torstaina, marraskuuta 30, 2006

Torstaissa jo


Tyytyväisenä täytyy todeta, että ollaan jo torstai-illassa ja selkä on kestänyt. Eilen olin kyllä akupunktiossa, enkä todellakaan tiedä, että mihin rentoutuspisteeseen ne neulat tökättiin... Olin ajatellut painella kauppaan akun jälkeen, muttei meikäläisestä ollut menemään mihinkään kauppaan, hyvä kun autoon jaksoin kömpiä, edes tankkaamaan en jaksanut poiketa. Ajoinpa vaan suoraan kotiin, jossa en millään tahtonut saada autoa osumaan paikalleen.

Raahauduttuani jotenkin sisälle, kävin sohvalle ja heräsin siitä puolentoista tunnin kuluttua. Ajattelin, etten saa yöllä unta moisten iltaunien jälkeen, mutta mitä vielä, nukuin kun uppotukki, enkä olis aamulla jaksanut millään kömpiä jaloilleni. Kaikki lihakset tuntuivat ihan veteliltä makarooneilta. Onneksi olo päivän pitkin siitä tokeni.

Kalenteriprojekti on nyt pulkassa. Soittivat vielä painosta tänään ja kuulemma kaikki kuvat ovat ihan käypäsenlaatusia, joten muutoksia ei tarvita ja saan kalenterit heti alkuviikosta. Huh.

Joo ja nyt mun pitäis oikeestaan valmistella lauantain luentoa, ettei jäis viime tippaan, mutta luultavasti mä valmistelen luentoa tukka pöllyten lauantaina iltapäivällä...

Hemppa on piristynyt ihanasti Missin seurassa. Hemppahan oli kanssa vähän heikossa kunnossa tässä joku aika sitten. Ei ELL Hempastakaan mitään vikaa löytänyt ja antibiooteilla tuo tokeni, mutta vasta nyt Hemppa on todella piristynyt ja saa taas marsuhepuleita: loikkii ja pomppii ja sinkoilee ja kiipeilee mökkien katolla jne. Missi on reipastunut ihan rutkasti, ilmeisesti siis toipunut Penan lähdöstä ja muuton aiheuttamasta stressistä. Nyt on taas oikein ilo katsella marsujen elämän riemua.

tiistaina, marraskuuta 28, 2006

Kalenterin pyöritystä


Tää ilta on menny, normaalien rutiinien ohella, äänestystuloksia tutkiessa ja kuvia poimiessa. Sain kalenterin kuvat valmiiksi painoon lähettämistä varten, toivottavasti jokaisen kuvan tekninen laatu riittää, mutta toisaalta on mulla sitten tossa varakuvia, ettei tässä mikään hätä sen puoleen ole. Itse kuvien ja tilauksen lähetys taitaa kyllä jäädä huomiseen, vähän näyttää siltä, jotenkin tää ilta on vaan mennyt menojaan jonnekin.

Niin juu ja olen mä pakannut taas yhden joululahjan, nyt niitä on valmiina ja pakattuina ainakin viis...

Tää bloggerikin kiljuu, että tarttis vaihtaa uuteen versioon, joten kai se kohta täytyy. Tarttis vaan varata vähän aikaa siihen siirtoon, jos ei kaikki vaikka meekään ihan kuten pitää, kun aika usein ei mene.

Ja täytyyhän mun näillä kalenterikuvilla vähän kehua. Eikös olekin hienoja, tosin kaikki eivät ole mun ottamiani, viisi kuvaa on muiden kameroista, ne parhaat viis nimittäin. Ens vuonna, jos intoa riittää sekä kasvattieni omistajilla että itellä, täytyy kai varautua vähän pitemmällä varotusajalla, niin ehtii saada kuvia useemmalta taholta.

maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Paluu sorvin ääreen


Maanantai ja paluu sorvin ääreen. Päivä meni yllättävän hyvin, selkä siis kesti, ilman telttavuodetta ja särkylääkkeitä. Eka päivä meni kyllä toisaalta melkeestä totutellessa normaaliin arkeen ja koiratkin olivat aamulla sitä mieltä, että tää ei oo tottakaan: me noustaan kukonlaulun aikaan.

Arska kävi tänään antamassa oman panoksensa länderien epilepsiatutkimusprojektille, kun muiden käydessä Arskalla oli stressauskielto, eikä siis lupaa lähteä näytettä antamaan. Nyt on sitten koko kööri käynyt luovuttamassa verinäytteensä.

Pena-marsu nukkui perjantain ja lauantain välisenä yönä ikiuneen. Perjantai-iltana Pena olikin jotenkin huonommassa kunnossa antibioottikuurista huolimatta ja vaikka se jo välillä oli varsin pirteä ja tilanne näytti lupaavalta. Lauantaiaamuna Pena sitten löytyi mökistään nätisti nukkumasta. Nyt marsuherra nukkuu untaan pihakuusen alla muiden edesmenneiden marsujen kanssa.

Lauantaina sitten järjestettiin marsulandia uuteen uskoon. Marsulauma on kutistunut niin pieneen, että molemmat, Missi-neiti ja Hemppa-herra, mahtuvat samaan häkkiin, Hemppa kun on kastroitu. Aluksi muutos oli Missin mielestä tosi pelottava, siirtyihän se alakerrasta yläkertaan (lattialta pöydälle), entinen naapuri katosi ja uusi tuli tilalle. Niin pelottava Hemppakin oli Missin mielestä, että Missi kurkki Hemppaa koko illan mökkinsä ovesta, ei tullut ulos ja huusi kun syötävä jos Hemppa lähestyi. Sunnuntaiaamuna molemmat tulivat jo hyvin juttuun ja tänään nukkuivat aamulla vieretyksin häkin yhdessä nurkassa.

Mulla on hirmuinen marsuvauvakuume, mutta se täytyy valistettavasti haudata ja syvälle, sillä KePo saa oireita marsujen heinistä ja itse saan iho-oireita kun kanniskelen marsuja. Iho-oireet voi toki välttää pitämällä pitkähihasta puseroa, mutta ehkä se nyt kuitenkin on viisainta unohtaa lisämarsujen hankkiminen. Mä olen kyllä aika huono siinä, olenpa joskus salakuljettanutkin marsun kotiin... se olikin aika marsumamma, eli 6,5 vuotta ja parinaan ollut oma kasvattini eli 7,5 vuotta.

Sain tänään lopulta kirjoitettua lupaamani artikkelinkin valmiiksi. Tai no valmiiksi ja valmiiksi, siis raakile lähti lukuun ja tarpeen mukaan muutoksia vielä ennen kuun vaihdetta, jolloin jutun pitää olla painovalmis. Nyt ei kun suunnittelemaan lauantain luentoa, ettei ihan sanattomaksi jää, asiantuntevia kuulijoita kumminkin.

Ai niin Muru pukkaa turkkia ulos kun heikkopäinen, pelkkiä karvattomia koloja turkki täynnään, että se siitä Messarin näyttelystä. Ei tartte tolla layoutilla näytille mennä. Muru ilmeisesti päätti jättää mun toiveeni huomiotta ja yrittää tehdä juoksun jo jouluksi, h-hetki jouluaattona, kuten niin monasti aikaisemminkin. Se tietenkin tarkoittaa, että leopentue siirtyy vähän, jonnekin sinne kesään ja ehkä sitten Amandankin pentue siirtyy, aikaistuu. No katellaan miten homma etenee, eihän sitä koskaan tiedä miten nuo nartut meikäläistä taas pyörittää ja jallittaa.

Nyt jos vielä nuokkuis illan leffan, niin ei olis liian pirtee huomenissa

perjantaina, marraskuuta 24, 2006

Perjantaihässäkkä


Perjantai, perjantai. Jotenkin päivien kulku hämärtyy kun ei käy töissä (hämärtyy se joskus töissäkin), ei ole ollenkaan välttämättä perillä siitä mikä viikonpäivä on menossa, kun ei asialla kotona ollessa ole oikeastaan minkään maailman merkitystä. Onneksi olin jossain viisauden puuskassani tilannut kännykkään muistutuksen tämän päivän treffeistä.

Tänään oli heti aamusta työterveyshoitajan kanssa treffit, ne on joka viides vuosi. Täytyy sanoa, että nykyinen työterveyshoitaja on fiksu ihminen, ei ollenkaan sellanen "täti toruu pahaa lasta" -tyyppi. Eipä mullekaan olla koskaan aiheetta mistään sanottu, mutta asiat voi esittää tosi monella tavalla ja myös rakentavasti.

Ajan, jonka parina viime päivänä olen kyennyt istumaan, olen käyttänyt kalenterin laatimiseen, siis sellaisen seinäkalenterin, aiheena länderit, kuis muutenkaan. Nyt projekti alkaa olla aika hyvässä jamassa, joten oletus on, että kalenteri on ihan parissa viikossa valmis ja mulla tassuissa. Jos nyt joku on länderikalenterista kiinnostunut, niin muutama sellainen olis tyrkyllä periaatteella nopeat syövät hitaat. Tai siis no, tilaan kalenterit vasta ens viikon puolessa välissä, kun kuvat saadaan päätetyiksi, joten siihen asti painosmäärää voi tietty kasvattaakin...

Maltti kävi eilen tohtorisedällä vuositarkastuksessa. Kyllä se vähän etukäteen jännitti, täytyy myöntää. Löydökset kuulemma "normaaleja" Maltti-merkkisille koirille eli nivelrikkoa ja sillottumaa. Veriarvot ihan normaalit. Hoitona särkylääkettä tarpeen mukaan, voiteluainetta niveliin (suun kautta otettuna kumminkin) ja reipasta liikuntaa.

Sitten ei kun kamat kasaan ja akupunktioon.

tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Istumattomuuden ihmemaa


Tänään oon saanut jopa tehtyä jotain, pesin kaks koneellista pyykkiä. Tosin konetta täyttäessä piti istua jakkaralla, kun ei muuten taipunut tunkemaan pyykkejä koneeseen, mutta sain silti pyykkiä pestyä ja se on jo hienosti se. Toisaalta vähintäin 90% ajasta menee vaan haahuillessa, tekemättä mitään, kun siis ei vieläkään voi istua pitkää rupeamaa kerrallaan.

Tänään piti käydä Nummelassakin. KePo jätti mulle henkilöauton kun mä vannoin ja vakuutin kykeneväni taipumaan ratin taa. Ehkei olis pitänyt kehua niin kamalasti. Vielä se tässä kotipäässä meni, kun levänneen selän kanssa taivutteli, mutta Nlan päässä olikin sitten ihan toinen juttu, varsinkin kun joku oli parkannut tosi liki kuskin kylkeä, enkä siis saanut ovea apposen auki. Torstaina ja perjantaina pitäis taas päästä hoitoon, mutta ehkä mun pitää suosiolla pyytää paku ajoon ja päästää KePo nauttimaan vauhdin hurmasta.

Koirilla alkaa vähän tekemättömyys, tai pitäisikö sanoa niukka tekeminen, painaa. Cellolle oon kehitellyt erilaisia aktivointijuttuja, se kun puuhailee mielellään erilaisten lelujen ja pulmalaatikoiden kanssa ja nyt nuori herra seuraakin mua kuin hai laivaa ihan vaan, jotta keksisin sille seuraavan pulmapähkinän ratkottavaksi. Muru ja Maltti puolestaan pääsevät päivisin isoon tarhaan puuhailemaan kaikenlaista yleishyödyllistä kuten monttujen kaivelua, pihan vahtimista, kilpaa juoksemista, painimista jne.

Länderitrio onkin sitten kovempi luu. Viivihän ei ulos mene, siellä on märkää ja kylmää ja kuraista ja pimeää ja epämiellyttävää, siellä ei siis kertakaikkiaan voi olla, korkeentaan pissillä käydä sukkelaan, jos nyt ei satu satamaan, jolloin sitäkin täytyy harkita kuin monta kertaa viitsii ulos mennä edes pissille. Aasa ei irtoa sohvasta kuin väkipakolla ja komentamalla, siitä on vanhemmiten tullut ihan armottoman laiska. Ainoa liikkeelle laittava voima on frisbee, eikä sitä nyt voi päivät päästään heitellä. Arska pompottelee pihalle, nostaa koipea lähimmän pensaan juureen ja pompottelee sitten portaalle odottamaan, että ovi aukeaa. No ehkä mä saan tuonkin kolmikon vielä innostumaan jostain... tai ehkä selkä ehtii toipua sitä ennen...

Ai niin meinas ihan unohtua: "löysin" tosi mainion aktivointilelun. Mun mielestäni siis ihan mielettömän hyvä idea, joskaan hinta ei ole ihan pieni. Toisaalta, jos koira kaipaa päivisin tekemistä, niin halpahan tuo on verrattuna vaikka viikottain uusittavaan sohvaan tai petivaatesettiin, joten suhteellista kaikki tyynni. Katotaan jos vaikka joskus tollasen ostais...

Eli saanko esitellä
Kong ajastin, Terrieri.netistä (Lelut-Aktivointi-s2)

"Täytä neljä Kongia haluamallasi tavalla ja lataa ne Kong ajastimeen. Haluaminasi kellonaikoina ajastin pudottaa valmiiksi täyttämäsi Kongin huoneeseen koirasi ulottuville ja ystävälläsi on taas tunniksi rattoisaa tekemistä!"

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Sairista ja hoitoa


Ei auttanut itku markkinoilla, lekuriin oli mentävä, sairis jatkuu edelleen. Jos vois jakaa ittensä keskeltä kahtia ja lähettää töihin vasemman puolensa ja jättää oikeen kotiin toipumaan, niin asiat olis aika hyvin, melkeen erinomaisesti. Ei vaan taida olla mahdollista... tai siltä nyt ainakin näin äkkisiltään tuntuu.

Arska sai tänään nauttia kunnon hieronnasta, ihan kotiin tultiin hieromaan (kiitos Nina). Olikin aika jumissa onnettomuuden jäljiltä, ei kuitenkaan kuulemma mitään kovin vakavaa, parit lukot ja silleen. Käytiin sitten hieronnan päälle tossa ulkosalla, että Arska pääsi nostamaan koipea, ja kylläpä olikin Arskassa energiaa. Veti kun nuori poika pitkin pihaa ja loikki mun vaatteeni ihan mutasiksi. Nyt ukkeli on ihan reporanka, makaa lattialla kun märkä rätti.

Mutta tämä tällä erää, ehkä mä loppuviikosta jo kykenen istumaan pitempääkin.

lauantaina, marraskuuta 18, 2006

Älä ihminen istu


Hengissä ollaan, vaikken ehkä selkääni just nyt kamalasti kehuis. Akupunktiosta on kuitenkin ollu sen verta hyötyä, että selkä taipuu ja liikkuu, tarkottaa, että saan vaatteet, jopa sukat ja kengät, ihan ite päälleni, pääsen punkasta ylös ongelmitta ja KePo kehu mun näyttävän suorastaan vetreeltä ja muutenkin pirteeltä. Särkylääkkeittä en kuitenkaan pärjää. Jos ei pal istu, niin olo on jopa ihan ok, mutta jos erehtyy istumaan kauemmin kuin vartin, niin selkä on jäykkä kun heinäseiväs. Alan silti taas uskoa parempaan huomiseen... JOS ei olis istumatyö, niin maanantai olis varmaan jo työpäivä, nyt en kyllä oikein tiedä. No katotaan.

Koirat on tottuneet uuteen vuorokausirytmiin, joka sisältää paljon unta ja nukkumista ja aika vähän tekemistä. Cello on ainoa, joka nuoruuden innolla on vähän sitä mieltä, että haloo hei, voisitko sä vähän liikutella ittees, siis niin kun vauhdikkaammin ja pitempiä aikoja. Täytyy kehitellä nuorelle herralla vähän aktivointia ja virikkeistämistä, ettei ihan tylsisty.

"Vanhukset" vahtii mua haukkana, kai ne kokee, että oon ihan puolustuskyvytön. Kukaan ei saa tulla lähelle ihan noin vaan, varottavaa murinaa kuuluu ympäriltä, ja selän ollessa pahimmoillaan (siis alkuviikosta) niin ryhtyessäni kampeamaan punkasta tai sohvalta jaloilleni, niin kaikki ilmestyivät ympärille, ihan kun olisivat yrittäneet auttaa jotenkin tai estää mua kaatumasta tai jotain.

Pena-marsu on vähän huonossa kunnossa ja antibioottikuurilla. Toivottavasti herra Marsu tokenee tuosta jaloilleen. Joskus on aina niin voimaton olo noitten koiraa ja kissaa pienempien kanssa, kun oikein kukaan ei osaa sanoa, että mikä niitä vaivaa kun menevät huonoon kuntoon. Yleensä siis saa antibioottikuurin ja todetaan, että katotaan jos tästä olis apua. Antibioottia siis, kurkkua ja C-vitamiinia.

Nyt taas meen. Jos tekis vaikka jotain kevyitä kotihommia kun selkä kerta toimii. Ainakaan ei auta tässä istuskella, se on selvä se.

tiistaina, marraskuuta 14, 2006

Pikapikaa pikkasen


Se on sitten jo tiistai. Jouduin menemään tohtorisedän pakeille. Sairaslomaa rapsahti, eikä tää istuminen herkkua ole, joten sen takia ihan pikapikaa pikkasen vaan. Käveleminen on ihan ok ja vaakatasossa olo, mutta istuminen nostaa tuskan hien pintaan ensimmäisen 10 minuutin jälkeen, eikä auta vaikka on melko tuju lääkitys. Sain sentään ajan huomiseksi akupunktiohoitoon, jospa sitä siis huomenna olis paremmassa kunnossa jo.

Koirat on tietty ihan kyllästyineitä mun seuraani kun lenkit ovat tasoa "emäntä taapertaa hitaasti ympäri talon", mutta toki koirat keskenään saavat liikettä koko pihan leveydeltä. Ja siitä kööri on tyytyväinen kun saavat nukkua aamulla pitkään ja hartaasti.

Nyt on pakko poistua, ei kestä enää istua. Naputtelen taas kun kunto antaa myöten.

sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Kurssiviikonloppu takana


Kurssit on sitten tältä erää ohi, tosin nyt täytyy ryhtyä työstämään projektikoiria ja onhan mulla ens keskiviikkona vielä yks luento, jolla ei ole mitään tekemistä OKKO-koulutuksen kanssa. Sain ihan maininnan siitä kuin perusteellisesti olin uppoutunut etätehtävään. Tottahan sitä mielenkiintoiseen on helppo uppoutua ja tehdä homma perusteellisesti, niin siitä jää itelle hyvät muistiinpanot, eikä tartte kirjaa ostaa, voi turvata omiin papereihinsa.

Selkä oikkuilee vaihteeks, eikä kai asiaa parantanut se, että tänään seisoskeltiin toista tuntia ulkona katselemassa erilaisten koirien liikuntaa ja ammattilaisen avustuksella koitettiin kehittää silmää havaitsemaan poikkeamat normaalista. Antoisa, joskin viileän kostea opetustuokio.

Tunnen olevani tän viikonlopun jälkeen taas pal viisaampi ja katsovani koiria jälleen kerran hieman erilailla ja eri kantilta ja nyt ymmärrän pal paremmin sitäkin mitä ihan näyttelytuomaritkin katsovat ja miksi ne pieniltä kuulostavat jutut ovat lopulta hyvin tärkeitä eivätkä pieniä ollenkaan. Arvostan vast'edes 'liiketuomareita' entistä enemmän. Juu ja meitä ei ollut opettamassa näyttelytuomari vaan ihan koirien terveydenhoidon ammattilainen.

Eikä sitä höynänä osaa aina sanoa EI, vaikka ehkä pitäis, joten lupasin kirjottaa artikkelin pennuista, siis siitä kun pentuetta aletaan miettiä aina siihen mitä pennunostajille pitää kertoa ja kuin pennut lähtevät maailmalle ja ehkä vielä vähän sen jälkeenkin. Uah! Siitä sais toki varmaan aikaan kirjan verran asiaa, mutta ehkä mä yritän selvitä alle 10 sivun.

Nyt sumpille, lepäilemään, hoivailemaan omia karvakorvia ja miettimään, että pitääkö tän selän kanssa mennä huomenna lekuriin, vai pääsenkö aamulla koivilleni ongelmitta. Ehkä mun oikeesti pitäis harkita, josko olis parempi (mulle), että koirat nukkuisivat jossain muualla kuin kiinni kyljessäni, jalkataipeessani, niskassani jne.

lauantaina, marraskuuta 11, 2006

Luento- ja kurssiputkessa


Sehän on sitten jo lauantai-ilta. Uskokaa tai älkää, sain luettua kirjan loppuun, tosin en keskiviikkoiltana... mutta kuitenkin, ja palautin tänään OKKO-tehtävän ihan tehtynä. Kirjan palautan kirjastoon ens viikolla.

Torstai-ilta meni tehokkaasti luennolla, mutta se olikin tosi hyvä luento koiran stressistä, aukeni muutama uus idea taas kerran, joka on ihan loistavaa, se kun ei ole ihan pieni juttu tuo stressi, ei koiran eikä ihmisen, ainakin rotat todistettavasti jopa kuolee siihen, että vakavasti otettava asia.

Eilinen ilta meni siten jonnekin. Lähinnä otin rennosti ja valmistauduin viikonlopun kurssirupeamaan. Niin ja tulipa "korkattua" joulunodotus ryystämällä ekat glögit.

Tänään olen istunut OKKO-kurssilla. Ekojen luentojen aihe oli kipu: kivun hoito, kivun tunnistaminen jne. Sen jälkeen käsiteltiin pienryhmissä projektikoiriamme ja lopuksi puhuttiin kolme tuntia koiran ruokinnasta. Ai niin ja olihan meillä lopuksi koekin ruokintatietämyksestä. Mielenkiintosta nähdä miten se meni, meinaan muutama kohta oli vähän epäselvä ja pari kohtaa tais mennä arvauksen puolelle. Mutta saa sen kokeen uusia, jos tarve vaatii.

Kotona Arska on esittänyt, ettei vois mun kotiin tuloni häntä vähempää kiinnostaa. Nyt on kai poissaolokiintiö tullut ylitettyä Arskan mielestä. Waldo-katti puolestaan on kiusannut mua urakalla. Ihan väkisin olis pitänyt päästä puskemaan naamaa, mutta mä en halua Waldoa naamalleni, kun sillä on sellainen turkki, josta irtoaa pehmeää karvaa, jota ei saa naamastaan irti sitten millään, joten sitten saa kauhoa naamaansa koko loppuillan. Nyt tosin herra Waldo paineli koriinsa nukkumaan, joten rauha maassa.

keskiviikkona, marraskuuta 08, 2006

Imartelevia sanoja ja laihdutuskuuria


Mulla on enää 10 sivua jäljellä ... siis sitä OKKO-kurssilta luettavaksi määrättyä kirjaa Tony Dunderfelt: Henkilökemia. Kiinnostava kirja, ehkä pitää lukea se toiseenkin kertaan.

Jo vuonna kivi ja keppi tuli luettua koulussa "ylimääräsenä" psykologiaa kun joskus aattelin, että jos vaikka psykologiksi tai psykiatriksi. Aika kauas lopulta ajauduin, nimittäin koodariks. Toisaalta sillä saa nykyään mykistettyä vävykokelaita, jotka pitävät alaa suorastaan kulttina, eivätkä voi edes kuvitella, että joku vanha akka vääntää ohjelmistoja. Niin ja lisäksi saa mairittelevia kommentteja: "Ai sä oot niitä historiallisia koodareita. Wau!". Äärimmäisen imartelevaa, eikö

Aasa on viimein vähän laihtunut. Koville on laihis vanhalle rouvalle ottanut, vaikkei mitään rankkaa laihista olekaan noudattanut. Ehkä tosta vois hippasen vielä puristaa. Varsinaista laihista Aasa ei kuitenkaan enää jatka, että jos paino putoaa, niin se putoaa sitten ihan sillä, että vahdin jottei Aasa syö muidenkin ruokia, eikä saa kovin pal makupaloja.

Vanha rouva osaa kyllä niksit. Kerran Aasa aamulla luuli... en kai mä vaan ole jo kertonut tätä... ei jaksa muistaa, joten jatketaan. Siis kerran Aasa aamulla luuli, että olin jo lähtenyt kun ulko-ovi pamahti kiinni, nutta seisoinkin edelleen eteisessä. Kun kuulin Aasan haukahtelevan, niin kurkkasin olohuoneeseen ja mitä näinkään: Aasa siellä komenteli muita, että saisi napattua niiltä namin, omansa oli jo syönyt (annan siis joka aamu koirille jotain pientä, joskus suurtakin, ennen kuin lähden töihin). Nykyään siis vahdin, että muut ehtivät syödä oman pikku naminsa ja vasta sen jälkeen menen ovesta ulos.

Huh kelloa! Jospa nyt vaikka menis lukemaan loput 10 sivua ja viimeistelemään tehtävien vastaukset. Huomenna onkin ohjelmassa luento koiran stressistä ja viikonloppuna OKKO-kurssi. Eipä käy aika pitkäksi, ei.

maanantaina, marraskuuta 06, 2006

Vettä tulee taas


Oon ollut taas laiska kirjottaja, eikä oikeestaan nytkään pitäis istua tässä naputtamassa kun siitä kurssitehtävästä on edelleen vähän tekemättä. Mutta kyllä mä ehdin, ehdinpä hyvinkin. Kun tarpeeksi itteään vakuuttelee, niin kyllä se siitä.

Juu, eikä oltu koko viikonloppua vedettä, vaikka moni varmaan jo niin ajatteli, varsinkin kun laiskottelin kirjoittamisen kanssa. Eilen aamulla kaivossa oli sen verta vettä, että vesijärjestelmän saattoi kytkeä päälle ja jo lauantai-iltana saatiin kaivosta ensiapua elämään, vaikkei voitukaan jättää pumppua päälle. On se vaan upea kaivo tuo meidän kaivo.

Pumppukin nikotteli aluksi, kuten usein oltuaan jonkin aikaa pois päältä, ja sellainen kevyt tuskanhiki nousi pintaan, mutta kun saatiin kaikki ilma pois putkistosta, niin kaikki on toiminut vallan loistavasti. Itse asiassa illalla päästiin jo saunaan. Tänään en sitten kaivoon olekaan kurkannut, kun ilta meni siihen malliin, etten olisi kumminkaan ehtinyt pyykätä.

Lunta on tullut riittämiin jälleen kerran... sais riittää tähän hetkeen. Koirat kyllä tykkää, tai ei nekään siitä tykkää kun lumi valuu alas katolta ja aika pelottava se ääni on näin ihmisenkin korvaan. Onneks sitä tapahtuu rajallisesti, ei vähän väliä eikä koko aikaa. Mutta hangessa koirat tykkäävät humputtaa.

Eikä aina ikäviltäkään jutuilta voi välttyä: olis yks aikuinen koira vailla kotia... että jos joku on kiinnostunut haasteista ja hankalista tilanteista, niin yhteyttä saa ottaa, mutta mistään helposta nakista ei ole kyse, joskin kyllä hurmaavasta persoonasta.

Ai niin se lämmitysjärjestelmä, puukeskuslämmitys, juu se on mäsä, lopullisesti mäsä, joten nyt ollaan sitten takkauunin ja sähköpattereiden varassa. Viimeistään ens kesänä täytyy tehdä pari "pikku" uudistusta, jotka on olleetkin suunnitteilla, mutta jääneet tekemättä syystä ja kolmannesta. Muttei meille kylmä tällä nykyiselläkään sydeemillä tule, joten ootellaan, mietitään, katotaan, harkitaan ja sitten vasta tehdään.

Tuulensuoja toivottaa hyvää yötä.

lauantaina, marraskuuta 04, 2006

Epistä


Viikonloppusin sitä on jotenkin laiskempi kirjottamaan, huomaan, ja nytkin oikeestaan pitäis kirjottaa OKKO-kurssin tehtäviä, eikä naputella blogia. Mutta onhan mulla vielä viikko aikaa ja kirja on jo suunnilleen puolessa välissä

Joskus tuntuu, ettei asiat jakaudu ihan reilusti, että toisinaan elämä on epistä, mutta ehkä se vaan tuntuu siltä. Vähän kun lapsena: "Miks aina minä?". Ja ainahan asiat vois olla huonomminkin.

No joka tapauksessa tänään todettiin, että pannu on paukahtanut, vesisäiliö on tyhjä. Tietty just kun on pakkasta ja vielä ihan reilusti, viimeksi kun katoin mittariin, niin tako jo -15 asteen kohdalla. Vaan ei hätiä mitiä, onhan toi takkauuni, joten ei kun ylimääränen pesällinen hiillokselle ja lapsityövoima rahtaamaan lisää puita sisälle.

KePo ei ihan het uskonut, että lämmitysjärjestelmä nyt kertakaikkiaan on kaputt, ei toimi ja sillä sipuli. Sen sijaan KePo päätti kokeilla, että mitäs jos lisää vettä säiliöön ja niin KePo kävi tankkaamaan vettä ja tankkasi kaivon tyhjäksi. Jippiajee, nyt ollaan sitten ilman keskuslämmitystä ja vettä. Jokaisen toiveuni ihan varmasti

Ei koskaan mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: Amandasta tuli tänään Seinäjoella valio, FIN MVA .
Oikein paljon onnea Amandalle ja Hannalle!!!
Niin ja Onni sai varaSertin.

Nyt taidan mennä pistämään pellit kiinni, ettei lämpimät karkaa harakoille.

"Edessäni on tie joka valoon mua vie
Mua kyllä kantaa vielä maa"
Tiktak - Paha sana

torstaina, marraskuuta 02, 2006

Yhteiseksi hyväksi


Tää päivä onkin mennyt sitten tosi rauhallisesti. Duunista kotiin, koirat ulkoilluttaen, takasin liikenteeseen, vahimmainen koulusta matkaan mukaan ja Lohjalle. KePo ja vanhimmainen jatkoivat matkaa kun meikä pudottautui kyydistä Lohjan seurakuntakeskuksen kohdalla. Varsinaisiin seurakunnan rientoihin en kuitenkaan rientänyt, vaikka toki verenluovutusta voi pitää paitsi ihan maallisena hyvänä työnä yhteiseksi hyväksi myös kristillisenä tekona.

Edellisestä luovutuskerrasta onkin yli 20 vuotta. "Villissä nuoruudessa" tuli käytyä luovuttamassa säännöllisesti pari kertaa vuodessa kun kerran isäkin ja samalla kyydillä pääsi, mutta sitten se vaan jäi. Vähän siis jännitti etukäteen, vaikkei aikoinaan luovuttamisesta mitään oireita tullut, eikä se ollut mitenkään tuskallista tai hankalaa, päinvastoin.

Liikkuvan veripalvelun porukka oli tosi ystävällistä ja paikalla tunsi olevansa todella hyvissä ja osaavissa käsissä. Täydet kymmenen pistettä kyllä annan liikkuvalle veripalvelulle ja sen toimivuudelle.

Hemoglobiini oli "vaan" 138 entisaikojen 150-160 sijaan, ihan positiivinen ilmiö. Itse luovutus sujui sukkelasti, eikä olo 450 g kevyempänä tuntunut yhtään heikolta tai oudolta. Tosin noudatin kyllä kaikkia annettuja ohjeita ja lepäilin hetken luovutuksen jälkeen, nousin hitaasti ja kävin tankkaamassa mehua, sumppia, leipää ja kakkua.

Kotimatkalla poikettiin kaupassa ja siellä tuli vähän valju olo, mutta ostoskärryyn kun nojaili, niin siinä se meni. Kotona olen sitten ottanut ihan rauhallisesti: pesin koneellisen pyykkiä, lämmitin takan ja lopun aikaa tuijotin lähinnä töllötintä. Juoda olen yrittänyt mahdollisimman paljon, kuten ohje kuului, ja olo on pysynyt hyvänä koko illan.

Ai niin, arvatkaapa mikä oli verenluovutuksen tuskallisin osa? No se kun piti repiä kääreet kyynärtaipeestaan.

Kohta kömmitään koko kööri unten maille. Koirilla on huomenna siitä mukava päivä, että vanhimmaisella on vapaata, joten yksin ei nelijalkojen tarvihe olla. Ite suuntaan duuniin, kuis muutenkaan...

keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006

Marraskuuksi muuttui


Aamulla kukonlaulun aikaan raahattiin Arskan kanssa... tai no mä raahasin, Arska vaan ilakoi, kassikaupalla kamaa autoon. Uskomatonta mikä määrä keskimmäisen tavaraa edelleen putkahtelee esiin eripuolilta kämppää, vaikka keskimmäinen on asunut jo hyvän tovin oman katon alla. Tällä kertaa autossa oli ratsastussaappaita: talvimallia, kesämallia ja mitä lie vanhaa mallia.

Kun ajattelee mikä määrä tavaraa tyttärillä on, niin ei voi välttyä ajatukselta, että meillehän saattaa tulla paha tyhjän kämpän kriisi sitten kun viimonenkin lapsosista muuttaa pois kotoa: meillä voi olla jopa jossain päin taloa tyhjää tilaa... tai sitten ei. Hamsteri mikä hamsteri, että jos jostain joku pieni tila vapautuu, niin äkkiäkös siihen täytettä keksii. Yritän kyllä kovasti oppia vähemmän hamsteriksi, mutta kovin on hidasta tuo poisoppiminen hamstraamisen jalosta taidosta.

Kotimatkan sitten hurautin keskimmäisen kautta ja vein ratsastussaappaat omistajalleen samalla kun hain vanhimmaisen ja moikkasin Arosaa. Jätinpä yhden tekstiilikassinkin inventoitavaksi, siinä oli jotain pöytäliinoja yms. tavaraa, joista me kaikki oltiin sitä mieltä, että se on keskimmäisen omaisuutta.

Pyykkivuori on muuten melkeen pesty, vielä kun huomenna koneellisen tahkoaa, niin sitten voi siirtyä pyykkäämään vaikkas vierashuoneen petivaatteet... En usko, että ihan heti tulee päivää kun pyykki loppuu, se on sen verta vilkkaasti uusiutuva luonnonvara.

Iltasin alkaa olla tosi aikasin pimeetä, tylsää. Ehdittiin kyllä Arskan kanssa tutkia lintulautojen tilanne ja jäässähän ne öisen vesisateen jäljiltä. Kannoin yks kerrallaan sisälle ja sulattelin käyttökuntoon.

Melkeen kaikki koirat (Aasa makoili sohvalla) riekkuivat KePon kanssa ulkona kiinnittelemässä pakun pakoputkea, tosin koiralauma tuupattiin äsken sisälle, että ovat lopulta, lumeen kyllästyttyään, olleet varmaan vähän turhan avuliasta joukkoa. Arskakin oli ekaa kertaa, sitten tapaturmansa, ulkosalla vapaasti koko muun joukon kanssa.

Maltille on nyt sitten vihdoin ja viimein vuositarkastusaika tilattuna, meni tosin aika pitkälle (marraskuun loppupuolelle) kun haluttiin ihan tietylle eläinlääkärille, hän kun tietää taustat ja tapaukset Maltin vanhemmat ja sisarukset. Mutta eipä Maltilla mitään akuuttia ja kiireistä ole, sitä entistä vanhaa, joka taas näin kylmien tultua on pahentunut, joten ootellaan, että saadaan asiantunteva tutkimus.

Takassa on tuli, pyykkikone on ihan hiljaa ja OKKO-tehtävät tekemättä, joten taidan mennä siivoamaan keittiön allaskaappia...