Vuoden viimenen päivä

Vuoden viimestä päivää viedään. Jos jouluna oli väkeä kun sunnuntaiepistolassa, niin uusi vuosi otetaan vastaan pienellä porukalla kaikessa rauhassa. Koirille on vähän herkkuja varattuna ja itelle "joulun jämät" jääkaapissa. Raketteja ei ostettu, eipä olla kovin monena vuonna ostettukaan. Sillon kun lapset olivat pieniä, niin muutaman kerran, muttei tytötkään oikein koskaan jaksaneet innostua raketeista. Ihaillaan sitten naapureiden raketteja, jos siltä tuntuu. Yleensä ei.

Arska meillä ei tykkää uudenvuoden paukkeesta. Tai ei se oikeastaan ole se pauke vaan välke. Luulen, että välke lyö kaihin läpi, eikä tunnu erityisen kivalta pimeyteen tottuneissa silmäpohjissa. Pistetään sitten tarpeen mukaan verhoja ikkunaan, siis jos lähin naapuri tänä vuonna päättää ampua raketteja.

Toivotamme kaikille blogimme lukijoille riemukasta vuoden vaihdetta ja onnellista alkavaa vuotta!

Paluu "normaaliin"

Ollaan taas palattu "normaaliin"... Chili lähti tänään omiensa luo ja oma laumani pääsee rauhottumaan taas normaaliin elämän rytmiin. Eniten harmittaa Celloa. Yllättävää, eikö totta. Cello kiertelee pihaa etsien Chiliä, Cello kipittää mökille etsien Chiliä, Cello kurkkii toiveikkaasti yläkertaan, Cello säntää innoissaan takkahuoneeseen, Cello jopa haistelee toiveikkaasti Aasan ja Viivin takamuksia. Vaan ei auta, morsio on poissa, arki on palannut ja joulun riemut taa jäänyttä elämää. Sitten joskus taas, jos Luoja suo.

Chili-rouva ilahtui kovin kun tapasi omansa, unohti ihan miesten nielemisenkin, ja lähti iloisin mielin takaisin kotiin idättelemään siemeniä. Toivottavasti siemenet ovat itävää laatua ja voimme hakea Chilin mammalomalle helmikuussa.

Arskan jalka on parantunut loistavasti. Ai niin, en siitä muistanutkaan naputtaa eilen. Arska siis satutti tassunsa siinä hötäkässä kun Kevi marssi ovesta sisään. Kukaan ei tiedä miten ja mihin, mutta verta tuli ihan hulppeesti. KePo paketoi jalan sideharsoon ja minä avasin paketin tänään. Etujalan "peukku" oli vähän repsahtanut. Ei pahasti, mutta sen verran, että verta tuli eilen ihan riittämiin. Nyt jalka on ihan siisti, täytyy vaan vahtia, ettei Arska nuoleskele sitä kovin.

Waldokin on tänään onnellinen. Kävi nimittäin niin, että Waldolta loppui kuivamuona joulun aikana ja raasu on joutunut tyytymään purkki-, tölkki- ja pussiruokiin. Siis omasta mielestään tyytymään, moni muu olisi onnesta soikeena, muttei Waldo. Waldo rakastaa kuivamuonaa. Erityisesti Waldo rakastaa koirien kuivamuonaa, mutta sitä ei kovin usein anneta. Ihan joskus vaan, vähän kuin makupalaksi. Toiseksi parasta Waldon mielestä on kissojen kuivamuona. Tänään sitten hain pussukan ja voi sitä onnea. Waldo nakerteli pitkään ja hartaasti, lyllersi sen jälkeen koriinsa, kaatui sinne nukkumaan ja jatkaa edelleen uniaan ilmeisen tyytyväisen näköisenä. Uskomattoman vähällä voi kissan tehdä onnelliseksi, vaan hyvä niin.

Tuulensuoja toivottaa kaikille rauhallisia unia.

Joulun jälkeistä elämää

Kuin moni on oottanut uusia kuulumisia käsi ylös
Aika moni, luulen ma, ainakin jos kotisivun laskurista voi jotain päätellä. On meinaan takonut aikamoisia päivälukemia parina viime päivänä. Vaan oon ollut laiska ja nauttinut joulusta ja rauhasta ja kiireettömyydestä, enkä siis ole kirjoittanut blogia tai päivittänyt kotisivuja. Toisinaan täytyy vetää henkeä ja vaan olla. Harmi kun joulunaika jäi niin lyhyeksi. Olisi pitänyt vaan raatsia ottaa nää kolme välipäivää vapaaksi, niin olis saanut nauttia pal kauemmin joulun rauhasta ja kiireettömyydestä. Nyt työelämä raastoi sukkelasti takaisin arkeen. Ehkä olis lopulta aika jättää työ, jota on tehnyt yli 20 vuotta, eikä se siitä päivääkään ole mikään toiveammatti ollut... Ehkä vielä jonain päivänä, ehkä. Äh mikä ehkä. KYLLÄ.

Alotetaas sitten. Chili siis saapui meille ennen joulua. Elättelin toiveita, että juoksu olis edennyt "normaalia nopeammin" (=alkanut "hiljaisesti") kun Chili jo tullessaan kovasti tyrkyttäytyi, mutta joulun ihmettä emme nähneet vaan juoksu eteni ajallaan, eikä Chili siitä tinkinyt, vaan on viettänyt joulun kanssamme. Onneksi Chili on niin hurmaava persoona ja äärimmäisen sopeutuvainen ja oma lauma on aikasen suvaitsevainen, joten ongelmia ei ole ollut. Oikeestaan voisin pitää Chilin ihan kokonaan, vaikka nuorimmainenkin kyllä varaili Chiliä itelleen... Ja Chilin perheeltähän ei mitään kysytä, eihän? Tuleekohan meille kohta nuorimmaisen kanssa riita asiasta. No ei vainen, Chili-neito saa toki palata rouvana omiensa pariin vähäksi aikaa ja sitten taas toivottavasti tulee meille toviksi.

Myös Kevi saapui ennen joulua Chiliä hurmaamaan ja hyvin se hurmausosasto sujuikin, vaan viime hetkellä aina Chili antoi pakit kosijalleen. Kevi, herrasmies kun on, ei siihen ylimääräisiä ympärille halunnut, joten en voinut Keviä asiassa avustaakaan. Valitettavasti sitten jouduimme luovuttamaan Kevin omiensa mukaan joululomalle ja reissun päälle "kesken puuhan". Ymmärrän kyllä tämän täysin, ei siinä mitään, vaikken voi kieltää, että pikkasen harmitti, koska pelkäsin olevan Chilin osalta liian myöhäistä kun Kevi palaa kotiin, varsinkin kun tarkka paluupäivä ei ollut tiedossa. Vaan elämä on.

Chilin jatkohurmailu jäi siis mammanpoika Cellon asiaksi ja aluksi kyllä näytti aika toivottomalta kun ei poju tajunnut hommasta tuon taivaallista vaan tuli jalkoihini piiloon tunkeilevaa naista. Jätin siis nuorenparin takkahuoneeseen ja valvoin heilastelua olohuoneen puolelta. Näyttivät kyllä enemmän toisiinsa kyllästyneeltä avioparilta kuin rakkauden hurmoksessa olevalta nuoreltaparilta ja uskonpuute nakutti aivolohkoissa. Mutta kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, vaikka sen tikanpojan omistajalta usko meinaakin loppua: vähitellen Cellolle valkeni jutun juju. Lemmenvalat vannottiin ja liitto sai täyttymyksensä 27.12.2006.

Lopulta kävi niin onnellisesti, että Kevi saapui lomareissultaan tänään ja kiirehti oitis paikalle kokeilemaan vieläkö lempi leiskuu. Ja leiskuihan se, pal nopeemmin ei hommia enää voi hoitaakaan: hyps, jyps ja naps.

Siinä tulikin varmaan NE uutiset, joita täällä on käyty päivystämässä

Joulunaika meni hyvin. Asiat saatiin ajallaan tehtyä, eikä mitään tänä jouluna unohtunutkaan. Parhaimmillaan meillä oli 9 koiraa, Chili, Arosa, Astra ja oma kuusikko, sekä tietty kaksjalat, marsut ja Waldo. Vähän jännäsin miten Chilin juoksu vaikuttaa lauman mielialaan, mutta eipä se juurikaan ole mitään muuttanut, ainoastaan innokkaampaa haistelua on havaittavissa. Jouluun kuului hyvää ruokaa, saunomista, illan istumista, seurustelua ja yhdessä vietettyä aikaa. Kaik tyttäretkin olivat joulun meillä, perhe koossa siis. Lahjamäärästä päätellen oltiin kaikki oltu kilttejä, koiratkin. Joulun paras lahja oli kuitenkin Astran uusi punkka, jota neito oli ahkerasti pukilta toivonut, vanha kun on liian pieni, Astra kun rakastaa tyynyjä ja niitten kaikkien on mahduttava Astran kanssa samaan punkkaan. Tässä onnellinen punkan omistaja aattoiltana testaamassa pukin tuomisia.

Hyvää Joulua!

Joulukampaus

Piti jo eilen kirjoittamani, mutta bloggeri ilmoitti, että on häiriössä, joten jäi sitten kirjottamati.

Kun tää "talviosasto" on ollut näin loppuvuodesta aika niukkaa, niin teinpä eilen lumitöitä, ihan huvikseni vaan, ei sitä lunta nyt niin pal ollut. Aasan mielestä lumityöt on ihan must-juttu, tosin lumityöt voi olla Aasalle joskus vähän vaarallista puuhaa, Aasa kun on oikea extreme-lumityöläinen. Juur kun heität lunta lapiolla, niin Aasan suu on lapiossa. Ihan järkyttävää. Ja vaikka kuin yrittää varoa, niin kyllä Aasa yleensä vähintäin kerran saa lapiosta päähänsä kun syöksyy jostain metrien päästä lapion eteen. No eilen vältyttiin moiselta koska käytin kolaa ja harjaa ja vaan ihan vähän lapiota. Saatiin laatat oven edestä esiin.

Iltasella päätin, että Arskan pehkosta on nyt aika päästä eroon kun se alkaa huopua. Sakset käteen ja töihin luomaan Arskalle joulukampausta. Arska könötti kiltisti pöydällä kun leikkelin turkin lyhyeksi. Aika puuha siinä taas oli ja saksilla on kamalan vaikeaa saada siistin näkönen turkki, se näyttää aina jotenkin nyrhityltä. Tällä kertaa tosin harvinaisen vähän. Ehkä harjoitus lopulta tekee mestarin.

Nyt on Arska siisti poika, eikä Cellokaan enää näytä niin pieneltä kun Arska näyttää taas solakalta. Kuka olis voinut uskoa miten valtavasti pelkkä kastraatio vaikuttaa turkin laatuun... melkeen harmittaa siltä osin, siis turkin takia, ei muuten.

Chili saapuu meille tänään ja joulun jännitysnäytelmä alkaa. Toivon ihmettä, joita harvoin tapahtuu, siis, että jollain ihmeellä juoksu olisi edennyt sellaista vauhtia, että sekä Chili että Kevi pääsisivät omiensa pariin viettämään joulua. Olen kyllä hengessä valmistautunut siihen toiseenkin vaihtoehtoon. Voi siis olla hiljaista täällä blogirintamalla kun jossain välissä pitäisi ehtiä vähän laittamaan jouluakin.

Hermo menee

Maanantai ja jouluviikko, KePolla iltavuoro, joten väsyneet nelijalat saivat jäädä aamulla rauhassa nukkumaan. Ei niistä kukaan kyllä korvaansa lotkauttanutkaan kun raahauduin jalkeille. Yöllä oli satanut pikkasen lunta ja auton ikkunat oli tietty jäässä, joten sitä taas ymmärsi lämpimien säiden ilon: ei auton ikkunoiden rapsuttelua. Toisaalta sitä taas ymmärsi oikein hyvin lumen ilon: valoa pimeydessäkin.

Hermo menee kotisivujen domainin jälleenohjauksen kanssa. Välillä kotisivuille pääsee, välillä ei, kotoa pääsee, duunikoneelta ei... Laskurin mukaan porukkaa sivuille kyllä pääsee, ainakin osa porukasta, mutta kuin iso osa halukkaista, sitä en todellakaan tiedä. Kyllä tää internetin ihmemaa on toisinaan oikea ihmemaa, eikä aina positiivisessa mielessä. Täytyy kehitellä jotain jippoa illaksi... ja toivottavasti ihan heti ei tartte uudelleen minnekään kotisivujaan muuttaa.

Eilen olis ehdottomasti pitänyt ottaa kamera mukaan synttäreille. Siellä oli kaksi ihanaakin ihanampaa pientä marsulasta. Molemmat pieniä pörrökarvoja, aivan hurmaavia naperoita. Arvatkaa vaan tekikö mieli ottaa toinen mukaan kotiin kun sitä tarjottiin, ja moneen kertaan, periaatteella "Hyvää Joulua!". Onnistuin kuitenkin kotiutumaan marsutta, huh, vaikka tiukille otti.

Sitten tapasin aivan ihania kissalapsia, siis erityisesti yksi maatiaispentu oli aivan hurmaavan suloinen. Se oli sellaista "Waldo-tyyppiä": löysä ja rento ja sitä sai pyöritellä ihan miten halusi, se vaan oli ja nautti sylittelystä. Koko illan se nukkui joko KePon tai meikäläisen sylissä, jossain välissä fleecetakkinikin sisällä. Jos olisin enemmän "kissaihminen", niin sekin napero asuisi varmaan nyt meillä...

Koko illan sain nauttia myös kasvattini Taikan huomionosoituksista; naamanikin tuli pestyä ainakin parikymmentä kertaa ja huolella. Siinä on kyllä luonteen puolesta ihan napakymppi länderi, hurmaava seuraneiti kaikille vieraille, kuljeksi kuin illan emäntä konsaan porukan seassa, tuli ihan emonsa Aasa mieleen. Aasakin osaa tuon taidon. Oisin voinut Taikankin mukaani ottaa, mutta sitä ei mulle kyllä ollenkaan luvattu, ei edes joululahjaksi

Olis siellä ollut kuvattavaksi muitakin eläimiä ja olis kai sitä voinut synttärisankaristakin kuvan ottaa ja vieraistakin, mutta eipä nyt sattunut kamera mukaan. Omilla koirilla riitti illalla haisteltavaa kun tutkivat kaikki vaatteemme huolellisesti sentti sentiltä.

Tänään pitää varmaan alotella "joulusiivousta". "Jouluvaatetuksen" pistin aamulla: punaset farkut ja punanen pusero, ihan tonttuna oon siis. Innostuin myös pistämään kirjavat varvassukat ja kun käytän töissä sandaaleja, niin olisittepa vaan nähneet erään miehen ilmeen aamulla kahviautomaatilla kun hän yritti vaivihkaa, huomaamattani, taivastella sukkiani, joissa jokainen varvas on eri väriä.

Palvelimelta toiselle

Kotisivut on nyt sommattu palvelimelta toiselle ja pahimmoillaan joudun siirtämään ne vielä kerran... kolmannelle palvelimelle Sen lisäksi blogin kuvaviittaukset on käyty läpi ja jokainen tuli toivottavasti myös muutettua.

Vaan jälleenohjaus tökkii pahasti ja heittää aina vaan uudelleen mtv3:n osotteeseen, eikä sivuille siis pääse, vaikka uus osote on jo päivitetty jälleenohjauksen ylläpitoon Tai välillä tie vie minne pitääkin ja välillä taas ei. Kirottua, raivostuttavaa

Toivottavasti kaikki toimii, viimeistään huomenna, tai menee hermo...

Muuten aika on mennyt joulujuttuja värkätessä. Perjantai-illan kunniaksi käytiin ostelemassa jo ekoja jouluruokia. Nyt ne, rajallisen jääkaappitilan vuoksi, kököttävät ulkovarastoinnissa, toivottavasti säät pysyvät sopivan viileinä, muttei liian kylminä. Ja toivottavasti mikään rottien, kulkukissojen, irtokoirien tms. otusten etuvartio ei tiedusteluretkellään löydä säilytyspaikasta heikkoa kohtaa

Lahjat on kasassa, tai no yksi, jonka tilasin internetin ihmemaan kautta, ei taida jouluksi ehtiäkään, siis edes ilmestyä, mutta ei voi mitään. Täytyy laittaa lappu laatikkoon, että tällainen on tulossa, koita kestää Onneksi ei toi jälkikasvu ole enää ihan pientä väkeä, muutenhan tollasesta tulis kansallissuru.

Vaan lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa, täytyy nimittäin suunnata tästä synttärikekkereihin.

Roskapostia ja joulusuunnitelmia

Sähköposti on äkkiä alkanut täyttyä roskapostista. Sitä tuli sellaista tahtia, ettei poistaa ehtinyt. Niinpä kävin muuttamassa jälleenohjausosotteet kääntymään jonnekin, jota ei ole olemassakaan... tai siis ne osotteet, jotka mun mielestäni eivät ole käytössä. Toivottavasti muistin kaikki, jotka ovat...

Mtv3:n kotisivupalvelu lopettaa toimintansa tammikuun alukupuolella. Sääli, se on ollut hyvä ja toimiva palvelu, mutta minkäs teet. Nyt viikonloppuna aion siis siirtää kotisivut toiselle palvelimelle. Toivottavasti siirto menee hyvin ja sivusto toimii uudella palvelimellaan moitteettomasti. Osoite www.kipazin.net ei muutu, mutta jos jollain on suoria viittauksia tietylle sivulle tms. niin ne kyllä lopettavat toimintansa viikonlopun aikana. Suurin työ on varmaan siirtää tän blogin kuvaviittaukset uuteen osoitteeseen. Huh.

Chilin juoksu sitten alkoi eilen. Kyllä sitä on odoteltukin, mutta jotenkin olisin toivonut, että se olisi alkanut a) aavistuksen aikaisemmin, b) hippasen myöhemmin... mutta koska ne olis nartut kysyneet, että onko nyt kasvattajalle hyvä hetki. Eivät onneksi koskaan.

Nyt taitaa parhaat päivät osua joulun kanssa aika lailla päällekkäin. Tai ei nyt välttämättä joulun, mutta perheiden joululomien. Että "parhaimmillaan" meillä on aikamoinen koiramäärä kotona joulun yli... oma kuusikko, vanhimmaisen Astra, keskimmäisen Arosa, Chilin sulho Kevi ja tietty Chili itse. Siinä kun on juoksunen narttu, neljä urosta ja viisi narttua saman katon alla, niin mahtaa olla aika haipakkaa. Vaan eiköhän tästä taas selvitä ihan sujuvasti

Joulun ruuat on vielä lähes kokonaan hankkimatta, eilen ostin ensimmäiset "joulutarpeet", mutta joululahjat alkaa olla hankittuina niin kaksjaloille kun nelijaloillekin. Vielä kun muutaman paketoi, niin saa joulu sen puoleen tulla. Sää nyt ei ainakaan vielä ole järin jouluinen, sitäköhän saa kiittää siitä, ettei joululaulut ole soineet jo marraskuun alusta alkaen.

Eläinlääkärireissu

Viime viikolla huomasin, että Viivin kaulalla olevat imusolmukkeet olivat pahasti turvonneet. Parina päivänä puristelin Viiviä pillistä ja lopulta päätin tilata ajan eläinlääkärille. Samalla reissulla pääsisi tyttären Astrakin röntgeniin, se kun aristelee toisinaan selkäänsä aika pahastikin. Viivin takia kuka vaan ELL ei käynyt, vaan piti päästä tietylle, joka tuntee Viivin korvatilanteen, joten jouduimme siis odottelemaan tälle päivälle asti. Koko odotusaika on tietenkin sitten oltu tukka pystyssä, että mikä on Viivin tila...

Ajeltiin Lohjalle, auton takaosastossa kaksi riekkuvaa länderiä, joiden olisi ehdottomasti pitänyt ehtiä nähdä näkymät kaikista ikkunoista. Viivi oli unohtanut kokonaan miten kuljetaan taluttimessa, joten neidin sompaaminen parkkipaikalta eläinlääkäriin oli varsinainen numero. Astra puolestaan päätti kakata eläinlääkärivastaanoton pihalle, siihen melkeen portaille. Hetken jo pelkäsin, ettei mistään löydy pussia kakkojen keräilyyn. Lopulta käsilaukun pohjalta löytyi yksi ryppyinen pussintapainen ja saatiin piha siivottua.

Vastaaotolla Viivi ja Astra olivat kuin kunnon maalaistollot konsaan: kumpikin vinkui ja vonkui, eikä kumpikaan millään malttanut olla paikoillaan. Emme joutuneet onneksi odottamaan kovin kauaa, Astran ääni kun on oikea pyypilli, jota kenenkään korvat eivät kestä.

Viivin kohdalla kävi vähän kuin itelle aina kun on lääkäriaika tilattuna: vaiva katoaa yhtä mystisesti kun ilmestyikin. Viivin imusolmukkeet olivat siis aivan moitteettomat, jonka olin kyllä jo itekin huomannut. Olisinkin perunut ajan, ellei Astra olisi ollut tulossa mukaan. Viivi sai siis "terveen paperit", mutta meidän käskettiin pitää imusolmukkeita silmällä ja ELL oikein näytti, että mistä kaikkialta niitä löytyy. Jos "turvotus" uusii, niin sitten takaisin ja tutkitaan, että mistä moinen johtuu.

Astralla tosiaan selkä vaivaa aika ajoin ja halusin tietää, että onko siellä millaista vikaa, jotta tietää mitä uskaltaa tehdä: uskaltaako hieroa jne. Astra tuupattiin siis unten maille kuvausta varten. ELL kuvasi lonkat ja selän (kuvaus ei tosin ollut virallinen). Lonkat priimaa ja niin olivat munkin silmääni: tiiviit ja kauniin muotoiset. Selässä on yhdessä nikamavälissä hieman kalkkeumaa, joka kuulemma voi kyllä olla kipeäkin. Hierontaa säännöllisesti ja särkylääkettä tarvittaessa sekä "nivelaineita" ruokaan oli ohje, juur sitä mitä odotinkin.

Viivi matkasi kotiinkin päin täynnään virtaa, mutta Astra RipuRapu Pipuliina oli enemmän ja vähemmän tokkurassa, vaikka herätepiikin saikin. Vieläkin raasu on vähän väsyneen olonen, mutta eiköhän se siitä. Ihan positiivinen käynti siis tällä kertaa, onneksi.

Viikonlopun vipellyksiä

Perjantaina saapuivat viikonloppuvieraat Hanna, Amanda ja Onni. Tähtäimessä meillä Messukeskuksen kansainvälinen koiranäyttely ja kisaan ilmoitettuina Aasa, Amanda, Cello ja Onni. Perjantai-ilta meni koiria siistiessä, miten sekin aina jää viime tippaan. Amandassa ja Cellossa ei onneksi ollut paljoakaan tehtävää, perussiistejä molemmat, mutta Hanna urakoi Onnin kanssa ja itse yritin vääntää Aasasta kehäkelpoista.

Lauantaina tähdättiin heelerikehälle Taraa katsomaan. Aika tiukille tosin meni, mutta ehdittiin kun ehdittiinkin. Tavattiin siinä parit tutut ja tuntemattomatkin ennen kuin suunnattiin länderikehälle. Tuntemattomat olivat lähinnä kiinnostuneita joko ländereistä tai sitten Onnista.

Monen tutun kanssa oli sovittu, että tavataan ainakin pikaisesti länderikehällä, joten juttuseurasta ei ollut pulaa ja aika kului rattoisasti. Sekin tuli huomattua, että kyllä maailma on ihan mahdottoman pieni: tapasin duunin työterveyhoitajan siinä kehän reunalla. Ja mitä se nyt sinällään muuten, mutta kun hällä oli ihan rotukytköskin. Jännittämään ehdin vasta vähän ennen kehää, siihen asti sosiaalinen kanssakäyminen piti jännityksen kurissa. Että sitä pitää vielä 14 vuoden jälkeenkin jännittää... pääseeköhän siitä koskaan eroon.

Cellon kanssa päätähtäin oli pöydällä, se kun ei hallinäyttelyissä ole tähän asti toiminut, ei sitten ollenkaan. Osasto pöytä menikin ihan kivasti, joten päätavoite saavutettiin. Ravaamisesta ei oikein tullut mitään ja seisominen on edelleen hankalaa (kiitos tottiskurssien), mutta niitä me voidaan harjoitella kotona, pääasia, että pöytä sujui kunnialla. Eikä kai tulostakaan pidä väheksymän EH2.

Aasa odotti kovasti näyttelyä. Aamulla Aasa oli täysin varma, että pääsee mukaan ja pujottautui tohkeissaan ihan itse pantaansa. Messarissa Aasa otti tilaisuudesta kaiken irti: tunki kaikkien silitettäväksi ja paistatteli huomion valokeilassa, seurusteli kaikkien koirienkin kanssa todella kauniisti ja oli oikea mallikappale kaikin puolin.

Aasan esiintymistä kyllä jännitin edeltäkäsin aikalailla kun ei vanha rouva ole aikoihin kehissä ollut ja painoakin on vähän kertynyt ja silleen. Vaan Aasa yllätti iloisesti esiintymällä kuin vanha konkari, joka toki onkin. Ja tuomari tykästyi Aasaan kovasti: kehui moneen otteeseen kuin hyvässä kunnossa vanha rouva on ja onnitteli minua kun olen pitänyt Aasasta niin hyvää huolta. Melkeen alkoi jo nolottaa...

Täytyy myöntää, että paras narttu -kehän tuloksista olin enemmän kuin polleeta tyttöä: PN2 (ja ROP-veteraani) Aasa, PN3+CACIB Amanda ja PN4+varaSerti+varaCACIB Chili. Siinä sitä oli kolme "omaa koiraa" neljän parhaan joukossa. Ei kai siitä voi olla kuin ylpeä. Tosin kiitokset Amandan osalta kuuluvat Hannalle ja Chilin osalta Jasminalle ja tukijoukoilleen. KIITOS!!

Länderikehän äärellä meni aikalailla aikaa vielä kehän jälkeenkin kun tosi moni tuli kyselemään rodusta ja juttelemaan muuten vaan. Oltiin jo varmoja, että missataan Onnin esiintyminen kun aina vaan uusia ihmisiä ilmestyi meitä jututtamaan. Mutta kun lopulta kiisimme glennikehän laidalle, niin ehdimme kuin ehdimmekin nähdä miten Onni meni kehässä ja voitti luokkansa. Lopulta Onni oli PU4 ja sai sertin. Tosi upeaa, hienoa Onni.

Oli aika hauska huomata, että meidät vastaanotettiin glennikehällä kuin vanhat tutut, vaikkei meillä glenniä olekaan ja jokainen saattoi nähdä, että matkassa oli ihan toisenrotuisia koiria. Cellon pompuille riitti glenniporukoissa ihailijoita, vaan eivätpä taida glennien pomppuominaisuudet ollakaan niitä kaikkein parhaita

Aasan kanssa mentiin vielä veteraanien ryhmäkehäänkin, vaikka ainakin meikäläisen jalat olivat jo ihan jäykät ja kipeät paljosta kävelemisestä ja seisomisesta. Eipä Aasa veteraanien keskellä pärjännyt, mutta upea fiilis oli kipittää Messarin valokeiloissa kehään. Tuli ihan sellainen herkkä ja vähän liikuttunut olo. Sitä kun jo jossain välissä pelkäsi menettävänsä Aasan, niin tuntui upealta olla taas kerran kehässä ja nähdä miten vuosien hioma yhteistyö toimii ja kontakti on kohdallaan.

Tänään on sitten vedetty matalalla profiililla ja lähinnä seurusteltu. Hanna, Amanda ja Onni ovat jo junassa kotimatkalla ja itse taidan ryhtyä valmistautumaan huomiseen työpäivään.

Tässä vielä ihanainen Onni-glenni

Onko ruoho aidan takana vihreämpää?

Se on sitten itsenäisyyden muistopäivä ja itsenäisyyspäivän vastaanotto pyörii töllössä. Mutta aion kyllä kohta tarjoilla nelijaloille ruokaa ja painella sitten saunaan.

Tänään nähtiin miten aina se, joka on toisella, on parempaa kun se, mitä on itellä. Marsut nimittäin ensin joivat toinen toisesta pullosta ja toinen toisesta, mutta sitten äkkiä Missi keksi, että siinä pullossa, josta Hemppa juo, on ihan varmasti paljon parempaa vettä kun siinä pulossa, josta Missi ite joi. Niinpä Missi hyökkäsi Hempan tykö ja yritti häätää Hempan pois pullolta. Vaan Hemppa kävi puolustamaan pulloaan: olihan siinä nyt ehdottomasti oltava parempaa vettä kun siinä toisessa kerta Missikin halusi juoda nimenomaan siitä pullosta. Lopulta Missi tyytyi odottamaan vuoroaan ja kun Hemppa lähti, niin Missi meni juomaan (toim.huom. molemmissa pulloissa oli vettä). Toisaalta Hemppa kävi kyllä maistamassa siitä toisestakin pullosta...

Sada, sada aina vain, muistan...

Vettä sataa ja vettä sataa. Sitten kun ei sada vettä, niin sataa vettä. Piha alkaa olla aikasen märkä, suorastaan liejua paikka paikoin. Kyllä mielestäni on mukavaa, että kaivossa on vettä ja saa sitä toisinaan sataakin, eihän sitä muuten ole kaivossakaan, mutta voisko olla jotain sellasia väliasentojakin, ei pelkät ON ja OFF.

Tänään oli shoppailupäivä. Ensin shoppailin kirjekuoria. Sitten shoppailin tyttären koulusta ja ryhdyttiin tuplashoppailuun. Shoppailtiin marsuille joululahjat ja heinää sekä koirille ruokaa. Oli kyllä tosi liki etten shoppaillut myös kakskerroksista huvilaa, marsuille nimittäin. Sitten muistelin millasta oli siivota kerroshäkkiä, jossa oli kiinteät lattiat: kaameaa. Jätin marsuhuvilan kaupan hyllylle. Sen jälkeen shoppailtiin luontaistuotekaupassa yhtä ja toista, mutten kerro mitä, kun osa menee joulupakettiin. Kassi rapisten siirryttiin shoppailemaan ruokaa, tai lähinnä leipää. Cittarin aulassa oli sellaisia ihania kylttejä myynnissä, ostettiin pari sellaistakin, yksi omaan oveen, toinen joulupukin konttiin. Lopulta kierroksen päätti A-valinta, josta haettiin vähän glögiä. Ja sitten, ah kotiin.

Kalenterit 2007 tulivat eilen, ne tuotiin ihan kotiportille, uskomaton palvelu. Olin ihan häikäistynyt. Hyvää jälkeä mun silmääni, ei voi moittia. Melkeen kaikki kalenterit on jo pussitettu ja odottavat tuossa joko postitusta tai Messarin näyttelyä. No pari kalenteria on edelleen kotia vailla, että jos joku vielä on kiinnostunut, niin täällä ovat... toistaiseksi.

Vaan tuli on takassa ja mustaherukkaglögiä lasissa, joten Tuulensuoja toivottaa mukavaa itsenäisyyden muistopäivän aattoiltaa.

Ai niin tässä se tänään shopattu taulu, tuolla se on oveen ripustettuna toivottamassa

Ripustamattomia jouluvaloja

Piti niitä jouluvalojakin, mutta jäivät kyllä ripustamatta. Ihan hiki tulee kun ajattelee, että joskus aikoinaan ripustin kartonkitonttuja joka ikkunaan ja vielä peileihinkin, joka ikkunaa varten oli tähti tai värivalot tai kynttilät, ikkunoihin vaihdoin jouluverhot, erilaisia joulukoristeita oli pöydät pinkeenään ja mitähän kaikkea vielä. Ehkä sitä pitäisi ryhdistäytyä... Toisaalta sain tänään kahvi-tee-kaapin siivottua.

Eilinen luento meni mun mielestäni ihan ok. Oliskohan pitänyt jakaa palautelomakkeita, niin olis kuullut, että oliko luentoa kuuntelevat samaa mieltä, eivät välttämättä. Mutta keskustelua luennon aiheesta oli kyllä kuulemma käyty ja runsaasti. Hyvä niin, se oli tarkoituskin; herättää ja ravistella ajatukset liikkeelle enemmän kun antaa jotain absoluuttista, tieteellisesti oikeaksi todistettua faktaa.

Viivi raapii taas korvaansa. Ei jatkuvasti, eikä koko aikaa, mutta turhan usein. Raapii myös kaulaansa. Täytyy nyt seurata tilannetta, mutta viimeistään alkuvuodesta mennään ell:n luo tarkistuttamaan korvan kasvannaisen tilanne. Operaatiohan siinä sitten varmaan on edessä...

Jaa nälkäiset koirat kiertelevät ympärilläni, joten täytynee mennä jakelemaan annokset, ne kun ovat olleet tuolla tiskarilla "valmistumassa". Tuulensuoja toivottaa iloista ensimmäisen adventin iltaa.

Lauantakina

Lauantaiaamu veny. Oli mulla kello soimassa "ihmisten ajoissa", mutta jotenkin sitten vaan oli kello jo melkeestä puol ykstoista kun lopulta sain itteni jalkeille. No ei se sinällään mitään, koirat olivat jo olleet KePon kanssa ulkona, KePo oli jo lähtenyt maailmalle ja jälkikasvu veteli sikeitä. Niin ja kun sitten olin käyttänyt koirat ulkona, niin ne mokomat olivat sitä mieltä, että mennääs takasin nukkumaan. Eivät millään olleet uskoa, että ei nyt kyllä mennä.

Sain muuten luentojutut tehtyä ja vieläpä ennen iltapäivää, siinä puolen päivän maissa nimittäin Mutta ei jäänyt ihan viime tippaan kuitenkaan, ellen nyt äkkiä muista kokonaan unohtaneeni jotain. Tosin siihen ei oikeestaan ole aikaa, joten jos jotain unohtui, niin se sitten unohtui ja sen ehkä huomaan tai sitten en.

Tää päivä on mennyt kotiaskareissa, eikä pal tunnu joulukuulle... Jotain valoja vois varmaan laittaa, olis edes vähän joulusempi olo. Toisaalta nyt kun ei enää ole pieniä lapsia, niin sitä miettii kaiken joulukrääsän välttämättömyyttä vähän toisella tavalla. Lasten kanssa oli kiva "tehdä joulua", mutta jotenkin nyt tuntuu vähän turhauttavalta vääntää hirmu vaivalla valoja ja koristeta paikoilleen, kun ne sitten tuokion kuluttua täytyy taas kerätä pois. Mutta ehkä siitä kuitenkin tulisi jouluisempi mieli kun niin tekisi. Ehkä mä kuitenkin kaivelen koristeet esiin, tuleepa samalla siivottua se kaappikin, missä koristeet ovat. Tosin homma taitaa jäädä huomiseen vai ehdinkö huomennakaan. Mihin ihmeeseen kaikki aika oikein menee?

Vaan nyt tyhjentämään pyykkikone, sitten suihkuun ja mitähän tässä nyt vielä pitää ehtiäkään ennen kuutta.

Uuteen aikaan

Saas nähdä mitä tästä tulee, siirsin meinaan blogin uuteen versioon. Ihan ei ongelmitta siirto mennyt, vaikka aika pienellä pääsin. Vielä täytyy keräillä tossa sivupalkissa ollut blogilista tässä kun ehtii, se kun katosi jonnekin, siis nakkisormi-minä painelin vääriä namikoita korjaillessani skandimerkkejä, joista tuli siirrossa sellaisia häkkäröitä. En nyt just kuitenkaan jaksa paneutua editointiin, joten jätän toiseen kertaan. Samallapa sen listan voi sitten päivittää vaikka ajantasalle. Tai jos laittais vaan linkin jonnekin....

Kohta mä yritän päkertää tähän jonkinmoisen joulukalenterinkin, saa nähdä miten se onnistuu vai onnistuuko. Ellei, niin täytyy keksiä joku muu luova ratkaisu. Niin enkä mä joka päivälle mitään kalenterijuttua lupaa, se kun on ihan omista kiireistä kiinni, että ehtiikö ja jos, niin mitä.

Tänä aamuna kattelin marsujen leikkiä. Enpä nyt ihan heti muistakaan sellasta menoa, taitaa Missin ja Hempan kemiat synkata hyvin yhteen. Tuolla pariskunta paineli häkissä peräkanaa. Loikkasivat mökkien päälle (joo, niitä on häkissä nyt kolme kappaletta marsujen ilona), Hemppa pomppasi putkeen, tuli sieltä ulos, Missi pomppasi putkeen ja tuli sieltä ulos. Sitten molemmat hyppäsivät alas mökin katolta, peräkanaa tietenkin, kuis muutenkaan ja meno jatkui letkajenkkana pitkin häkiä. Lopulta pariskunta huomasi, että epäkohteliaasti tuijotan ja vielä hymyilen toisten touhulle ja niinpä molemmat sinkosivat seisomaan "kaltereita" vasten, mahat pystyssä. Rapsutin molempia mahasta ja kyllähän moisella esityksellä tuli jogurttinapit ansaituksi. Ihana aamuohjelma. Voiskohan tollasen tilata useemmaksikin aamuksi.

Duunissa mä olen tänään koeistunut tuoleja. Ei, se ei kuulu mun toimenkuvaani, mutta saadaan duunikaverin kanssa uudet tuolit, jos halutaan, ja tänään oli sitten tarjolla useemman sorttista tuolia istuttavaksi. Lopputulos, kun en jaksanut joka jakkaraa säätää ihan viimesen päälle, puutunut takamus ja kankee selkä. Mutta sain lopulta päätettyä, että minkä tuolin haluan, tullee joskus aikanaan mulla nyt olevan vanhan tuolin tilalle, satulatuolin lisukkeeksi.

Koirilla on päivä ihan sekasin. Ensin KePo lähti duuniin vähän yli kaks aamuyöllä. Koirat, tapojensa orjat, kävivät samalla pihalla, siis pihalla vaan ja pikapisulla, mutta kun ovat tottuneet, että aina kun KePo lähtee, niin pääsevät ulos. Seuraavaksi heräsin siihen, että mun herätin vilkuttaa, oli siis ollut jonkinmoinen sähkökatko. Valot päälle ja säätämään kelloa aikaan, se kun näytti 2.45, vaikka kello oikeesti oli 5.05. Koirat olivat varmoja, että nyt noustaan ja niiltä kesti tovin tajuta, että no ei varmana nousta. Seuraavaksi sitten noustiinkin jo...

Eikä mennyt päivä muutenkaan "normaalirytmissä", kun muita ei ollut hereillä vielä kun noustiin. Nuorimmainen tuli kun olin lähdössä ja vanhimmainen oli koko päivän kotona. KePo taas, huolimatta varhain alkaneesta päivästään, ei suinkaan tullut ekana, vaan nuorimmainen tuli ekana, meikä sitten ja KePo vasta myöhemmin. No nyt koko porukka makoilee pitkin sohvia, tuoleja ja lattioita, että raskasta se on, kun ei rutiinit pyöri totutusti.

Nyt kokeilemaan syntyykö jonkin moista joulukalenterin tapasta, silleen ihan ilman luukkuja vaan.

No nih, siellä on. Sivulle pääsee sivupalkin "Joulukalenteri" -linkistä.