torstaina, toukokuuta 31, 2007

Arska ja jälkialkeet osa 5


Tän päivän kohokohta: Arskan jälkialkeet. Lähtö tosin oli aika hässäkkää kun viime tipassa, siinä vaiheessa kun oli jo vähän kiire, lupasin kuskata nuorimmaisen Nlaan ja sitten päätin käydä samalla postissa, joten varmuuden vuoksi unohdin pakettilaput sisälle. Nuorimmainen nuoremmakseen juoksi ne hakemassa ja päästiin liikenteeseen. "Postin parkissa" oli tunkua, mutta sain pakun tungettua yhteen väliin, postissa taas tietty väkeä, mutta suht sukkelaan sain asiat hoidettua. Vielä nuorimmainen perille määränpäähänsä ja auton keula kohti motaria ja sovittua jälkipaikkaa.

Arska ajoi kaksi jälkeä. Eka oli vähän haparoivaa menoa, sellaista sunnuntaikävelyä paikka paikoin, mutta loppuun päästiin. Toka jälki lähti käyntiin tahmeasti, mutta kun Arska löysi jäljellä olleen kepin, eka esine Arskan jäljillä ikinä, niin se sai puhtia löydöstään ja siitä eteenpäin homma meni ihan hyvin.

Sitten oli esineruudun vuoro. Tämä olikin Arskan eka esineruutu, joten se sai ruutuun tutun esineen, oman lelun. Tallattiin ensin alue ja Arskan kanssa päätettiin noudattaa harjoittelumetodia nro joku eli kävelimme Arskan kanssa alueen reunaa, heitin lelun alueelle ja sitten käveltiin starttipaikalle, josta lähetin Arskan ruutuun. Herra etsi sitkeästi ja löysi lelunsa, toi sen ylpeenä luokseni ja sitten leikittiin. Tehtiin vielä toinen vastaava haku ja se oli siinä ja Arska oli UPEA. Arska olis halunnut lisää esineruutuja, tepasteli täpinöissään nenä pystyssä, jäi siis hyvä työmotivaatio odottamaan seuraavaa kertaa. Arska jatkoi jälkikurssikertaa jäljestämällä meidät autolle.

Siinäpä ne tärkeimmät tältä päivältä. Tai no KePo kävi ostamassa mulle uuden tyynyn, joten ehkäs ens yön jälkeen ei niska enää oo ihan yhtä puuta.

keskiviikkona, toukokuuta 30, 2007

Mikä on todistettu MOT


Yöllä heräsin kun Arska kirjaimellisesti seisoi naamallani, ei niitä ihan kaikkein mukavimpia herätyksiä, Arskakaan kun ei mikään kepeä poika ole, ja kesti tovin tajuta, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu ja kuka kumma kiipeilee pärstävärkkini päällä. Lopulta sain hilauduttua unen kaivossa sen verran ylöspäin, että ajatus alkoi kulkea ihan tässä ja nyt -tilassa. Ikkuna oli auki ja ulkona oli alkanut ukkostaa ja Arskahan siis pelkää ukkosta, tosin ei jyrinää... Vaan otetaas asia kerrallaan.

KePo vääntäyty punkasta irrottamaan töllöttimen piuhat seinästä, tietsikan piuhat olin kaukaa viisaasti irrotellut jo illalla. Nousin samalla sen verran, että pistin ikkunan kiinni, niin syvässä ovat lapsuuden opit: ukkosella luukut ja läpät umpeen. Tuli sitten mieleen kiskasta pimennysverho ikkunan eteen, joka olikin äärimmäisen oivallinen idea varsinkin unenpöppörössä keksityksi. Sitten ei kun takasin vaakatasoon.

Pimennysverho on todella nimensä veroinen, ei näkynyt salamointi siitä läpi. Täytyy myöntää, että olin asiasta todella hämmästynyt, yleensä salaman valovoima on sitä luokkaa, että se tuntuu tulevan läpi aivokopastakin. Vaan kun ei enää välkkynyt, niin Arskakin rauhoittui nukkumaan.

Näin tuli kolme asiaa todistettua
yksi:
pimennysverho on nimensä mukainen, erinomainen keksintö
kaksi:
Arska ei ole paukkuarka
kolme:
salaman valo läpäisee Arskan silmien kaihimuodostelman ja aiheuttaa kipua valoon tottumattomissa silmäpohjissa (vrt. kameran salama ja omat silmät) ja tämän takia Arska pelkää ukkosta (lue:kipua)
MOT

Aamulla ukkonen oli taas tiessään ja kömmimme koiralauman kanssa aamulenkille täysin normaalisti.

Troo on nyt oppinut odottamaan päiväviihdykkeitään samoin kuin muutkin. Tänään Troo kulki perässäni innosta hehkuvin silmin kun näki, että latailin Kongeja. Ihan on isäänsä tullut, Cellokin kulkee perässä ja seuraa mitä nameja minäkin aamuna on jaossa. Eivät yritä viedä "vanhusten" herkkuja, odottavat omiaan. Cello on siinä asiassa napakymppikoira, Troon täytyy vielä vähän kasvattaa kärsivällisyyttään. Tuntui tosi mukavalta lähteä kun ei Troo seissyt katselemassa perääni vaan kantoi Konginsa pesäänsä (häkki, jonka ovi on lukittu auki-asentoon) ja jäi touhuamaan aarteensa kanssa edes vilkaisematta ovelle päin. Yksin jääminen siis hanskassa.

Työpäivä kiisi käsistä, mutta työpaikalla on nyt kaikki kamat kaapeissa ja omakin työpöytä joltisessa järjestyksessä. Uus päätepöytä uupuu vielä, mutta tullee aikanaan, eikä me uusia tuolejakaan vielä saatu, joten onneks ei pistetty vanhoja eteenpäin. Menee kyllä varmaan tovi tottua uuteen järjestykseen sitä kun on vuosien saatossa tottunut siihen, että tavara A on tuolla, tavara B tuolla jne. Mutta työhuone on nyt oikeesti pal valosampi ja avaramman olonen, joten mikä on duuneja tehdessä.

Illalla oli Troon pentukurssi ja päästiin tapaamaan velipoikia. Kotipihassa kun kytkin Troon turvavyöhön, Troo kommentoi "Ouuu". Totesin, että ai jaa, niinkö meinaat ja sain vastaukseksi "OuOuOuuu". Sanoin, että mennään me siitä huolimatta, eikä Troo enää enempiä mielipiteitään esittänyt.

Tänään ei pal seurusteltu velipoikien kanssa, ei etu- eikä jälkikäteen, kiitos vesisateen. Kurssilla harjoiteltiin vetämättä kävelemistä ja autolla ajamista. Cellokin harjoitteli aikoinaan auton ajoa ja oli aika näppärä, mutta tässä asiassa pojasta polvi parani: Troo kaahasi pikkubussilla hurjaa vauhtia ees taas pitkin lattiaa ja kävi välillä kuittamassa palkintonamin. Cello aikoinaan tarvitsi pikkasen apua, että älysi ryhtyä työntelemään autoa. Vetämättä käveleminen meni Troolta aika samaan malliin kun Cellolta aikoinaan vastaavalla kurssilla, joten on toiveita, että pojasta tulee yhtä pätevä kulkija kun isästäänkin.

Meikäläisen oikea lonkka on ollut hyvän tovin tosi kipeä ja tosi oudosta paikasta. Ei lonkkaa särje, mutta esim. rappuja on ollut älyttömän vaikea kävellä ja muutenkin kävely on aika hankalaa. Oon yrittänyt paikallistaa missä kipu tarkkaan ottaen on ja onko se nivelessä vai lihaksissa vai jossain muualla, mutta tulos oli pitkään tosi laiha. Tuli jo mieleen, että lonkkavikako on iskenyt vai mikä lie mummutauti...

Tänään aamulla äkkiä tajusin koko jutun. Käyn parilla kurssilla, joilla koiraa palkitaan namein ja mulla on aika matalat koirat omasta pituudestani katsoen, eikä koiraa palkitessaan voi ergonomisesti kyykistyä, vaan tulee taivutettua ristiselästä. Eli aika moni koiran, ainakin pienikokoisen koiran, omistaja voi varmaan kuvitella seuraavan: koira kulkee vasemman jalan vieressä, ohjaajalla on talutin vasemmassa kädessä, namit oikeassa ja sitten koiraa palkitaan, joten ohjaaja kumartuu ojentamaan oikealla kädellään namin vasemman jalan vieressä olevalle koiralle, mikä ihana kiertoliike. Näin löytyvät oudot lihakset, joita ei ole tiennyt olevan olemassakaan. Vaan tää vaiva parantunee sillä millä on tullutkin: koulutuskentällä koiraa palkiten.

Että sellasia tänään. Huomenna Arskan jälkimettä, toivottavasti ei vaan ukkosta.

tiistaina, toukokuuta 29, 2007

Saanko luvan


Aamulla suuntasin duuniin ja vähän jännitti, että miltä työhuone näyttää. Juu näytti se, meinaan tyhjältä. Kaks päätepöytää ja pari printteriä tönötti keskellä lattiaa. Ei kun pistämään piuhoja seinään ja odottamaan, että alkaako printteri naputtaa ja käynnistyykö kone. Juu kaikki kunnossa.

Kalusteet tulivat ajallaan tai oikeastaan jo ennen kuin odotin niitä tuleviksi. Kahdelta mieheltä meni varmaan melkeen neljä tuntia huoneen kalustamiseen. Ei, talossa ei ole hissiä ja juu, ollaan kakkoskerroksessa. Hikinen homma säätila huomioiden. Mutta huoneesta tuli kyllä aikasen makee. Huomiseksi on tosin järjestelyhommaa pilvin pimein kun en tänään ehtinyt kun alottaa, piti lähteä hammaslääkäriin.

Hammaslääkäri oli nopea ja tehokas. Noin 20 minuutissa tuli kaks vanhaa paikkaa uusittua, eikä muuten ees sattunut, sekä yks ärsyyntynyt hammasväli hiottua kuntoon.

Iltapäivä pöllöiltiin koirien kanssa pihalla. Tai siis mä luin, "vanhukset" makas pitkin pituuttaan varjossa ja Troo viipotti omiaan pitkin poikin pihaa sellaista tahtia ja vauhtia, että hirvitti.

Tänään oli koiratanssin alkeiden viimeinen tunti. Cellon kanssa niin piti harjotella joku ohjelma, muttei me sitten kuitenkaan esitetty mitään. Tai siis esitettiin, jokainen joutui esittämään kolme lyhyttä pätkää. Kahden ekan ohjelman "koreografian" oli suunnitellut kouluttaja ja meillä oli aina ennen esityksiä vähän aikaa harjotella. Viimenen "ohjelma" jouduttiin suunnittelemaan ihan ite ja siihen piti sisältyä viis "temppua" sekä siirtyminen temppumerkiltä toiselle. Vähänkö tuntu pää tyhjältä ens hätään, mutta kyllä me lopulta Cellon kanssa keksittiin viis juttua, heikoin kohta tais olla merkiltä toiselle siirtyminen.

Ilmottauduttiin hetken miettimisen jälkeen koiratanssin nonstop-ryhmään jatkamaan tanssimista. Hetken kyllä mietin, kun on näitä menoja ollut omiksi tarpeiksi ja jotain olis voinut ehkä jo jakaa muillekin, vaan viimesen kurssikerran hyvät fiilikset sitten pisti ilmottautumaan.

Jaahas, se on kello taas kiitänyt, joten täytynee sulkea kone ja siirtyä unimoodiin.

maanantaina, toukokuuta 28, 2007

Maanantairauhaa


Maanantaiaamu valkeni ukkostaen. Siinä vaiheessa kun oli meikäläisen aika nousta, oli jyrinät siltä erää jyristy, mutta ilma oli edelleen älyttömän painostava. Arska, joka ei ukkosesta tykkää, tuli kyllä ulos, mutta nosti nenänsä kohti taivasta, haisteli tovin tosi tarkkaan, pissasi äkkiä lähimmän puskan juureen ja ryntäsi takaisin sisälle. Enpä tuota viitsinyt pakottaa ulos kun kerta oli vainunnut ukkosen aiheuttamat ilmanalat.

Tovin kuluttua alkoi sataa, siinä vaiheessa kaikki muut koirat ryntäsivät talolle ja eteiseen odottelemaan, Totoro ainoana rämpi perässäni märässä pihametsässä. Tuokion kuluttua yritti kyllä jo komentaa siirtymään sisätiloihin, päästi pari sydäntäraastavaa rääkäisyhaukkua. Periaatteesta kävelin vielä pikkasen ja sitten sisälle.

Viime viikollahan me duunissa tyhjennettiin työhuoneesta melkeestä kaikki kamat, taisin siitä jotain kirjottaakin... vai kirjotinkohan . Pari päätepöytää jäi paikoilleen ja niitten päälle kerättynä tarpeellisimmat tavarat isoiksi röykkiöksi. Kaikki kamat oli laputettu tyyliin "roskiin", "varastoon", "ei saa viedä" jne. Mietimme perjantaina duunista lähtiessä, että saas nähdä mikä on tilanne maanantaina kun duuni alkaa; onko roskat roskissa ja vieläkö ne kamat on huoneessa, joissa luki "ei saa viedä".

Aamulla kun ehdin duuniin asti, siellä oli jo täys kaaos päällä eli paikalla oli mies, joka purki vanhoja kaapistoja ja apulaisensa kanssa raahasi rojut pois huoneesta. Meteli oli aikamoinen, vaan sujuivat ne aamurutiinit siinä sekamelskassakin ihan ok. Joka konttorirotalla pitäis varmaan olla kuulosuojaimet pöytälaatikossa... tosin mulla ei ollut sitä pöytälaatikkoakaan.

Kun huone oli melkeen tyhjä, niin paikalle tuli maalari. Siinä kohti kun maalari kysyi multa, että onko noitten johtojen pakko olla seinässä, katsoin parhaimmaksi irrotella piuhat ja poistua paikalta. Ihan luvalla sain ajella kotio evakkoon. Huomenna pitäis tulla uudet kalusteet...

Iltapäiväksi oli kosmetologin aika varattuna, edellisestä käynnistä onkin jo iäisyys. Eipä meikäläisen pärstävärkki kosmetologilla miksikään muutu, ei kestä mahakaan sitä määrää kahvia, jonka naama vaatis, mutta tuleepa vähän siistittyä ja samalla saa kesäripset eli kestovärin niihin. Lisäksi saa nauttia rentouttavasta hieronnasta ja on mahdollisuus täydentää tököttivarastot, meikäläisen iholle kun ei valitettavasti mikä vaan tökötti sovi, joten on oltava tarkkana mitä ostaa ja mistä.

Ulkona oli älyttömän hiostava sää ja auto oli kun pätsi kun kampesin sisään. Ilmastointiahan pakussa ei tietenkään ole. Tai on se manuaalimalli: ikkuna auki. Kävin postissa ja kun pääsin sieltä ulos, niin hiki valui ihan valtoimenaan ja jostain syystä Nummelassa oli ihan älytön ruuhka.

Kotona alotin verannan hyllyihin kertyneitten rojujen läpikäymisen olohuoneen kirjahyllyyn kun ei enää mahdu kirjan kirjaa ja niitä on jo pino mun tietsikkatasollani uhmaamassa painovoimaa. Oli siellä varmaan metrin verran tyhjiä mappeja. Minkähän ihmeen takia niitä on tullut säilyteltyä. Sitten oli vanhoja Kaironin oppimateriaaleja, joista osan mapitin siististi talteen. Tiedä sitten onko niille koskaan käyttöä, ehkä ne siirtyvät mappi-Ö:hön seuraavan siivouksen yhteydessä.

Koirat juoksentelivat onnellisina sisään ja ulos ja molemmista talon ovista. Kesä on niitten mielestä ihan ihanaa aikaa kun saa mennä ja tulla ja tulla ja mennä.

sunnuntaina, toukokuuta 27, 2007

Se on siinä!!!




Se on sitten siinä, OKKO-todistus, tosin vaan digillä kuvattuna, eikä hienosti skannattuna. Vuosien työ on äkkiä jonkinlaisessa "lopputilanteessa", pitkän ajan tähtäin saavutettu...

Olo on vähän kun kansakoulun päättyessä ja oppikoulun odottaessa, vähän kun silloin kun painoi valkolakin päähänsä tai jätti kauppaopiston käytävät: onnellinen, haikea ja jollain tavoin tyhjä. Se mihin on pitkään pyrkinyt on käsissä, se mihin on pitkään uhrannut paljon aikaa, jonka eteen on tehnyt työtä on saavutettu. Se mikä alkoi 1999 Tunne koirasi -kurssilla, vei koulutusohjaajakurssille, kuljetti läpi hyvinvointineuvojakoulutuksen, raastoi perustukset, kasasi uudelleen rakennukset, pisti kertaamaan, hakemaan täydentävää tietoa, lukemaan, käymään luennoilla ja monilla päivän parin kursseilla, kyseenalaistamaan ja lopulta johti löytämään itsensä ja tiensä koira-asioissa on nyt näiltä osin ohi.

On siis aika juhlia, aika vilkaista menneeseen, aika haikeilla. On aika pitää pieni tauko, aika pysähtyä tuokioksi. Sen jälkeen on aika asettaa uusia tavoitteita, miettiä miten kaikkea hankittua hyödyntää, täydentää ja jakaa muille; suunnittelun aika odottaa.

Tieto lisää aina myös tuskaa. Matkalla on huomannut monta asiaa, joita ei aikaisemmin ole edes ajatellut, siis omistakin koiristaan. Aina ne huomiot eivät ole positiivisia. Ei ole erityisen mukava huomata, että oma koira on kipukoira tai että oman koiran hyvinvoinnissa on toivomisen varaa. Positiivista on tietenkin se, että nyt asialle älyää tehdä jotain, joten kun huonon omantunnon, tietynlaisen pettymyksen ja elämäntuskan läpi pääsee, niin suunta koiralla ei ainakaan ole enää alaspäin.

Sen ongelman olen jo havainnut, että tekisi mieli lähteä opastamaan ihmisiä omista lähtökohdistaan, jotta jokaisella koiralla olisi mahdollisimman hyvä olla, tavoittelee helposti viimeisen piirun päälle täydellistä täydellisyyttä, jota ei ole olemassakaan. Sen sijaan pitää olla nöyrä ja on muistettava edetä pienin askelin. Vaan kun on nähnyt sielunsa silmin täydellisyyden niin on vaikea tyytyä kompromisseihin.

Sen verran olen jo tulevaan kurkannut, kuten perjantaisessa viestissä naputinkin, että seuraava etappi on koirahierontakurssi syksyllä, ellei mitään maata mullistavaa tapahdu. Ruokinnastakin olis kurssia syksyllä tarjolla, mutta sehän on sitten tietty samaan aikaan hieronnan kanssa ja vähän luulen, että vaikka kuin kunnianhimonen olisin, niin molempiin ei taida kannattaa tarttua yhtä aikaa, kumpikaan kun ei ole mikään kakunpala...

Kesän vedän joka tapauksessa vähän henkeä koirajutuista, ihan vaan harrastamista omien kanssa, hyvää koirakirjallisuutta (jota on tullut hankittua, muttei ole ehtinyt lukea), aurinkoa, lomaa, pitkiä aamu-unia (ei aikaisia kurssiherätyksiä...), näyttelyitä, jonkun luennonkin olen luvannut pitää, taloremonttia, roskaromaaneja jne. Syksyllä sitten uusia tuulia.

Että ei kun eteenpäin, sano mummo lumessa.

perjantaina, toukokuuta 25, 2007

Torstain musta aukko


Torstai on melkeestä musta aukko meikäläisen maailmassa. Aamulla ajelin duuniin, aamurutiinit tuli hoidettua ja sitten se iski, nimittäin migreeni. Särkyyn auttavat lääkkeet, mutta ne näköhäiriöt, ne näköhäiriöt. Eilen mustavalkoiset spiraalit. Juu, ei auttanut kun pakata kamat kasaan, ajaa kotiin (tiedän, tiedän, ei pitäis mennä rattiin, enkä meniskään, ellei duunimatka olis motaria, jota voi ajella oikeaa kaistaa jonkun rekan perässä) ja kaatua punkkaan. Onneks tää vaiva on meikäläisellä aika harvinainen kiusa, ehkäs sellaset kymmenkunta migreenipäivää koko ikänäni.

Tää aamu valkeni hippasen vaisuissa fiiliksissä. Pääkoppa ei oikein kestänyt kaikkia liikkeitä, mutta muuten olo oli ihan ok. Starttasin pakulla kohti duunia, mutta tuota pikaa tuli sellainen olo, etteivät kaikki asiat ole ihan kunnossa. Enpä osaa sanoa mistä fiilis asioiden epätasapainosta tuli, en kuullut mitään kummaa, en tuntenut mitään kummaa, mutta tuli pakottava tarve pysähtyä. Ajoin siis bussipysäkille, loikkasin ulos autosta ja siinä se oli: renkaassa oli jäljellä neljä pulttia kuudesta, niistäkin yksi irti, joten poimin sen talteen. Käänsin pakun ja ajoin hiljaa ja hitaasti takasin kotio ja vaihdoin autoa. KePolle vaan varotus, ettei missään nimessä pomppaa pakun rattiin noin vaan.

Duunipäivä meni siivoushommiksi. Maalarit tulevat maanantaina, uudet kalusteet jossain vaiheessa ja huone piti saada tyhjäksi. Uskomaton määrä tavaraa huoneeseen mahtuikin, mutta urakka oli valmis kun oli aika startata kohti akutädin vastaanottoa, jolta poistuin rentona. Ihanaa, että akutäti sattui "siivouspäivään".

Illan ohjelmassa oli etsiä OKKO-kurssin kansio, jonka olin arkistoinut hyvin, sain etsiskellä ihan tosillaan, mutta lopulta löytyi. Projektikoiran käänteistä piti kirjottaa jotain kalvolle esitettäväksi muille kurssilaisille ja sen lisäksi tutustuin huomisen asiakaskoiran esitietoihin. Toivottavasti muistin kaiken mikä piti tehdä, huomisen ohjelma ei taida paljon antaa unohduksia anteeksi.

KePo on siis huolehtinut koirista pari päivää, kun meikäläinen on a) sairastanut ja b) harrastanut. Sellasta se joskus on ja kyllä siitä aina huono omatunto tulee, vaikka koirien hoito onkin aina järjestettynä. No kunhan tästä toukokuusta selviän, niin sitten helpottaa. Syksylle on tosin kurssi suunnitteilla... kunhan vaan kelpuuttavat kurssille. Niin ja pitää saada kurssimaksukin kasaan, joka toisaalta ei välttämättä ole ihan helppoa kun olis pikku remonttiakin mielessä...

Nyt untenmaille ja aamulla kurssille.

keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007

Pentukurssia osa 2


Tänään oli Totoron pentukurssipäivä ja täytyy tunnustaa, että kotitehtäviä ei oltu tehty, ei sitten yhtään. Vähän ennen lähtöä vasta kurkkasin, että mitä olis pitänyt tehdä. Seuraava kerta ei saa lipsahtaa näin, sillä oikeesti niistä tehtävistä on tosi paljon hyötyä, sen huomasin Cellon kanssa. Cellolla on suorastaan selkärangassa jotkin jutut noilta pentukurssiajoilta, varsinkin kun niitä vahvistettiin arkitottiskurssilla.

Kun pakkasin treenirepun, niin Cello oli ihan sitä mieltä, että on ehdottomasti hänen vuoronsa lähteä, yhtään ei muistanut, että oli just eilen, ihme homma

Arska sen sijaan otti rauhallisemmin, kaipa se iän tuomalla viisaudella on jo huomannut, että joka kerta ei pääse mukaan, ei edes joka toinen, mutta kerran viikossa kumminkin. Tai siis tällä viikolla Arskalla ei ole jälkeä, joten täytynee tehdä sille sellainen ihan tuohon omaan metsään.

Matka pentukurssille meni paremmin kuin hyvin, Totoro ei jodlannut, vaan matkusti rauhallisesti penkillä. Jess!! Oltiin tarkoituksella paikalla ajoissa, jotta Totoro ehti opetella tylsänpitoa tovin, sen opettelu kun ei luontaisesti tapahdu, se kun on tylsänpitoa itellekin, vaan treenihetket on suunniteltava etukäteen.


Mä oonkin menossa pentukurssille.


Kohta ne pikkubroidit tulee, ihan kohta...


Veikko, Padi, Totoro ja Luca.

Itse kurssitunti, tai kolmevarttinenhan se vaan on, meni ihan mukavasti. Totorolle oli osa asioista jo tuttuja, vaan tulipa harjoitusta häriön alaisena, sitäkin kun on joskus vaikea järjestää. Totoro ei ole ihan yhtä rauhallinen kurssilainen kuin isänsä, parempaa kohti ollaan kuitenkin menossa, joten eiköhän parin kurssin jälkeen Totorokin osaa rentoutua ja rauhottua niissä väleissä kun mitään ei tapahdu.


Kurssi ohi ja kaverit lähti...


Kotimatkalla on hyvä ottaa nokoset.

Ja nyt me mennään yönokosille koko sakki. Jospa huomenna tai perjantaina sais muutaman kuvan pentukurssista laitettua kuvagalleriaan... toivossa on hyvä elää.

tiistaina, toukokuuta 22, 2007

Rokotus, puhelu ja tanssin alkeita


Maanantai tuli ja maanantai meni, enkä saanut tehtyä mitään hyödyllistä. Olis pitänyt, olis ainakin voinut, no vielä tässä on neljä päivää ennen viikonloppua Ääh, siis kolmehan niitä päiviä enää on, tänään kun on jo tiistai...

Iltapäivällä, ennen kuin lähdin duunista, yritin saada vanhimmaista luurilla kiinni vaan ei vastausta. Ajelin sitten kotiin ja soitin KePolle, että hakeeko hän vanhimmaisen. Juu, ei, on edelleen duunissa. Yritin sitten soittaa vanhimmaiselle, ei vastausta. Pyysin jo nuorimmaista kuuntelemaan yläkerrassa, että soiko vanhimmaisen luuri siellä jossain, Juu ei. Neljältäpääsyoletuksen pohjalta sitten pakkasin Totoron kanssani autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Nummelaa

Totoro on tottunut matkaamaan pakun etupenkillä omassa vyössään, joten se ei ollenkaan käsittänyt, että joutui Mondeon takapenkille (omassa vyössään toki sielläkin), joten jodlausta riitti aika tovin. Välillä pidin jo sormea sen puolen korvassa, jolta Totoron ääni kaikui. On siinä pienellä miehellä iso ääni ja sellainen äänenkorkeus, että korvia raastaa. Ajettiin opinahjon parkkiin ja päästin Totoron irti. Se nökötti sylissäni ja tiiraili ikkunoista ulos. Tekstasin Totoron avustuksella vanhimmaiselle viestin, että parkissa ollaan, kuulemma siinä oli lukenut jotain ihan muuta...

Vanhimmainen tuli ajoissa, oli ollut sellaisissa puuhissa, ettei ollut voinut luuriaan vahtia. Totoro takasin takapenkille ja vyöhön. Kotimatka meni pal hiljasemmin kun matka kotoa Nlaan, mutta muutama kunnon kiljahdus takapenkiltä kuitenkin kuului. Uskon siitä huolimatta, että harjoitus tekee mestarin.

KePo onnistui viittä vaille huijaamaan koko meidän poppoota, hänet kun oli nakitettu Lidlin keikalle kotimatkalla. Vanhimmainen oli "tilannut" ihan tietynnimistä jäätelöä ja KePo oli onnistunut löytämään melkeen samannimistä. Melkeen mentiin halpaan

Illalla selvisi, että Arskan jälkialkeet-kurssi siirtyi siten, että tällä viikolla ei ole tuntia ollenkaan, siis muillakaan, meillehän tunti ei olis sopinut missään tapauksessa. Kerta siirtyi kesäkuun puolenvälin kohdille, joten Arska pääsee kun pääseekin vielä kolme kertaa jälkialkeet kurssille. Viestin mukaan meillä on ens kerralla edessä esineruutua... Saa nähdä mitä Arska esineistä... Viimeksi nimittäin otin mukaan Arskan lelun, eikä olis voinut Arskaa vähempää kiinnostaa, vaikka kotona se on ihan must-juttu.

Tiistaiaamu valkeni sateisena, joka länderin toivesäänä. Totoro ei yhtään tykännyt putoilevista vesipisaroista, tuli ihan Aasan pentuaika mieleen, jotenkin meno oli niin samaa. Itseasiassa yks Aasan tarinoista (kotisivuilla kohta Kirjoituksia ja Aasan tarinoista Onko ihanampaa aamua kuin tää) sopi tähän aamuun erinomaisesti. Totoro ei olis yhtään välittänyt mennä ulos kun huomasi, että maa on märkä, ruohikko on märkä ja mikä pahinta ilmakin on märkä, kulki ihan liki jalkojani, siis sateensuojan alla, eikä oikeastaan olis halunnut kulkea minnekään. Teki lopulta pisut, kaipa kun koko yön on nukkunut, niin hätä on sen verta iso, ettei voi kovin kauaa ootella, vaan kakkaamaan pikkuherra ei suostunut... paitsi sitten
jossain välissä sisälle. Ohhoijaa.

Aamurutiinien jälkeen pakkasin Totoron autoon ja vietiin vanhimmainen opinahjoonsa Nummelaan. Sieltä ajoimme Totoron kanssa Mänttäriin eläinlääkäriin, oli Totoron ekan rokotuksen aika. Automatka meni jo varsin loistavasti, pari reipasta kiljahdusta alkumatkasta ja siinä se. Vanhimmaisen jäätyä kyydistä Totoro kävi maate penkille ja huokaili siinä eläinlääkärin vastaanotolle asti. Perillä ei satanut, joten käveltiin vähän pihalla ja Totoro ihmetteli ohi ajavia pyöräilijöitä, lapsia koulumatkalla. Odotushuoneessa piti ensin tutkia koko huone, muita siellä ei ollut kuin me, ja sitten Totoro halusi syliin. Sylistä käsin Totoro tarkkaili edellisen potilaan poistumista, jonka jälkeen olikin meidän vuoromme.

Totoro pöydälle sillä aikaa kun ELL vastasi puhelimeen. Ehdin siis syötellä vähän nameja Totorolle pöydällä, jottei pöydästä ainakaan jää "piikki pyllyyn ja kotiin" -kuvaa. Itse rokotus ei Totoroa kiusannut, enemmän sitä häiritsi kun pitelin kiinni. Jos olis uskaltanut antaa Totoron olla täysin vapaasti ja olis vaan syöttänyt nameja, niin Totoro ei olis varmaan huomannut yhtään mitään. Totoro ei pelännyt eläinlääkäriä, ei ennen eikä jälkeen toimenpiteen, positiivista. Vielä parit namit ennen pöydältä poistumista, Totoro lattialle ja maksamaan. Sillä aikaa kun hoidin maksamisen ja tilasin seuraavan rokotusajan, Totoro vaelteli haistelemassa odotushuoneen lattiaa.

Lopulta autoon ja keula kotia kohti. Totoro lepäili penkillä kaikessa rauhassa ja malttoi jopa kotipihassa odotella, että ehdin nostamaan hänet ulos autosta. Sitten mentiin ja lujaa: ensin tarhaan Murua moikkaamaan, sitten ympäri pihaa ja lopulta tuli pisukin. Sen jälkeen mentiin sisälle. KePo veti edelleen sikeitä punkan pohjalla, joten vein Totoron punkkaan ja lähdin saman tein ajamaan duuniin.

Iltapäivällä soi puhelin ELL siellä soitteli, Viivin korvakasvaimen koepalan tulokset olivat tulleet. Vähän siinä sydän läpätti kun tajusin, että mistä puhelussa on kyse. Arvatkaa vaan, muistanko nyt enää tarkkaan miten se meni, mutta jotenkin näin: Viivillä on korvassaan tulehduspohjainen polyyppi. Vaiva ei siis ole vaarallinen, voi tosin olla kiusallinen ja polyypin poistaminen on yhtä vaikeaa kuin vaarallisemmankin kasvaimen, jos siis poistamaan joudutaan. Helpottavaa kun ei enää tarvitse miettiä, että ovatko kasvaimen "juuret" vaikkas aivoissa ja millaisia tuskia Viivillä on. Huh, helpotusta!

Iltasella, juur vähän ennen kun piti lähteä koiratanssitunnille, joka siis pidetään ulkona, taivasalla, alkoi sataa ihan silleen kiitettävästi. Asioiden näin ollen lisäsin treenireppuun sadetakin ja ei kun menoksi. Elin tosin siinä toivossa, että harjun tuolla puolen ei sataisi... vaan koko matkan tuli vettä kun sanonko mistä ja tunnelma alkoi latistua. Mitä tekee länderi sateessa; on varmaan äärimmäisen motivoitunut ja innokas suorittamaan erilaisia tanssiliikkeitä.

Ihme tapahtui, treenipaikalla vaan tihutti ja ennen kuin tunti alkoi sade lakkasi kokonaan. Kaikkea kivaa nähtiin kuten kaksi ravaavaa hevosta, toisella ratsastajakin matkassaan, yksi hurjaa vauhti viilettävä mönkijä ja yks mopo. Cello ei moisista pal perustanut, onneksi.

Tanssitunti meni ihan hyvin, vaikka se täytyy sanoa, ettei Cello seuratessaan osaa kontaktia pitää. Se on tietty oma vika, Cello on opetettu näyttelykehiin eli se ravaa vieressä kyllä, muttei katso meikäläistä. Ihan tunnin lopussa Cello kehitti vahingossa tanssiliikkeen, jollaista ei ollakaan harjoiteltu ja siitä vähän innostuin. Taidetaan kuitenkin treenata puolen minuutin pätkä vikalle kerralle, mulla on nyt aika selkeä koreografia mielessäni. Musiikkia ei aleta siihen etsimään eikä miettimään, enkä tiedä miten ehditään ohjelma treenaamaankaan, mutta aina voi yrittää ja ellei muuta, niin saavatpa muut makoisat naurut. Täytyy vaan nyt sukkelasti pistää paperille tuo ideansa, huomenna se on ehkä jo kadonnut muiden asioiden sekaan aivojen arkistoissa.

ps. Sain viimein viime viikolla ottamani kuvat kotisivuille... siis ne, jotka otin pihalla kun odotimme pentukurssin ekan tunnin alkamista.

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2007

Tietokoneiden ihmeellinen maailma


Tänään aamu meni huomattavasti paremmin kun eilen ja pääsin ongelmitta liikkeelle, pakun tankkikin oli eilisen päivän aikana täyttynyt... Sitä tosin en tiedä, että mitähän kelloa oon mahtanut aamulla lähtiessäni katella kun olin kurssipaikalla ihan liian aikasin. Positiivista: sain auton hyvin parkkiin ja ehdin juoda aamukahvini kaikessa rauhassa.

Päivä hurahti vauhdilla ja yhtä ja toista uutta tarttui taas matkaan. Kunhan työstyvät pääkopassa, niin otetaan aktiiviin käyttöön. Nyt ei ehdi työstää, täytyy keskittyä ens viikonlopun viimoseen OKKO-kurssikertaan ja siis viimeistellä projektikoiraraportti ja valmistautua viikonlopun ongelmakoiratyöskentelyyn (kaivella esiin kaikki lomakkeet sun muu tarpeellinen). On vaan lataus vähän vähissä just nyt ja ahdistuslaatikko sen kun kasvaa... Liika voi joskus olla liikaa, mutta lohdullista on, että kun alkavasta viikosta selviää hengissä, niin sitten helpottaa.

Iltaa on juhlistettu sähläämällä virusturvaohjelmien kanssa. Nuorimmaisen koneeseen tehtiin jotain muutoksia ja virusturva piti asentaa uudelleen. No meillä on käyttöoikeus kahdelle koneelle, vaan kun ei kumpikaan muistanut kuollakseenkaan, että kumpi lisenssi on kumman koneen ja ellei nyt kukaan arvannut, niin tietty mun lisenssinumero tuli naputeltua nuorimmaisen koneeseen sillä seurauksella, että oma kone kiljui, ettei virussuojaus ole käytössä. Selvisin onneksi asentamatta ohjelmistoa uudestaan, syötin vaan "uuden" lisenssinumeron eli sen, joka aikasemmin oli nuorimmaisen koneessa. No nyt on kirjattuna ylös kumpi numero kuuluu kumpaan koneeseen, joten seuraavan kerran ei tartte sählätä.

Mun koneessani pitäisi olla polttava DVD-asema, mutta eipä tunnu sellasta levykettä löytyvän, jota tuo iänkaikenvanha asema suostuis polttamaan. CD:t se polttaa ihan ok, mutta kun työntää devarin asemaan, niin eipä onnaa kirjotus, ei. Nyt on kokeiltu kaikilla mahdollisilla levykkeillä ja tulos on sama: ei kirjota. On siis ilmeisesti poltettava pentukuvat kuudelle CD-levykkeelle, plääh. Taitaa mennä asema vaihtoon, vähän luulen näin.

Nyt iltapuuhiin, huomenna oottaa taas työpäivä tekijäänsä.

lauantaina, toukokuuta 19, 2007

Aamuhässäkkää ja assarointia


Eilen laitettiin pimennysverho makkarin ikkunaan ja kyllä oli mukavan pimeetä. Nyt vaan täytyy kehittää tekniikka pitää samalla myös ikkunaa auki, sillä viime yö oli aika hikinen.

Aamu puolestaan lähti käyntiin silleen, että tiesi valmiiksi, että kiire tulee. Heräsin yllättävän pirteenä ja jo vähän ennen kuin kello pärähti kirkumaan. Nappasin Totoron kainaloon, käytin ulkona ja vein takasin makkariin. Suihkuun mennessä kuulin, ettei pikkuherra asettunutkaan vaan kiljahteli. Kävin suihkussa ja menin pukemaan, paitsi, etten löytänyt kaikkia vaatteitani, vaan hätä, varsinkaan kakkahätä, ei lue lakia: nappasin Totoron kainaloon ja painelin pihalle puolipukeissa. Totoro kävi kakalla, takasin sisälle ja ettimään loppuosaa vaatetuksesta. Sillä aikaa Totoro söi. Viiville vielä lääke, Totoro uudestaan takasin makkariin, kamat kasaan, kengät jalkaan... huomasin, että hiukset on vielä ihan märät, näytin niille vähän hiustenkuivainta ja harjaa, sen jälkeen ovesta ulos ja autoon...

Huristelin jo Lepikontietä hyvää vauhtia kun huomasin, että dieselit on ihan finaalissa ja tankkaamaan ei enää oikein olis aikaa lähteä, varsinkaan kun toisesta lähiasemasta ei voi koskaan olla varma, että toimiiko siellä mikään ja toisen aukioloajat on monasti yllättäneet "iloisesti". Siis pakki päälle ja vauhdilla takasin portille, portti auki, auto pihaan, kamat toiseen autoon, huomasin, että keleen pihassan nököttävän ammeen ja pakun väliin jäi liian vähän tilaa, ei kun uudestaan pakun rattiin ja siirtäen pakua, takasin Mondeon rattiin ja ulos portista, portti kiini ja baanalle. Juu, kerkesin ihan ajoissa, siis riittävän ajoissa jopa assariksi.

Tunne koirasi assaroinnin kunniaksi on paistanut aurinko täyttä häkää ja lämmintäkin on riittänyt. Ruokatunnilla ehti kyllä hyvin haistella ulkoilmaa ja vähän iltapäivän kahvitauollakin, mutta suurin osa päivästä meni kyllä ihan sisätiloissa. Onneks päästiin jo neljältä, joten olin vähän ennen viittä kotona ja jäi siis aikaa olla ulkosalla.

Assaroinnin hyvä puoli on, että pääsee ite kertaamaan asioita, ehkei tulis muuten kurssia kovin montaa kertaa käytyä, ja ainahan asiat vuosien saatossa kehittyy eteenpäin, tietoa tulee lisää jne., kuitenkin eka Tunne koirasi on tullut käytyä 1999. Oliskohan tää sitten peräti kolmas assarikerta... Aina kumminkin tulee uutta asiaa ja toisaalta kun oma näkemys kehittyy, niin sitäkin kautta asiat aukeavat uudella tavalla. Niin ja on siinä vielä sekin pointti, että kun alkaa viedä sanomaa eteenpäin kursseilla ja / tai luennoilla, niin alkaa kuunnella eri tavalla, sitä ikäänkuin hakee niitä asioita, joita kysytään ja joita ei ehkä ole osannut selittää ihan silleen kun olisi halunnut tai joihin kaipaa vahvistusta.

Ilta on sitten mennytkin koirien kanssa ulkona, valokuviakin tuli jokunen otettua ja sumpit ryypittiin auringonpaisteessa. Nyt oon jo sisällä, pyykkikone jauhaa ja kuivausrumpu pauhaa, kuivausrumpu ei tosin ole kuivauskäytössä, pyykki kuivaa ulkonakin, vaan toimii karvanpoistajana. Koirat on aika väsyneen olosia, Totoro ennen kaikkea.

Tässä pari kuvaa lauantai-illan iloksi.


Äijäenergiaa: Totoro, Cello ja Arska


Ette kai te kuvittele, että mä haluan poseerata TON kanssa...
Totoro ja Aasa


Isä ja poika eli Cello ja Totoro.

perjantaina, toukokuuta 18, 2007

Shoppailun ihmemaa


Kun joku asia alkaa tökkiä, niin se sitten saattaa tökkiä ihan kunnolla ja muuttua viittä vaille mahdottomaksi ja ellei ole sitkeä, se jää kokonaan tekemättä.

Päätettiin eilen tyttöjen kanssa tilata netin kautta pari vaatekappaletta. Lähinnä vaan ihan peruskalsareita ja -sukkia. Kukin meistä lehteili katalogin vuorollaan ja lopulta listalla oli kultakin jotain. En sitten illalla ryhtynyt kuitenkaan tilausta tekemään, jätin sen aamuun, äkkiäkös homman hoitaa... vai hoitaako.

Tänään aamupäivällä tartuin toimeen, tarkoituksena ihan vaan äkkiä naputella tilausnumerot siinä duunien ohessa

Ensin piti kaivella muistinsa kätköistä tunnukset, sellaiset mulla kyseiseen firmaan nimittäin on. Sitten naputtamaan itse tilausta. Yksi jos toinenkin tuote oli loppuunmyyty ja yksi tuote ilmoitti sitkeästi, että väärä tuotenumero, vaikka tarkastin numeron vielä luettelostakin. No se tuote jäi listalta pois, muita sitten joko jätin tilaamatta tai otin arpoen jonkin toisen koon tai värin tai jotain muuta, tulee siis olemaan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä mitä tuli tilattua. Lopulta tilaus oli kasassa, joten printtasin näytön sisällön, tulin huomaamaan, että onneksi.

Sitten jatkamaan tilausta, omat tiedot, maksutiedot jne. Vaan kas kummaa, sepä nyt ei ottanut onnistuakseen, ei sitten millään. Järjestelmä huusi koko ajan, että nimeni, osoitetietoni yms. tunnistetiedot eivät täsmää keskenään. Yritin varmaan ainakin kolme kertaa, joka kerta jouduin naputtelemaan tilattavat tuotteet uudelleen. Lopulta soitin asiakaspalveluun, koska oletin, että syy voisi olla se, että järjestelmä oli korvannut sukunimen aksentti-e:n jollain häkkärällä ja jossain tiedostoissa varmaan sitten oli ihan tavan e-kirjain ellei peräti aksentti-e. Ystävällinen nuori mies korjasi nimeni jonnekin, jouduin siis kirjautumaan järjestelmästä ulos ja kaikki tilaustiedot katosivat taas kerran. Ei muuta kun uudestaan naputtamaan tilausta, taas kerran.

No ongelma ei poistunut. Tilausta tehdessäni nimi näkyi oikein, mutta laskutustietoja syöttäessäni putkahti väärä nimi taas jostain esiin. Kolme kertaa jaksoin naputtaa tilausnumerot, sitten meni hermo ja poistin koko käyttäjäprofiilini tarkoituksena luoda uusi oikein tiedoin. Enpä vaan päässyt luomaan uutta kun olin kuulemma jo olemassa

Tein sitten tilauksen "uutena asiakkaana" ja hups heijaa, tilaus meni läpi ja se jopa löysi vanhan postimyyntiasiakasnumeroni, sen, joka mulla oli jo ennen internetaikakautta. Että paketti on nyt sitten tulossa, saa nähdä millaisia tilausnumeroita olen sinne lopulta naputtanut ja millaisia tuotteita laatikosta löytyy.

Päivä meni siis duunissa. Iltapäivällä käytiin kaupoilla ja sen jälkeen olin hyvän tovin koirien kanssa pihalla. Tosin Totoro nukkui sisällä (ulko-ovi oli auki), sillä oli jo ulkoilumittari täynnä, KePo kun on ollut koko päivän kotona ja kaiketi koko porukka on ollut koko päivän myös ulkona.

Huomiseksi ja sunnuntaiksi on luvattu hyvää säätä, no sehän on hyvä, nautin siitä sitten assaroiden Tunne koirasi -kurssia.

torstaina, toukokuuta 17, 2007

Arska ja jälkialkeet osa 4


Päivä on ollut tosi lämmin, aurinkoinen ja ihana. Aamulla nukuttiin univelkoja pois urakalla koko sakki. Totoron käytin ulkona joskus seiskan jälkeen, mutta eipä ollut ongelmia nukahtaa uudelleen. Taisivat Viivin levottomat yöt painaa jokaisen silmäluomia, Viivinkin, joka nyt nukkuu jo ihan hyvin.

Päivä meni pyykkiä pesten (kuivui muuten loistavasti ulkona) ja ulkona oleillen. Sisähommia olis kyllä ollut riittämiin, mutta kuka sitä sisällä kun aurinko paistaa ulkona... Ei me mitään ihmeellistä tehty kunhan oltiin ja nautittiin. Koiratkin makailivat pitkin pituuttaan auringossa.

Kuudelta oli sitten Arskan jälkialkeitten neljäs osio, Nuuksion metsissä, samassa paikassa kuin viimeksikin, loputtomalta tuntuvan kapean hiekkatien varrella. Arskalla ei tosin ollut erityisen hyvä päivä tänään, eka ja toka jälki menivät ihan hakuammunnaksi, muutamia hyvin ajettuja pätkiä välissä, mutta suurin osa yhtä pyörimistä ja sekoilua. Ei hyvä, ei hyvä.

Kolmannen jäljen teki kouluttaja, ajateltiin kokeilla, että ajaako Arska paremmin muiden tekemiä jälkiä koska esim. koiraetsintäjäljen tekee aina vieras (koira). Kolmas jälki olikin parhaiten ajettu. Arska meni alun suorastaan lupaavasti. Sitten jossain puolenvälin paikkeilla tuli takkupaikka, mutta siitä päästiin kyllä eteenpäin suht kivuttomasti. Ihan lopussa iski Arskalle uskonpuute (tai joku muu), eikä Arska meinannut enää millään jatkaa. Tovin odottelun ja kannustamisen (vai patistamisen) jälkeen saatiin ukkeli vielä kerran jäljelle ja päästiin kun päästiinkin loppuun asti.

Kaikkineen en ollut erityisen tyytyväinen päivän saavutuksiin, mutta eipä siinä paljoa ole tehtävissä, Arska joko ajaa tai sitten ei ja tänään ei. Kouluttajan mielestä Arska oli jotenkin väsynyt, ajoi sen mitä ajoi, tosi hyvin ja keskittyneesti, ikäänkuin tsemppasi pätkän ja sitten taas hervahti, ei jaksanut. Ehkä niinkin, mene ja tiedä. Ehkä ens viikon tauko tekee hyvää, ei nimittäin päästä ens viikolla jäljelle kun päivä poikkeuksellisesti on tiistai ja se on Cellon koiratanssipäivä ja kun koiratanssin alkeiskurssi on vaan neljä kertaa ja jälkialkeet 7 kertaa, niin poissaolon arpa lankesi Arskan osalle. Ehkä teen torstaina Arskalle pari ihan tosi lyhyttä ja helppoa jälkeä kotimetsään.

Ai niin Totoro oli tänään taas mukana ihan vaan harjoitellakseen autoilua ja ikävän pitämistä. Totoroa kuitenkin onni potkaisi ja se sai ajaa lyhyen makkarajäljen, elämänsä ensimmäisen. Aluksi Totoro ei tajunnut yhtään, että makkarat olivat maassa eikä meikäläisen kädessä, mutta lopulta Totoro lähti liikkeelle ja eteni vähän miten sun sattuu, kuitenkin alusta loppuun. Nyt ei kun makkarajälkiä Totorolle tekemään.

En kuitenkaan painele jäljen tekoon just nyt vaan menen saunaan ja sitten nukkumaan, se kun on mentävä huomenna töihin, vaikkei kaikkien tarvitsekaan... Ai, mutta ensin me juhlitaan Astra Pipuliinan synttäreitä tietenkin, kuus vuotta on jo ihan naisen ikä, että kyllä sitä kelpaa juhlia. Kakku on tekeytymässä ja koirat kiertävät sitä nenät pitkällään. Oliskohan kameran akuissa latausta, jos vaikka synttärisankarista sais kuvan.

LÄMPÖISET SYNTYMÄPÄIVÄONNITTELUT KIPAZIN B-PENNUILLE!!!

Alla vielä kuva synttärisankari Astra Pipuliinasta. Synttärikakun salainen resepti: pakastemahaa, makaroonilaatikon jämät, vähän kuivamuonaa, nakkeja. Astra ja synttärivieraansa suosittelevat

keskiviikkona, toukokuuta 16, 2007

Pentukurssi


Yö meni paremmin kuin edellinen, vaikka Totoro yrittikin pistää ranttaliksi kun mentiin nukkumaan. Se kävi hiusteni kimppuun, joten laskin pääni tyynesti Totoron päälle ikäänkuin tyynylle konsaan. Pureminen loppui tuokion kuluttua, peilistä saatoin aamulla todeta, että näin tapahtui ennen kuin ehdin kaljuuntua.

Seuraavaksi Totoro kokeili naamani pureskelua. Nyt tunnustan, että purin Totoroa takaisin... en tiedä oliko se erityisen viisas teko, mutta ainakin Totoro tovin kelli selällään rapsuteltavana ja sitten... ei, ei todellakaan käynyt nukkumaan, vaan hyökkäsi KePon naaman kimppuun. Mutta Viivi ja minä saimme olla rauhassa ja jossain välissä Totoro ja Kepokin ovat nukahtaneet

Aamulla olin vähän vähemmän puutunut kuin edellisenä aamuna, mutten nyt ehkä kehuis vetreydellä. Sen lisäksi väsytti, väsytti ihan mielettömästi. Mutta siitä se päivä sitten kuitenkin lähti käyntiin.

Tänään oli odotettu pentukurssi. Lähtö tosin jäi ihan viime tippaan kun jouduin puhelimeen ja juttua riitti sen verran, että jotenkin kello kiisi eteenpäin ihan huomaamatta. Ehdittiin kuitenkin ihan ajoissa kurssipaikalle. Matkalla Totoro ei juurikaan laulellut aarioita, positiivista kehitystä havaittavissa siis.

Samalla kurssilla Totoron kanssa ovat Totoron veljet Luca, Padi ja Veikko. Sain muuten pussailla pienet miehet jo ennen kurssia ja vielä kurssin jälkeenkin ehdin vähän pussata ennen kuin kukin lähti taholleen.

Pojasta ei ehkä polvi parane, Totoro ei Cellon tasolle yltänyt, mutta on ihan kehityskelpoinen poika kumminkin, enpä CelloKakkosta kuvitellutkaan saavani, vai eikö vielä pitäis tuomita, no ehkei, mulla vaan on taipumusta nopeisiin johtopäätöksiin meni sitten syteen tai saveen. Vähän kun Totoron kärsivällisyyttä saa kehitettyä, niin siitä tulee hyvä, tietyissä asioissa ehkä parempikin kuin isänsä, toisissa sitten taas ei.

Kotimatka sujui hyvin siihen asti kun KePo meni kääntämään radiota kovemmalle. Tämä oli Totorolle merkki siitä, että tulee aloittaa iloinen laulelu. Se muuten loppui kun radiota käännettiin hiljaisemmalle. Kotipihassa Totoro kävi asioillaan, molemmilla, ja nyt pikkumies nukkuu. Uudet kokemukset ja uuden oppiminen on rasittavaa.

tiistaina, toukokuuta 15, 2007

Yömenoa ja tanssia

Olipahan varsinainen yö, en muuta sano

Ilta jo alkoi upeasti: kaikkea muuta kun väsynyt Totoro yritti purra kaikkea mikä liikkui ja kaikkea mikä ei liikkunut. Lopulta tuuppasin Totoron häkkiin, jossa se aikansa kiljui ja kun lopulta hiljeni niin KePo pelasti pojan ahdingosta takasin punkkaan. Totoro osoitti mieltään siitä hyvästä, että olin tehnyt suurta vääryyttä poistamalla HÄNET punkasta, kömpi KePon kaulaa vasten nukkumaan ja käänsi mulle takamuksensa. Se oli kyllä kannaltani mitä parhain mielenosoitus, mulla oli edes vähän vapautta, se vähä, minkä Viivin vahtiminen ja Viivin korvan varominen soi.

Viivin korva oli illalla tosi kipeä särkylääkkeestä huolimatta ja Viivi vinkui hiljaa kun mentiin nukkumaan. Vähitellen kuitenkin rauhoittui paikoilleen... toviksi... lopulta koko yö oli aika mylläkkää: Viivi vaihtoi paikkaa vähän väliä ja mä yritin samalla nukkua, pitää Viiviä silmällä ja vahtia, ettei Viivi poistu nesteenpitävältä alustalta, Viivi kun aina nukutuksen jälkeen ikävästi valuttaa. Kerran yön aikana käytiin ulkonakin, muttei Viivillä mitään asiaa sinne lopulta ollut, eikä huolinut vettäkään, jota tarjosin. Aamulla osa punkkaa oli kaikista varotoimenpiteistä huolimatta kostea ja meikäläinen oli jäykkä kun puuhevonen, eikä oikea jalka toimi vieläkään ihan priimasti, mutta kaipa se tästä. Viivi puolestaan oli jo aamulla varsin hyvässä kunnossa. Annoin antibiootin ja särkylääkkeen, tarjosin ruokaa, joka jopa maistui, joten no hätä.

Sain iltapäivän pitkin pestyä lakanat ja täkin, kuivattuakin ne, osin ulkona, osin kuivausrummussa. KePo pesi petarin höyryllä ja nyt on punkka taas siisti, pölypunkitkin historiaa toviksi. Viiville on maistunut ruoka ja ulkoilu, eikä Viivi enää aristele korvaansa, mutta korvaan kurkkimaan Viivi ei kyllä ketään päästä, vähän yritin, mutten väkisin.

Illalla oltiin Cellon kanssa koiratanssissa. Ei tosin oltu ehditty harjotella yhtään mitään, se täytyy tunnustaa. Siitä ei ollut hirmusti haittaa, koska opeteltiin pääasiassa uusia liikkeitä. Niistä osa oli Cellolle ennastaan tuttuja, piti vaan vähän verestää muistia. Kumartamisen Cello oppi jollain kurssilla viime vuonna ja se palasi tuota pikaa Cellon mieleen. Peruuttaa Cello myös osaa, tosin eilen se keksi, että peruuttaminen on tehtävä kahdella jalalla. No se ei tässä lajissa haittaa mitään, joten Cello peruutteli sitten kahdella jalalla. Se mikä lopulta oli Cellolle vaikeinta oli tassun nostaminen. Sen osalta ei päästy pitkällekään. Ja illan viimeinen liike oli Cellon mielestä jo liikaa, alkoi keskittyminen herpaantua ja Cello otti tukea jalastani loikatessaan sen yli. Normaalisti jätkä loikkii toista metriä ihan loikkimisen ilosta.

Täytyy sinällään olla erittäin tyytyväinen siihen, miten Cello jaksaa keskittyä ja olla noilla tunneilla. Tunnit ovat kouluttajan kotipihalla olevalla kentällä ja kouluttajan oma narttu on juoksussa. Lisäksi ryhmässä on melkeen pelkkiä uroksia, jotka toisinaan rytisevät vähän toisilleen, mutta Cello vaan tekee. Olen käytännössä pitänyt Celloa irti, talutin siis raahaa vaan perässä. Täytyy tosin ostaa sellainen ihan lyhyt "urbaanitalutin", se sopii tuonne. Leonkerpeleen kanssa on niin näppärää kun voi käyttää sellaista ihan lyhyttä (ehkä noin 30 cm) talutinta, joka siis roikkuu koiran kaulassa ja siihen tarttuu vaan tarvittaessa. Cello on sen verta matala, että taluttimessa on oltava vähän enemmän mittaa.

Ai niin meille asetettiin hippasen paineita: vikalla alkeiskurssikerralla pitäis olla jonkinmoinen pikku tanssiohjelma esittää... just joo. Mitähän me osattais Cellon kanssa niin hyvin, että sen vois oikein esittää? Kumartaa, se me osataan yhtäaikaa ja erikseen, rinnakkain ja vastakkain, ei vielä kuitenkaan selät vastakkain. No onneks esitystä ei ole pakko olla, se oli vaan toive...

Autossa Cello on mainio. Tänään harmitti ihan älyttömästi, ettei ollut kameraa. Tai no ehkä se oli onnikin, mistähän ojasta olisin itteni löytänyt kun olisin ajanut niitä mutkaisia pikkuteitä ja kuvannut samalla... Cello istuu pakussa etupenkillä, omassa turvavyössään tietty. Kun sitten päästään liikkeelle, niin Cello istuu oikeanpuolimmaiseen päähän kahden istuttavaa pelkääjän penkkiä ja tuijottaa ikkunasta suoraan eteenpäin. Herra on niin tärkeän näköinen että, ihan pro. Ehkä mä joku kerta onnistun saamaan valokuvankin...

Tykkään Cellon luonteesta ihan älyttömästi. Se on palvelualtis, koko ajan valmis tekemään ja ikäisekseen sillä on aika loistava keskittymiskyky. Muutama hienosääntöhomma kun saadaan vielä tehtyä (kontakti otetaan mun naamaani eikä namikäteen ja sellasta pientä), niin siinä on kyllä koira, jossa on ainesta vaikka mihin, ainoa rajote on emäntä

Ah tää on pakko kertoa, vaikkei tähän päivään liitykään. Tää on oikein havaintoesimerkki siitä miten sitä ei monasti yhtään kato mitä tekee... tai siis kattoo osan, muttei loppuun asti. Tilattiin tavaraa Ellokselta, paketti tuli aikanaan, sisältö tutkittiin, vaatteet soviteltiin ja lopulta parit tavarat siirtyivät palautuspussiin. Pakkasin pussin huolella ja liimasin ohjeen mukaan palautustarran paketin päälle. Paketti postiin ja asia unohtui siltä erää. Tässä sitten päivänä eräänä kävin tsekkaamassa Elloksen sivuilta tilaustietojani, eikä palautus näkynyt siellä. Mulle jääneessä osassa "rahtikirjaa" oli tunnus, jolla postin järjestelmästä pääsee seuraamaan palautuspaketin edesottamuksia, joten päätin tarkastaa, että missä pussukka oikein seikkailee. Sain kyselyllä tulokseksi seuraavanlaisen listan:
Lähetyksen rekisteröinnit
Lähetys on lajiteltu
Lähetys on siirtynyt kuljetukseen
Lähetys lähtenyt maasta
Lähtenyt maasta
Lähetys on vastaanotettu kuljetuksesta ESTONIA
ESTONIA

Mihin hemmettiin se paketti oikein on menossa. Juu, en todellakaan ollut lukenut, että mitä siinä palautustarrassa luki... ai no sen osion, jossa luki, että asiakaspalautus, mutten muuta. Surffasin kiireesti Elloksen sivuille, mutta siellä vaan puhuttiin palautusten kohdalla Keravan PL-osoitteesta. Lopulta ei auttanut kun nolona pistää viestiä asiakaspalveluun ja kysyä, että seikkaileeko mun palautukseni nyt ihan varmasti siellä missä pitää. Kyllä vaan, palautukset käsitellään Virossa. Ehkä kannattais katsoa mitä tekee

Sitten ei kun unten maille ja keskiviikkoa oottelemaan. Todella odotankin, mennään Totoron kanssa pentukurssille ja tavataan samalla kurssilla Luca, Padi ja Veikko. JEE! Pääsen halimaan pikkupoikia... no ainakin ennen tuntia tai sen jälkeen... Harmi, ettei Cami enää mahtunut mukaan kurssille...

maanantaina, toukokuuta 14, 2007

Viivin korva


Tänään oli Viivin eläinlääkäriaika. Kuumetta Viivillä ei enää ollut, mutta imusolmukkeet edelleen turvoksissa ja korvaansakin on vähän kaivellut, joten päätettiin ELL:n kanssa, että Viivi uneen ja korva, nielu sun muut tutkien, "kasvainkorvaa" ei nimittäin pääse tarpeeksi syvältä ja kunnolla katsomaan, jos Viivi on virkeä.

Viivi on aika sitkee pysymään hereillä, ei millään tahdo nukahtaa, mutta lopulta antoi periksi ja vaipui uneen. Nukutusainetta jouduttiin kyllä lisäilemään pari kertaa, operaatio venyi sen verran.

Ensin kurkattiin oikeaan korvaan, tärykalvo kuulemma näyttää jotenkin oudolta, mutta ELL ei osannut sanoa miltä ja miksi, vaikka kävi jo välillä kurkkimassa alan opusta. Oikeassa korvassa ei ollut juur putsattavaa, joten vasemman kimppuun. Siellä on se paljon pelätty kasvain, joka tosin on nyt kuulemma kutistunut aikasen pieneksi, positiivinen asia ELL sanoi. Sain itekin kurkata korvaan sisälle...

Aika monensorttista instrumenttia kävi Viivin korvassa ennen kuin saatiin näytepala kasvaimesta. Pala lähti tutkittavaksi ja jossain välissä kuullaan sitten tulokset. Vasen korva myös pestiin ja huuhdeltiin ihan oikein kunnolla. Pahaa teki kuunnella imurin ääniä, saattoi mielessään kuvitella miltä hirmuinen hörppyääni kuulostaa pään sisällä. Ääk!

Viimeiseksi kurkattiin vielä nieluun ja siellä oli tulehdusta. ELL sanoi, ettei muistanutkaan kuin outo Viivin nielu on. Viivi sai kipulääkettä ja antibiottia pistoksena ja antibioottikuurin kotiin tuomisina. Särkylääkettä saa antaa tarpeen mukaan parina kolmena päivänä. Toivottavasti tulehdus tokenee ja kasvain on hyvänlaatuinen.

Kotimatkan Viivi nukkui, kotona piti kuitenkin vähän päästä käväsemään ulkona, eikä millään olis malttanut rauhottua paikalleen. Lopulta sain Viivin asettumaan koriin, joka oli Viiviä varten vuorattu. Nyt tuo on oikeastaan nukkunut ihan siitä asti kun tultiin kotiin ja rauhoittui. Siinä kohti Viivi tosin nousi istumaan ja ulvoi kun kaikki muut räjähtivät haukkumaan KePon ja vanhimmaisen tullessa kotiin. Arvaan kyllä, että korva on ihan sikakipeä.



Totorolle on sitten yritetty keksiä tekemistä, ettei nuori koltiainen häiritse Viivin lepoa. Totoro pääsi(?) automatkalle kun KePo haki vanhimmaisen kotiin. Totoro pääsi yläkertaan vanhimmaisen ja Pipuliinan seuraksi. Totoro grillaili pihalla KePon kanssa. Nyt Totoro kyllä riekkuu sisällä, joten täytyy pitää silmällä, ettei häiritse Viiviä. Ja jostain ihmeen syystähän se on aina niin, että kun jonnekin ei saa mennä, niin sinne on sitten ihan pakko mennä, joten Cello ja Totoro yrittävät vähän väliä ryhtyä leikkimään Viivin vieressä ja saan hätistellä isän ja pojan muualle.

Saa nähdä miten yö menee potilaan kanssa nukkuessa... Toivottavasti huomenna pääsee punkasta edes liikenteeseen.

sunnuntaina, toukokuuta 13, 2007

Ai hups ja minne hurahti


Ai jaa, joko se meni perjantai ja lauantai ja vielä sunnuntaikin melkeen, hupsista. Mihinkähän ne noi sukkelasti katosivat

Perjantaina oli taas akutätipäivä, joten ajelin suoraan duunista akutädin vastaanotolle. Tällä kertaa en eksynyt edes Tiimariin... Niska oli ihan jumissa, pää ei kääntynyt ollenkaan vasemmalle, luulen, että syyllinen vaivaan makoilee tuossa jaloissani, tadaa: Totoro. Valitin siis moista elämää haittaavaa vaivaa akutädille ja sain muutaman ylimääräisen neulan selkäpuolelle, jonka tuloksena nukahdin hoitopöydälle. Siitä kun pääsin jalkeille, niin kappas vaan, niska toimi kun toimikin ihan normaalisti. On tuo akupunktio vaan ihmeellistä, ei voi muuta sanoa.

Kotona piti ottaa hoidon päälle pienet päiväkuolat ja siitä toettua postiin paketin hakuun, A-valinnasta euroviisujenkatseluevästä ja vielä kauppaan hankkimaan viikonlopun eväät. Tässä vaiheessa olikin päivä jo melkeestä niin kutsutusti pulkassa.

Lauantaina heräsin "ihmisten ajoissa", edessä oli muutu ihmisen näköiseksi osa 2 eli jalkahoito. Pääsin eroon sanomalehtimusteesta jalkapohjissa ja kaikista kovettumista, kynnet siistittiin ja lakattiin ja jalat rasvattiin. Ah autuutta! Mukaan kotiin tarttui parit jalkarasvat, josko taas jaksaisi seuraavan vuoden hoitaa jalkojaan kuten edellisellä kerralla.

Lauantain sää oli mitä parhain, joten oltiin paljon ulkona. Sain ihan kivasti väriä jalkoihin, käsiin ja jo ennastaan ruskettuneeseen pärstävärkkiin. Tosin ei meikäläinen koskaan silleen kunnolla rusketu...

Illalla saunottiin ja sen jälkeen siirryttiin katsomaan euroviisuja. Jätän kuitenkin tässä julkisesti kommentoimatta esityksiä ja muutamia muita juttuja, sillä kauneus on katsojan silmässä, tässä tapauksessa myös korvassa.

Tää päivä on mennytkin sitten äitienpäivähulinoissa, päivän ruokavalio kakkua ja kahvia, elää sitä silläkin, ainakin yhden päivän.

Totoro painaa jo yli neljä kiloa, piti lauantaina punnita 11-viikkoissynttäreiden kunniaksi. Enää Totoro ei kaipaile Camia vaan on löytänyt erilaisia tapoja leikkiä Cellon kanssa ja niinpä isä ja poika mellastavat nyt keskenään ja "vanhat parrat" katselevat närkästyneinä kaksikon menoa. Totoro myös juoksee aikuisten länderien kanssa, vaikkei vielä niille vauhdissa pärjääkään ja välillä on jäädä jalkoihin.

Yöt Totoron kanssa menevät jo vallan mainiosti; poika ei meitä herättele vaan nukkuu autuaana aamuun asti, tänäänkin heräsi vasta joskus puol yhdentoista aikoihin ja silloinkin vaan sen takia kun herätin. Olin kyllä käyttänyt Totoron aamupisulla joskus viiden aikaan, muttei me silloin ulkona oltu kuin kaks minuuttia ja sitten punkkaan takasin. No se täytyy tunnustaa, ettei Totoro nuku häkissä, eikä edes korissa, vaan sillä on oma tyynynsä mun tyynyni vieressä... Juu Totoro nukkuu pää kaulaani vasten ja on niin onnellisen näkönen, ettei paremmasta väliä. Vaan kohta on sitten edessä "vierotus", tuo ei pitkän päälle ole toimiva ratkaisu, on meinaan niska aikasen jäykkä.

Tänään Totoro pääsi äitienpäiväreissulle Helsinkiin KePon vanhempien luo. Käyttäytyi siellä upean mallikkaasti ja pisutkin tuli ulos, eikä anopin valkoisille matoille.

torstaina, toukokuuta 10, 2007

Arska ja jälkialkeet osa 3 + muuta höpinää


Viime yö meni tosi levottomasti. Otin Totoron makkariin nukkumaan, siellähän meillä muutkin länderit. Olin mielessäni ajatellut, että Totoro nukkuu häkissä, niinhän Cellokin teki pentuna, kun punkka on niin kamalan korkea ja tilaakin on aika niukasti ja vanhat parrat on tarkkoja eduistaan ja silleen. Toisin kuitenkin kävi; olin liian väsynyt jaksaakseni kuunnella Totoron laulua, joten nappasin sen lopulta viereeni sen puolen minuutin aikana, jonka se jostain syystä oli hiljaa.

Puol kolmeen asti meni ihan hyvin tai ainakin suunnilleen hyvin tai ainakaan en ole herännyt, että ehkä olin vaan liian väsynyt. Puol kolmelta Totoro heräs, joten käytin sen pissillä ja tulkoon nyt ihan reilusti tuunnustettua, että pentulan papereilla, kosken kertakaikkiaan saanut raahattua itteäni ovesta ulos, hyi minä. Sitten takasin punkkaan ja loppuyö oli tosi levotonta.

Totoro ei mitenkään yrittänyt herättää, mutta heräsin milloin siihen, että oli tassu suussa, kuono suussa, nenä korvassa tai jotain. "Paras" herätys oli kun Totoro nuoli hartaudella silmäluomeani. Paikkaakaan Totoro ei tahtonut löytää, milloin makasi kaulani päällä, milloin pääni päällä... siis yläpuolella, milloin jossain muualla ja välillä havahduin hyytävään murinaan kun Totoro yritti häiritä "vanhusten" unta. No aamu koitti aikanaan ja seuraava yö mennee jo pal paremmin. Nyt tosin positiivinen puoli oli se, että meillä oli tilaa, KePo oli yövuorossa.

Päivä meni menojaan, duunissa kuis muutenkaan. Iltapäivällä kotona totesin, että Viivillä on ehkäs vähän lämpöä. Mittari ei kyllä mitään ihmeellisiä lukemia antanut, mutta jotenkin Viivi on kuumempi kuin muut. Tunnustelin sitten kaulan imusolmukkeet ja osa niistä on aika lailla turvoksissa. Siis tilaamaan eläinlääkäri, toivottavasti on vaan joku tulehdus jossain, eikä korvan kasvaimesta johtuvaa. Tuon kasvaimen takia on päästävä ihan tietylle eläinlääkärille, joten saatiin aika vasta maanantai-iltapäiväksi, mutta tietty jos tilanne menee pahaksi, niin mennään sitten jonnekin muualle. Nyt lähinnä hyvää ruokaa, lämmintä ja lepoa. Tarvittaessa särkylääkettä.

Illansuussa oli taas Arskan jälkialkeiskurssi, kolmas kerta. Ajettiin tällä kertaa tosiaankin Nuuksioon, jonnekin älyttömän pitkän, kapean ja maastonmuodoiltaan jyrkän (joutu vedättämään pakua kakkosella) kinttupolun varteen. Parkkiplaani siellä oli kyllä oikein hyvä ja maasto myös. KePo lähti mukaan välttyäkseen nukahtamasta kotona, yövuoro kun on nyt vuoroiltu ja siihen päälle vielä yks päivävuoro ja nyt pitäisi palata normaaliin päiväjärjestykseen. Totoro pääsi siis myös mukaan Arskan seurapojaksi.

Tehtiin taas kolme jälkeä. Ensimmäinen oli aika pitkä, joku 70 metriä, ja vaikea, maasto kun oli sellaista, että jälki ei siinä ole niin kovin tuoksuva. Arska lähti loistavasti, tosin jo parkkipaikalta jäljesti jäljen alkuun ja siitä sitten ehkäs puoleen väliin tosi mallikkaasti. Sitten Arskalle tuli uskonpuute, tai sitten tuuli oli pyyhkässyt jälkeä liikaa sivuun ja ohjasin liikaa siihen kohti, josta tiesin kävelleeni. Joka tapauksessa vähän aikaa oltiin aika hakusessa, mutta viimeiset 10-15 metriä meni taas tosi hyvin. Paha moga, en ollut tajunnut, että muurahaisethan on jo hereillä, täytyy siirtyä käyttämään jäljen päässä kuppia... No putsasin makkarat yhden kerrallaan ja syötin Arskalle, palkka kun palkka.

Toinen jälki oli pohjan puolesta hyvä, kosteaa sammalta, jäljestä tulee tuoksuva ja tuoksu säilyy. Tuulikin oli tyyntynyt. Maasto kuitenkin asetti sokealle haastetta, vedin tahallaan pari aika pahaa paikkaa. Toisessa niistä Arska takkuili urakalla, ehkä jälki oli oikeasti valunut siihen alemmas, mutta toisesta Arska puski läpi kun vaan vähän kannustin. Tällä jäljellä alku meinasi mennä ihan plörinäksi, mutta lopulta Arska lähti työhön ja loppua kohti suoritus parani paranemistaan, eikä makkaroissakaan ollut muurahaisia.

Kolmanneksi jäljeksi katottiin, kuten viimeksikin, helppo maasto, helppo maastopohja ja edellisiä selkeästi lyhyempi jälki. Tosin pituuttaa jäljelle lopulta tuli enemmän kun alkujaan ajattelin. Tää jälki meni vauhdilla ja tosi upeesti nenä maassa, ihan napakymppisuoritus, oli tosi hyvä mieli lähteä kotiin.

Totorollekin reissu oli antoisa. Se tapasi muut jälkikurssikoirat, jotka ovat isoja ja tummia, Arska on poikkeus joukossa. Sen lisäksi Totoro tapasi pienen lapsen, joka oli vanhempiensa kanssa mukana matkassa. Uusia aikuisia kaksjalkojakin tuli tavattua. Totoro pääsi kiipeilemään kalliolle, joutui odottelemaan jne. Valjaat olivat Totorolle uusi kokemus, kuten myös turvavyö autossa, molempiin pikkuherra sopeutui loistavasti.

Kotona oli kaikille luvassa herkkuja. Poikettiin kaupan kautta ja ostettiin kaksjaloille pizzat, koirat saivat herkkupurkkiruokaa: aikuiset siis pentujen purkkiruokaa, sehän on ehdottomasti parempaa kuin oma purkkiruoka, jota sitäkään ei usein anneta. Totoro puolestaan sai aikuisten kalkkunatölkin, kun siis kanahan ei ole kerrassaan mitään (sitä on pentujen tölkeissä). Kaksjaloille vielä sauna, joten mikäs on nukkumaan mennessä: puhtaana ja masu täynnä, takana kaksi tuntia Nuuksion metsissä.

keskiviikkona, toukokuuta 09, 2007

Viimestä vietiin


Tänään tuli ajaa hurautettua duunista suoraan Nummelaan, piti hakea vanhimmainen, jota ei sitten tarvinutkaan hakea... sain kuitenkin pari näyttelyilmoa postiin, onnistuin käväsemään ruokakaupassa täydentämässä varastoja, Nlan molemmissa eläintarvikeliikkeissäkin tuli käytyä ja lopulta en voinut vastustaa kusausta hakea Tiimarista pehmolohikäärmettä, jota oon kuolannut jo viikkoja. Se on tietty Totorolle.

Tänään lähti Cami uuteen kotiinsa. On se vaan edelleen niin haikeeta, vaikka näkee hyvin, että toisen on aika lähteä. Ovat Totoron kanssa jo vähän laumaantuneet, joten hyvään saumaan tuli lähtö. Painossakin Cami pääsi ihan hyviin luovutuslukemiin 3100g, ihanaa.

Oltiin lähtiäisiksi tovi pihalla, että Cami sai päästellä höyryjä ennen kotimatkaa. Kun sitten palailtiin Totoron kanssa sisälle, niin Totoron oli ihan pakko käydä tarkastamassa Camin lempparivaanintapaikat, jos Cami niistä löytyisi. Lopulta Totoro tapsutteli sisälle. On kyllä vähän ihmeissään ja orposen olonen, kai se tuntuu oudolta kun on tottunut toisen kanssa telmimään, syömään samasta kupista, taistelemaan samoista nameista (toisellahan on aina pal parempi, vaikka kuin antaa samanlaiset molemmille) ja nukkumaan yhdessä läjässä. Nyt seurana on vaan aikuisia koiria.

Ens yö voi olla mielenkiintoinen. En jätä Totoroa yksin pentulaan, vaan Totoro saa muuttaa makkariin muiden kanssa. Yritän nukuttaa häkissä, meillä on niin armottoman korkea sänky, että pelkään Totoron putoovan ja satuttavan ittensä, mutta jos tiukille menee, niin sitten otan viereen ja nukun koiranunta. Huominen päiväkin on varmaan Totorolle enemmän kuin outo: yksin pentulassa. Vaan ens viikolla se vasta outoa onkin, viikonloppuna nimittäin puretaan pentula pois. Huominen on siitä "huono" päivä jäädä ekaa kertaa yksin, että KePo tekee kaks duunivuoroa putkeen: lähti äsken ja tulee huomenna iltapäivällä. Pitäisköhän ottaa Totoro mukaan duuniin... toisaalta mulla on siellä sellasia hommia, ettei siinä oikein voi koiraa kuskata koko ajan mukana, enkä usko, että Totoro jäis hiljaa vieraassa paikassa mua odottelemaan. Ehkä sen vaan on parempi kotona.

Niin tämä viikko kiitää, huomenna jälleen Arskan jälkialkeet-kurssi ja jossain välissä tarttis Cellon kanssa ehtiä vähän treenata tanssiaskelia. Totoron kanssa täytyy alottaa "koiran tavoille" -opiskelu. No eipä käy aika pitkäksi ja todennäkösesti kaikki lopulta menee ihan omalla painollaan, vaikka nyt onkin sellainen olo, että asioita pitäis jotenkin suunnitella.

tiistaina, toukokuuta 08, 2007

Tanssi koirani, tanssi!


Vaikka duunin ikkunasta katellen sää olis voinut olla parempikin, niin kotiin päästyä sää oli jo vallan mainio. Tai no nukuin kyllä pienet päiväkuolatkin kotiuduttuani, Viivi kyljen päällä, Arska jalkataipeessa, Cami Viivin vieressä, Totoro kaulaa vasten. Vähän oli kyllä levotonta uni tossa kokoonpanossa, vaan eipä sitten venyneet päiväkuolat turhan pitkiksi.

Sitten ulkoiltiin Camin ja Totoron kanssa. Aurinko paistoi ja tällä kertaa laiskottelin eli rönötin keinussa ja nautin auringosta kasvoilla seuratessani kun Cami ja Totoro painelivat pitkin poikin pihaa. Yks ystäväkin kävi meitä moikkaamassa ja vietettiin rattoisa tuokio rupatellen niitä näitä, tosin jostain oudosta syystä aika pal koirajuttuja.

Puol kasilta havahduin haalimaan treenireppuun Cellon vermeitä. Arska oli ihan varma, että pääsee jälkimettälle ja siis pyöri jaloissa kun väkkärä. Lopulta onnistuin selviämään ovesta ulos ja vielä oikean koiran eli Cellon kanssa. Kamat autoon, keula kohti Vesikansaa ja menoksi.

Kurssi on siis koiratanssin alkeet ja paikalla oli seitsemän koiraa. Yllättävän hyvin Cello muisti miten treeneissä käyttäydytään: hypitään vasten emännän rinnuksia, pyöritään sen verta, että talutin on aina solmussa, eikä välitetä muista kurssilaisista kun vaan silloin kun emäntä seuraa liikaa opastusta ja talutin on unohtunut mihin sun sattuu.

Cello muisti arkitottis ja aktivointi -kurssilta pyörimiset. "Pyöri" toiseen suuntaan ja "ympäri" toiseen suuntaan (täytyy vielä kehitellä käskysanoja, meinaan käytän tota ympäri sanaa myös näyttelyissä kun juostaan ees taas...), vielä kun emäntä jaksais muistaa, että kumpi oli kumpaan suuntaan... Harjoiteltiin siis pyörimistä sekä niin, että koira pyörii yksin ja sitten vielä niin, että ohjaaja pyörii mukana. Vähän siinä on meikäläiselle treenin paikkaa, oon ihan armottoman hidas Celloon nähden. Cello saikin kyllä kehuja vauhdikkaan lennokkaasta pyörimisliikkeestään.

Harjoiteltiin myös liikkumaan eri tavoin kun koira kulkee rinnalla joko oikealla tai vasemmalla puolella. Cellon reaktio erilaisiin käsien heilutteluihin oli pistää nenä maahan. Kai sitä hävetti kun emäntä äkkiä alkaa päättömästi heilutella raajojaan. Muutenkin Cellon seuraamiset oli mitä sun sattuu ja kontakti on namikädessä eikä siellä missä pitäisi eli silmissä. Että ei kun kontaktiharjoituksia.

Ai niin oli meillä pujotteluakin, siis ohjaajan jalkojen välistä. Se menee Cellolta suht hyvin, kunhan vaan on riittävästi palkkaa eli namia. Jotenkin Celloa ahdistaa olla ihmisen "alla", pienin syy ei liene se, että oon joskus kompuroinut Celloon kun se on äkkiä singonnut jalkoihini, mutta eiköhän se siitä kun on hyvään alkuun päästy.

Ihan positiivinen kokemus. Katotaan miltä tuntuu alkeiskurssin jälkeen: jatketaanko nonstop-ryhmässä vai jätetäänkö sikseen.

maanantaina, toukokuuta 07, 2007

Muutu rantaleijonan näköiseksi osa 1


Tänään en voinut enää vastustaa kiusausta käydä käsiksi Arskan turkkiin. Tässä lähtötilanne, ihan söpö, mutta aika takku ja selkeesti kiusasi jo Arskaa.


Alotettiin muodonmuutos sisällä ja sitten mentiin ulos jatkamaan. Pääsin hyvään alkuun, mutta vielä on tekemistä, pitää vaan ensin pestä Arska, niin turkin leikkaaminen tasaiseksi on helpompaa. Nyt turkki on aika rasvainen, enkä saanut oikein tasaista jälkeä. Arskan pään karvoituksenkin siistiminen jäi aika keskeneräiseksi. Arska kuitenkin nautti kuoriutuessaan esiin kaiken karvan keskeltä. Tähän siis päästiin, vielä on vähän matkaa rantaleijona kuosiin.


Olttiin taas aika pal ulkona Camin ja Totoron kanssa. Vähän alkaa olla sellanen haikee tunnelma, Cami kun lähtee keskiviikkona, ikään kuin viimeisiä viedään. Vaan aikansa kutakin ja Camille ihan loistavaa päästä jo omaan kotiin. Painoakin on kertynyt kivasti, joten hyvillä mielin päästän pienen miehen maailmalle. Vaikka toisaalta se on kyllä niin mainio persoona, että hetki harkittiin jos annettaisiinkin Totoro ja pidettäisiin Cami

sunnuntaina, toukokuuta 06, 2007

Viikonloppua viedään


Viikonloppu alkaa olla takanapäin. Sen verran on tullut istuttua koneella, että vähän kuvia päivitin kotisivuille, mutta muuten aika on kulunut enemmän ihan muissa hommissa. Ulkona ollaan oltu kun on kerta ollut hyvät säät. Cami ja Totoro ovat riehuneet pitkin pihaa ja juoksentelevat jo varsin kauas siitä, missä meikäläinen puuhailee, joten otettiin vähän luoksetuloharkkoja. Metsässäkin on samoiltu. Vauhti on ihan hirmuinen, kunhan ehdin, niin jospa saisin muutaman kuvan lentävistä pennuista laitettua kuvagalleriaan... ei mutta siellä taitaa ollakin jo pari Camin ja Totoron omissa gallerioissa...

Talven menetyksiin kuuluu parit havupuuistutelmat, joten tehtiin päätös, ettei sellaisia enää yritetä minnekään laittaa. Turha hukata rahaa sellaseen, joka ei menesty. Sen sijaan jotain muuta siis. Riippapaju-mikä-lienee sen sijaan oli epäilyksistäni huolimatta selvinnyt kunnialla talvesta ja pukkaa silmuja täyttä häkää. Täytyy ehkäs korvata yksi havupuu toisella riippa-millä-lienee, jos nyt sattuu toisen moisen taas tähän hätään löytämään.

Kaikkineen viikonloppu oli enemmän kotityövoittonen kun mitään muuta, siis arkisesti sanoen pyykkäystä, tiskausta, ruuan laittoa ja alotinpa jopa jokavuotisen "siivoa kirjahylly" -projektin. Se tosin on varmaan ihan yhtä tuhoon tuomittu kun muinakin vuosina; kirjoja nyt vaan kertakaikkiaan on liikaa hyllymetreihin nähden, joten niitä ei millään saa siististi riveihin. Tällä kertaa tein kyllä sen poikkeuksen, että ryhdyin käymään läpi myös mappeja ja niitten sisältöä. Nyt on kirjahyllyssä jo parin mapin verran tyhjää tilaa. Lisäksi ängettiin vanhimmaisen kanssa kaikki pokaalit päätytasoille, joten saatiin tilaa verannan kirjahyllyyn. Taidan siirtää sinne joitain opuksia, esim. KePon autokirjallisuutta Lisäksi sain viimein luvan pistää vanhoja karttakirjoja menemään, tähän asti KePo on varjellut niitä moisilta toimenpiteiltä. Nyt kai oli tullut jo siihen tulokseen, ettei ehkä karttakirjasta vuodelta kivi ja keppi ole mitään hyötyä, päinvastoin.

Tulipa karttakirjoista mieleen paras karttaan liittyvä juttu, joka meille on käynyt. Oltiin menossa... no en nyt muista minne, eikä sillä ole jutun kannalta mitään merkitystäkään. Katoin ajo-ohjeet netin karttaohjelmasta ja ei kun menoksi. Perille löytäminen sitten olikin ongelma, moista tietä ei näkynyt ei kuulunut, vaikka ihan oltiin seurattu ohjeita. Lopulta käytiin sanaharkkaa kartanlukutaidoistani, jouduttiin soitaamaan apua ja ajamaan ihan toista kautta. Myöhemmin selvisi, että kappas vaan, etsimäämme tietä ei ole VIELÄ rakennettu, se on vasta SUUNNITTEILLA. Sen sijaan, että karttaohjelma olis ollut ajantasalla, se olikin aikaansa edellä

Ai niin, luulin nyppineeni Aasan vallan bikinikuntoon, mutta huomasinpa tänään, että se oli ihan turha luulo. Tai ehkä Aasa on kasvattanut uutta turkkia hurjaa vauhtia. Nypin Aasaa varmaan tunnin samalla kun rouva otti aurinkoa sylissäni, eikä Aasan turkki vieläkään ole ehkäs ihan bikini. Arskan lammaslook täytyy myös ehdottomasti kyniä alkavalla viikolla, siinä pehkossa ei voi olla hyvä olla.

Nyt valmistautumaan uuteen viikkoon.

perjantaina, toukokuuta 04, 2007

The tukka, eikä sitten muuta


Yleisön pyynnöstä
THE tukka



Kuvan ottaminen oli vähän ongelmallista kun salama löi hiuksista takasin niin, että näytti ihan valopäältä, ilman salamaa näyttää sitten tältä. Ei siis mikään edustava kuva, pitäis oikeesti pestä tukka ja ottaa kuva vasta sitten ja auringonvalossa, mutta antaa värien levätä, eiköhän tästä jo jonkinlaisen käsityksen saa. Päällä sinipuna-vaalea-raidotus ja alla tosi tumma sinipuna.

Ei muuta kun pirteetä perjantai-iltaa kaikille blogin lukijoille

torstaina, toukokuuta 03, 2007

Muutu ihmisen näköiseksi osa 1


Cami ja Totoro ovat nyt olleet kahtena päivänä pitemmän aikaa keskenään. Ovat toki aiemminkin olleet keskenään, mutta vaan tunnin pari kerrallaan, nyt noin kuusi tuntia. Ihan hyvin on mennyt, eivät ole perääni kiljuneet, vaan ovat jääneet kaivelemaan aarrekuppia, johon jätän milloin mitäkin, esim. kuivattua mahaa (se on ykkösherkku), rouheluita, kuivakalaa jne.

Seuraavan kerran pitempi "yksinolo" on Totorolla vasta reilun viikon päästä, kun nimittäin vanhimmainen on huomenna vapaalla ja ens viikolla KePolla on ilmeisesti yövuoro. Mutta seuraavalla kerralla ei enää ole Camia seurana, voi siinäkin opettelua taas olla, vaikka näkeekin portin läpi muut koirat. Ja Camilla alkaa ens viikolla ainoana koirana olemisen opiskelu, on siinä pienelle iloiselle ja seuralliselle Camille läksyä kerrakseen.

Tänään oli hauska päivä, muutu ihmisen näköiseksi osa 1: kampaaja.

Tykkään antaa kampaajalle vapaat kädet ja usein ongelma on se, etteivät kampaajat uskalla käyttää mielikuvitustaan vaan tulos on aina se sama: blondi suunnilleen polkkatukalla. Hiukset on kuitenkin uusiutuva luonnonvara, joten vähemmän onnistunutta leikkausta voi tuota pikaa korjailla ja vähemmän onnistuneen värjäyksen voi värjätä uudelleen, että vois kai sitä kampaaja olla vähän rohkeempikin kun kerran lupa annetaan.

Tämä "uusin löytöni" sitten onneksi sitä onkin, sanoi, että mulla on asenne kohdallaan, pisti kokeillen mielenkiintoisia värejä ja odotti itekin jännityksellä, että miltä hiukset näyttävät. Enpä ole blondi enää. Hiuksissa on kolmea väriä ja ne on ihan ylimakeet, vaikka vähän onkin totuttelemista siihen, ettei peilistä kurki väritön blondi vaan pentujen kanssa rusketusta saanut raitapää. On sinipunaraitaa ja vaaleeta raitaa ja sitten tummaa alustaa. Mä olen tosi tyytyväinen.

Lisäplussana kampaaja pisti kulmat ja ripset ojennukseen ja värjäten sillä aikaa kun hiusvärit muhivat päässä, joten nyt sitä oikeesti näyttää melkeen jo ihmiseltä. Nuorisokin tykkäsi uudesta lookista. Osa 2 on reilun viikon päästä; sanomalehtien värjäämät jalat kuntoon eli jalkahoito. Ennen kesää tässä voi jo näyttää ihan ihmismäiseltä... ehkä... tai olis ainakin voinut... No pääasia, että tuntuu ihmismäiseltä.

Länderit on muuten lämpöhakuisia. Nyt kun on jo monta päivää ollut aika viileetä ja tuulistakin, niin eilen lopulta päätettiin, että takkaan on laitettava tuli. Länderit kokoontuvat aina takan ympärille, erityisesti siinä viihtyvät Cello ja lämpöhalvaukseen asti vanhimmaisen Pipuliina, mutta muutkin, kukin vuorollaan, vaikka takka hehkuu niin, ettei siinä ite kykene istumaan kun sen hetken, että lisää puita. Eilen sitten huomasin, että siinä vaiheessa kun takka alkoi lämmetä kunnolla, makasi tulen loimussa myös pari pienempää länderiä: Cami ja Totoro.

Cami ja Totoro olivat extreme-takanlämmityskavereita. Ensin ne kaatoivat puut melkeen päälleen (no kasa ei ollut korkea, mutta kuitenkin), sitten ne pureskelivat puita ja yrittivät kuskailla niitä paikasta toiseen. Pahinta oli kuitenkin puiden lisääminen takkaan. Muut länderit meillä siirtyvät hiukan kun luukku avataan ja odottelevat takavasemmalla kunnes se suljetaan. Cami ja Totoro sen sijaan olisivat ehdottomasti halunneet haistella tulta, maistella luukkua ja tunkea takkaan. Vähän oli siis puiden lisäily hankalaa... Saatiin kuitenkin takka lämpimäksi ja pikkuherrat välttyivät palovammoilta.

keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007

Arska ja jälkialkeet osa 2


Tänään pakattiin reppuun vähän enemmän tavaraa kun viimeksi, nimittäin just vähän ennen kun piti lähteä, satoi rakeita ihan tuutin täydeltä. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin näyttämässä Camille ja Totorolle miltä raesade näyttää, maistuu, haisee ja tuntuu. Vähän olivat pojat sen näköisiä, että ai tänne vai, mutta kun kerta mentiin ulos niin mentiin.

Niin siis reppu. Pakkasin sinne mukaan Arskalle vettä, tietty, nakit, kuis muutenkaan, tarkastin Frolic-varaston, oli riittävästi, ja sitten piti ottaa mukaan myös jälkimerkit, jotka eilen illalla askartelin Pirkka-muovikassista ja pyykkipojista, tuli muuten aikasen mageet, vaikka ite sanonkin, ja näkyvät yllättävän hyvin maastossa kun laitoin vähän enemmän lepakkeita, Arskahan ei niitä kuitenkaan näe, että sama se kuin näkyvä merkki on, mutta meikä näkee, eikä eksy. Juu ja koska sää oli mikä oli, niin Arskalle mukaan takki.

Sää oli tapaamispaikalla sitä luokkaa, että Arskalle takki päälle ja itelleni löysin yllättäen oman takkini taskusta jonkinsortin päähineen ja hanskat käteen. Hanskoja en lopulta tarvinut, koska takissa on niin pitkät hihat, mutta olivatpa mukana kumminkin.

Arskan eka jälki oli jotain parisenkymmentä metriä pitkä ja 10 minuuttia vanha, nakki lähdössä ja ehkä nelisen nakkia matkalla, iso läjä lopussa. Jälki meni varsin hyvin ja huomattavasti vauhdikkaammin kun viimeksi. Arska jäljesti meidät myös takaisin leiripaikalle.

Toinen jälki oli ehkä 30 tai kenties 40 metriä pitkä, viistoista minuuttia vanha ja siinä oli mutka, nakki oli alussa, ehkä se sama neljä nakkia matkalla kuin ekassakin jäljessä. Arska jäljesti noin metrin sivussa varsinaisesta jäljestä, mutta tuuli pyöri siihen malliin, että todennäköisesti jälki oli siinä. Loppuun päästiin hienosti.

Tehtiin vielä kolmas jälki. Tuulen suunnasta ei saatu tolkkua kun se pyöri milloin minnekin, joten Arskan kolmas jälki oli suunnilleen saman mittainen kuin toka jälki, mutta u-kirjaimen muotoinen, tulipa jälkeä joka tuulensuunnasta. Ikää jäljellä oli ajettaessa noin 15 minuuttia tai ehkä jopa 20, ei ainoatakaan nakkia matkalla, ainoastaan nakkikasa lopussa. Alku (kymmenkunta metriä) meni vauhdilla ja tarkasti, sitten tuli takkupaikka ja tuntui, että Arska paitsi oli vähän hukassa, myös yritti keksiä, että mihin ihmeeseen ne nakit katosivat, joten kymmenkunta metriä oli aika hakuammunnan oloista. Loput parikyt metriä meni loistavasti, vaikka piti mennä pusikon läpi ja se on sokealle aina tiukka paikka kun sen täytyy luottaa siihen kun emäntä sanoo, että kyllä siitä voi mennä.

Lopuksi Arska jäljesti meidät autolle ja nukkui sitten kotimatkan. Ens viikolla taas uudestaan.

Cello on kitkerä kun Arska pääsee ja hän ei. Cello nimittäin tietää, että tuo tietty reppu tarkoittaa sitä, että mennään tekemään jotain kivaa. No ens viikolla alkaa Cellon koiratanssin alkeiskurssi, joten sitten pääsee nuorukainenkin reissuun kerran viikkoon ja ihan kaksin meikäläisen kanssa.

Aasa on nyt nypitty bikinikuntoon, joten kesä tulkoon. Celloltakin nyppäsin pari karvaa, sen enempää siinä ei nypittävää ollut. Arskaa en onneksi vielä pistänyt kesäkuosiin, olis voinut tulla pikkasen kylmä tänään jos olis ollut turkki pois, vaikka oli takki päällä, joten se projekti on vielä edessä. Viivinkin turkille tarttis vielä jotain tehdä. Tulis vaan vielä kesäsäät, eikä raesateet.

tiistaina, toukokuuta 01, 2007

Wappupäivän askareita


Jaahas, mitäs me on Wappupäivän kunniaksi tehty?


Meillä oli uhrilähteen puhdistusta,


risukoissa rymyämistä,


riemukasta riehumista,


nyppylän valtiasta,


vahtimista,


helliä hetkiä,


vanhusten tarkkailua,


isotädin härnäystä ja


auringonpalvontaa.

Taustalla lauloi sirkkeli aariaa oopperasta "Sä paloina oot", muttei me jaksettu siitä innostua millään lailla.


Joku päivä me päästään mukaan tohonkin leikkiin, nyt ei arvaa.


Sen sijaan me vedetään sikeitä tietsikkapöydän alla, isipapan (joka muuten tykkää nukkua ton kaksjalan likasten varpaitten päällä) selän takana.