Pystyykö ruoka ihmeisiin?

Paljon en yleensä ole kalliiden eläinlääkäreiden myymien erikoisruokien päälle laskenut, tulokset on monasti olleet aika mitäänsanomattomia, vaan nyt on myönnettävä, että niistä voi olla apua.

Arskalla ja vanhimmaisen Pipuliinalla on molemmilla selkeitä kipukausia. Molempien luusto on kuvattu, epävirallisesti tosin, mutta kuitenkin. Kuvissa molemmilla todettiin selässä alkavaa sillottumaa, molemmilla on lonkat ja polvet ok. Arska käyttää magneettipantaa melkeen 24/7. Tästä siis lähdettiin ja tuttujen suosituksesta otettiin koekäyttöön juur tällanen vierastamani erikoisruoka.

Arska ja Pipuliina syövät nyt siis Hill's Canine j/d -ruokaa. Tuloksia luvattiin noin kolmessa viikossa. Meillä on nyt eka viikko takana ja mielestäni tuloksia on jo havaittavissa Arska venyttelee nyt sekä etu- että takapäätään kun nousee ylös. Tähän asti Arska venytti aina vaan etupäätään ja takapää oli usein ihan jäykkä ja jumissa. Pipuliina puolestaan ei "niiaa" enää niin pal kun aikasemmin ja saa kuulemma taas "pentukohtauksia" (=juoksee ympäri yläkertaa, ravistelee lelua, juoksee, ravistelee jne.).

Jatkamme kokeilua ja jos tulokset ovat tätä luokkaa, niin näen mielelläni ruuan tilaamisen vaivan ja maksan säkistä vähän enemmän kuin mitä eläintarvikeliikkeiden vastaavista.

Muutama sananen joulusta

Joulu on sitten juhlittu ja vuoden vaihtumista ootellaan, joskin joku taitaa olla jo alottanut juhlimisen, paukkeesta päätellen. Raivostuttavaa, vaikkei meillä koirat pelkääkään, lähinnä oma verenpaine nousee kun rytke saa koirat aina ryntäämään haukkuen ovelle. Jos tota pitkään jatkuu, niin pitää varmaan painella pihalle kattomaan, että kuka mahtaa olla tää riemuidiootti, jos kävis vaikka pari valittua sanaa sanomassa...

Mutta siis, joulusta piti kertomani muutamalla sanalla. Lähinnä ollaan levätty, syöty ja luettu, koirat on siis levänneet ja syöneet. Ulkona on käyty mitä säät ja muu ohjelma on sallinut ja yhtenä päivänä sain taas pakottaa koirat pihalle, vettä sato ja tuuli, eikä niistä ykskään ois halunnut ulos...

Viikonloppu ennen aattoa meni jouluvalmisteluissa, siivoilua, ruokapuolen viimeistelyä (kinkun ja laatikoiden paistamista jne.) yms. Kaupoillakin käytiin, tosin lahjoja ei enää tarvinut ettiä, onneks, sillä ainakin Nlassa oli ihan mieletön ruuhka, mutta elintarvikeosastosta oltiin jätetty osan ostaminen viime tippaan, etteivät ehdi ryhtyä iteksiin kävelemään ennen aattoa.

Aaton ohjelma oli ihmisille suunnattu; ruoka ensin, työn raskaan raatajat (vahimmainen ja keskimmäinen) kun tulivat vatsat kurnien duunista. Sen jälkeen ruokaperräiset, ne sai nukkua kun halus. Kahvia ja saunaan, ensin ukkoporukka (vävy+KePo) ja sitten akkaporukka (tyttäret+meikäläinen).

Kun lopulta jokainen oli puhtoinen ja saanut naamansa kammattua, alotettiin lahjojen avaaminen. Ollaan jo muutaman joulun ajan avattu lahjat silleen yks kerrallaan, jolloin jokainen ehtii nähdä mitä toiset saavat ja voi seurata millasia ilmeitä mikin lahja nostaa saajansa kasvoille. Aikaa tää traditio tietty vie, eikä sitä vois harrastaa, jos ois pieniä lapsia, mutta näin aikusemmassa porukassa hyvä ohjelmanumero.

Illan kruunaa aina jouluyön juustotarjotin. Monena jouluna on sen päälle sitten pelattu lautapelejä, mutta tänä jouluna väsymys paino jokaisen luomia, joten pelaamiset jäi sikseen, sen kun seurusteltiin jonnekin sinne vähän yli puolen yön.

Koirien joulupukki tulee meillä vasta joulupäivänä. Aattona koirat ovat yleensä muutenkin niin intoa piukassa ja tohkeissaan, illasta puolestaan väsyneitä, joten olen todennut, että aattona saa riittää herkut ja joulupäivänä sitten avataan koirien lahjat kaikessa rauhassa ja vietetään aikaa koirien ehdoilla. Leluilla saa leikkiä ihan sisällä ja sydämensä kyllyydestä, vaikka normaalisti en kannusta koiria riehumaan sisällä. Tänä vuonna olikin lahjojen avaamisen jälkeen kunnon hässäkkä. Siitä kuvia myöhemmin kotisivuille. Nyt vain nämä näytteet:


Mä avaan kyllä ensin tän keksipaketin, ruoka se on kun miehen tiellä pitää ja sen jälkeen jaksaa katella mitä muuta sai.


Arska anto kyytiä jo paketille koko rahan edestä ja tokihan lahjakin sieltä tuli esiin kun aikansa retuutti. Samassa paketissa olleet syömiset jäivät kyllä Arskalta syömättä, lelua kun ei ruoka voita.


Tässä lelu saa kyytiä ja sitä kyyditystä riitti...


Cello avaa lahjansa omalla hienostuneella tyylillään...


nätisti ja varovasti, ettei vaan lahja mene rikki.


Poseeratakin Cello osaa upeasti. Oikein keikisteli kameralle, kävi maate ja istumaan ja kallisteli päätään. Cellosta taitais tulla suorastaan loistava valokuvamalli.


Totoro kummasteli pakettejaan, eikä ollenkaan heti ymmärtänyt, että ne saa repiä rikki.


Vaan pienellä avustamisella idea valkeni ja lahjat paljastuivat kääröistään.


Eikä omena ole kauas puusta pudonnut: Totorokin osaa poseerata älyttömän hyvin.


Aasaa ei pakettien avaaminen kiinnostanut ollenkaan, mutta paketeista löytyneet herkut kyllä maistuivat, kuten myös leikki uudella frisbellä.


Viivin mielestä joululahjojen kanssa tusaaminen on ihan hukkaan heitettyä aikaa... Neiti ei suostunut avaamaan pakettejaan, söi kyllä herkut, eikä ollut erityisen kiinnostunut lahjoistaan (paitsi myöhemmin) tai poseeraamisesta.

Alla oleva kuva kuvannee aika hyvin joulun jälkeisiä fiiliksiä


Arkeen ei olla palattu vieläkään, ehkä sitten 2.1.2008 kun suuntaan taas takaisin työpaikalle. Alennusmyynneissä käytiin kyllä, tosin vaan sen verran ja kotiin tulleen mainoslehtisen innoittamana, että kävin varaamassa itelleni uuden Olympuksen, toivottavasti sen myös saan, olivat nimittäin loppu liikkeestä, mutta niitä kuulemma oli tulossa vielä lisää ja meikäläisen nimi on listalla nro 2...

Vanha Olympus kyllä toimii edelleen, oon sillä kuvannut yli 6 vuotta, mutta temppuilee välillä siihen malliin, että uuden hankkimisen aika alkaa olla. Oon kuolannut tuota varaamaani mallia jo vuoden verran, mutten oo raatsinut sitä ostaa, vaan nyt oli alennus sitä luokkaa, että pakko oli mennä kokeilemaan onneaan. Muilta osin jätetään alet sikseen. Ai, mutta yks kirja mun tarttee vielä kyllä käydä ostamassa kun ei sitä joulupukin kontista tullut...

Jouluvinkkejä vastaisen varalle

Älä suotta lämmitä takkaa joulun tietämillä, sähköuuni paahtaa kuitenkin koko ajan täydellä höyryllä ja lämpötila voi karata hellelukemiin.

Jos porkkanalaatikossa (tai jossain muussa laatikossa) on liian vähän suolaa, niin hyvä konsti lisätä sitä lämmitysvaiheessa, on vatkata suola kerman sekaan, kaataa kerma laatikon sekaan ja sekottaa tarmokkaasti. Sitten paistos uuniin ja a'vot kukaan ei huomaa laatikossa mitään vikaa olleenkaan.

Jos tuntuu, että jouluruokien teossa on liikaa vaivaa, niin valmiit soseet käyttöön (porkkana ja lanttu). Imelletty perunlaatikko syntyy pakasteperunamuusiaineksesta.

Lanttulaatikkoon lisättävän korppujauhon voi korvata spelttimannaryyneillä. Speltistä syntyy myös porkkanalaatikko, jos siis haluaa riisitöntä mallia.

Jos lämmin riisipuuro kuuluu jouluajan aamupalaan, niin kannattaa tarkastaa kuin pitkän keittoajan puuroon varattu riisi vaatii. Ei oo erityisen mukava huomata, että puuron keittoon varattu 10 minuuttia venyy 40 minuuttiin.

Activia auttaa närästykseen, kun "kuurin" alottaa jo ennen joulua.

Palasaippuaa ei kannata jättää pihasaunaan, hiiret tykkää siitä.

Ikikuusesta irtoaa melkeen yhtä paljon neulasia kun oikeestakin, ainakin jos sitä säilyttää joulujen välit ulkovarastossa...

Jopa länderi saattaa kerjätä ja kuolata joulun aikaan.

Ellei ole pakkasta, niin joulusiivouksen jälkeen ei oo hyvä idea päästää laumaa villejä koiria pihalle ja sitten, kun ne ovat riehuneet sielunsa kyllyydestä, päästää niitä suoraan takasin sisälle.

Kameran akut kannattaa ladata etukäteen ja kameran muistikortti on syytä siivota ennen kuin joulupukki saapuu.

Edes leonkerpeleelle ei kannata antaa joululounasta ennen joululahjaa, nimittäin jos haluaa, että se innostuu syötävästä lahjastaan...

Joulupäivän tunnelmia

Länderilauma joulupäivässä:











On me muutakin tehty kun maattu mahojemme vieressä, mutta siitä lisää joskus myöhemmin kun ähkyltään kykenee koneella istumaan

Iloista joulun jatkoa kaikille!

Joulua kohti käy tonttusen tie

Koska viikko on ollut jotenkin yhtä hässäkkää, tiedä oikein miksi, mutta onpa vaan ollut, joten meneepä taas "taapäin" katselemiseksi. Kasvaako sillä tavoin silmät myös niskaan, saa nähdä.

Juu, tässä viikossa oli kyllä maanantaikin, muttei nyt äkkisiltään tuu mieleen mitä me sillon tehtiin, jotain tehtiin kumminkin, laiskana ei tällä viikolla olla oltu päivääkään.

Tiistaina oli akutäti. Lähdin duunista 15 minuuttia aikasemmin kun ois ollut välttämätöntä, laskin, että ehdin hakea yhden lahjan ennen hoitoa, jottei tartte hoidon jälkeen enää rynniä minnekään. Olin aatellut saavani tuotteen Pauliinasta, eipä vaan näkynyt, ostin sen sijaan akutädille pikkuruisen lahjan ja hautasin ajatuksen etsimäni lahjan saamisesta.

Vilkasin kelloa, aikaa oli, ja kipitin postiin, jonne jätin nipun joulupussukoita. Ja koskei kello ollut ihan kamalasti, koukkasin Pentikiin. Sieltä löysin etsimäni ja homma ois hoitunut ihan loistavasti, jos paikalla ois ollut myös sellanen kassa, joka ei paketoi tai paketoija ois ollut erikseen ja kassa erikseen, mutta kun ei niin ei. Ilmeisesti asiakkaat, jotka eivät halua paketointia, eivät ansaitse nopeaa palvelua, joutavat ootella. Kun viimein pääsin liikkeestä, niin olikin jo tulenpalava kiire, puolijuoksua akutädille, olin paikalla (akutädin kellon mukaan) vajaata minuuttia ennen kuin aikani oli.

Akutädin hoitopöydälle jäi kiire ja stressi, poistuessa olo oli seesteisen rento. Koskei vanhimmaista vielä näkynyt, niin menin Musti&Mirriin, joka on ihan siinä vieressä, ja ostin kuivattuja lihaksia koirille jouluksi. Samalla oli pakko ostaa senior-tölkkiruokaa, sitä tuntuu olevan vaikea saada ja kerrankin sitä oli koko levy, joka on edellytys kasvattajakorttileimaukseen. Vanhimmainen ilmestyi paikalle, siihen suutarin puolelle, ja päästiin lähtemään kotia kohti.

Iltasella oli vuoden vihoviimenen treeni-ilta, häiriötreeniä Totorolle. Ajettiin Totoron kanssa Veikkolaan, mutta parkkipaikalla oli kovin tyhjää... Olin kuitenkin tarkastanut ennen lähtöä ajan ja paikan, joten väärään aikaan en voinut paikalla olla, enkä lopulta ollutkaan. Tosin olin jo aatellut, että ellei muita näy, niin tehdään Totoron kanssa sitten lenkki Veikkolassa, onpa sitä häiriötreeniä siinäkin.

Mitään ohjattua koulutusta ei ollut, vaan jokainen harjoitteli mitä harjoitteli tai vaan oleskeli muiden koirien seassa. Nostin Totoroa varten pöydän esiin ja harjoteltiin pöytäilyä, seisomista maassa sekä ravaamista. Häiriötä ainakin oli riittämiin, kun osa palkkasi koiriaan pallolla ja jotkut olivat selkeesti käsittäneet, että mitä kovempaa koiralle huutaa sitä paremmin se tottelee. Kaksi ihmistä kävi Totoron tutkimassakin, toinen oli Totorolle täysin vieras, toinen tuttu, ja hienosti meni. Hyvillä mielin lähdettiin kotiin joululoman viettoon. Ens vuonna sitten uudet kujeet, kun nyt vaan keksis mitkä ois hyvät kujeet. Tai tiedän mä yhden hyvän Kujeen, terkkuja sinne suuntaan, sillä vaan ei ole mitään tekemistä tän asian kanssa.

Keskiviikkona ajelin duunista Nlaan hakemaan paketteja postista ja yhteen lahjaan täydennysosaa. Satuin outoon saumaan, missään ei ollut liikennettä, ei edes Nlan keskustassa montaa autoa, vaikka yleensä kiertoliittymät on ihan tukkeessa siihan aikaan kun Nlassa liikun, jos meen suoraan duunista. Postin parkkiksella, jossa yleensä on aina ihan hirmunen häslinki, toisinaan ei vapaita paikkoja ollenkaan, sain auton parkkiin ihan postin oven eteen. Postissa pääsin suoraan kassalle ja lähtiessä pääsin parkkipaikalta suoraan tielle, ei mitään minuuttien odottelua kuten yleensä. Prisman parkkiksellakin oli tilaa liki ovea ja kassalle pääsin ihan suoraan. Kaiken kruunasi kun kotia kohti ajaessani pääsin Turuntielle odotteluitte. Ihan uskomaton tuuri, ei tollasta voi sattua normaalisti kun keskellä yötä, jos silloinkaan.

Keskiviikkoillan käytin joululahjojen pakkaamiseen. Pakattiin yhdessä tyttöjen (ja koirien) kanssa. Sain melkeen kaikki lahjat paketoitua, vaan kaks jäi pakkaamatta.

Torstaina ajelin hakemaan tilaamani Hill's j/d -säkin Veikkolan Anidentistä. Vähän jännäsin, että osaanko perille (oon ihan mahdottoman taitava eksymään) kun olin ko. paikassa käynyt aikasemmin vaan kerran yhden tutun "aputyttönä" ja siitäkin jo vuosia. Vaan hyvin löysin perille ja sain säkkini. Nyt käydään sitten Arskan ja vanhimmaisen Pipuliinan kanssa testaamaan, että auttaako ko. ruoka (tosi moni on kehunut) selkäongelmiin. Näin meille on vakuutettu useammalta taholta, joten kokeilematta ei jätetä. Kolmessa viikossako se oli kun piti tuloksia näkyä, joten yks säkki riittää näyttämään kannattako toista säkkiä ostaa.

Sitten ollaankin jo perjantaissa. Tästä alkaa joululoman vietto.

Suuren pussin arvoitus

Tässä se tulee: suuren pussin arvoitus.


Mikä ihme säkissä hyörii?
Joku outo otus siellä pyörii.


Kuka kertois mulle salat,
kenen on nuo karvajalat.


Kohta tiedän, kohta nään,
kunhan otus nostaa pään.


No eipä tuo kimppuun hiivi,
sehän on meidän Villi-Viivi.


Uskaltaiskohan tehdä perässä,
vaikka parissa eri erässä??


Ensin pelkkä pää,
muu kroppa ulos jää.


Sitten varovasti pitemmälle,
säkkihin käyn mä peremmälle.


Ei saa nappuloita tällä lailla,
edelleen oon mä namia vailla.


Ei tuu mitään, en mä yllä,
arveluttaa pussiin meno kyllä.


Mitä??? Nyt jo toinen!!
Toinen ihan Viivinmoinen.


Rohkeasti pussiin punkee,
pohjaan asti pelotta tunkee.


Cello katoo säkkiin kokonaan
ei näy kohta karvaakaan.


Ei jää pussiin kyllä nanna
en mä enää periks anna.


Ei rohkee nappuloitta jää,
enää näkyy hännänpää,
kun pussiin katoo Totoro tää.

Arvaa kuka -kisan oikea tulos oli siis: Viivi, Cello ja Totoro.
Vaikka ois dietti kuin rankka, niin arvon Lady-Aasa ei säkkiin mene, ennemmin kannattaa katsoa KePoa kauniisti silmiin.
Ja Arska ei ruokansa eteen ryömi; Arskahan ei mene vuoren... siis ruuan luo, joten vuoren... siis ruuan on tultava Arskan luo.

Ansku, Ansku, vähän lisää luottamusta omiin kykyihin; eka vastaus oli nimittäin ihan oikein. -Pia- arvasi oikein ykkösen (Viivi) ja kakkosen (Cello), Sanna puolestaan kakkosen (Cello) ja kolmosen (Totoro) ja kellä oiskaan ollut oikea vastaus, ellei ois mennyt sitä muuttamaan

Vilinää ja vilskettä...

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia, eikä remontintapanen ainakaan vähennä tekemisiä, joten tuntuu, että elämä on viime aikoina ollut yhtä matalalentoa suunnasta toiseen ja silti toiminnan tulokset tuntuu kovin vähäsiltä.

Jos nyt äkkiä luo silmäystä taa päin... mitähän ihmettä mä tein torstaina?? Kirjotin ainakin etanapostilla lähtevät postikortit ja vein ne postiin samalla kun hain paketin postista. Niin joo ja sitten tehtiin "pieni" ostoskierros KePon kera ja lopulta oltiin picknickillä autossa kun ooteltiin vanhimmaista duunista, ei enää viitsinyt ajaa takasin kotio vaan lähteäkseen saman tein takasin Nlaan, mutta sen verran piti oottaa, että jouduttiin istuksimaan autossa, käytettiin siis aika hyväksi ja syötiin iltapalaa. Mä tietty kunnostauduin ja hukkasin limupullon korkin ja hetken aattelin, että koko hemmetin puoltoista litraa pitää lipittää saman tein, vaan lopulta korkki löyty auton lattialta.

Viime viikolla oli tarkotus leipoo Länderi-puffaan, vaan kuin se sitten jäikään viime tippaan eli perjantaihin. Duunista kipin kapin kotiin ja leipomusten kimppuun. Alotin maustekakusta ja tein kakun ihka ekaa kertaa uudessa silikonivuuassa, vähän siis jännitti kuin käy. Enkä muuten ollut tolla ohjeella kakkua koskaan tehnytkään, joten senkin puoleen mielenkiintosta. Kauhistuttavan tovin näytti uhkaavasti siltä, että kakusta pukkaa kunnon lättänä ja kaivelin jo moneen otteeseen hyväksi todetun ohjeen esiin pyöräyttääkseni tarvittaessa toisen kakun, vaan jossain vaiheessa kakku kuitenkin oli kohonnut ja lopulta se näytti ihan hyvältä. Toivottavasti myös maistui, sillä maistamaan en päässyt kun taikinaa, joka kyllä oli syötävän hyvää.

Sit leivoin juusto-porkkana-sipuli -piirakkaa. Sitä paisui lopulta kolme vuokaa... mulla on vähän taipumusta siihen, että ellen noudata ohjeita gramman päälle, niin jotenkin homma karkaa käsistä ja määrä kasvaa. Oon eräänkin kerran alottanut keiton keittelyn kolmen litran kattilaan ja lopputulos täyttää lähes kokonaan yheksän litran kattilan. Tässä tapauksessa oli se hyvä puoli, että päästiin itekin maistelemaan piirakkaa, kun sitä oli vähän enemmän, ja hyväksi todettiin.

Pakkasesta vielä jauhelihamuffarit esiin ja kamat pakaten valmiiksi lauantaiaamua varten, ne kun haettiin ihan kotiportilta. Illan kruunasi kauppareissu samalla kun haettiin vanhimmainen duunista.

Heräsin lauantaiaamuna jo kasilta, ihan ite, ilman kellon pärinöitä. Koirat ulos ja aamiaisen lattoon. Lopulta kun muukin kotona ollut perhe oli jalkeilla, niin lähdettiin vähän maailmalle ostoksille, jälleen kerran. Sitä lajia on tullut nyt tehtyä riittämiin ja yli tarpeen, mutta on kai se ens viikolla käytävä vielä jouluruokia hakemassa, halus eli ei. Osan ruuista oon kyllä jo ostanut ja joululahjat on onneks kaikki hankittuina, pakkausurakka vaan edessä.

Tää päivä on hurahtanut siinä kun oon taistellut likaa vastaan ja laittanut ruokaa. Veski on käyttökunnossa ja siivottuna, samoin saunaosasto ja takkahuonekin alkaa olla aika hyvässä jamassa, enää pieni romuvuori yhdessä nurkassa. Keittiössä on vielä hienosäätöä tehtävänä, mutta epätoivosin urakka lienee takana ja huomaan, että meillä ihan oikeesti on aika pal pöytätasoja. KePon tuleva työhuone on seuraavana reparointivuorossa, mutta siihen mun ei varmaankaan kovasti tartte osallistua... ehkä, kenties... luulisin.

Vähän on huono omatunto koirien takia, ne on joutuneet tulemaan toimeen minimihuomiolla viime viikon, mutta lohduttaudun ajatuksella, että

a) ne saavat osallistua kaikkeen mitä ollaan tehty (paitsi kauppareissuihin)
Yks tän päivän esimerkki: pistin sytykelaatikkoon muffinssivuokapaketin jämät (nyt mulla on ne silikoniset, joten ei tulis mieleenkään enää käyttää noita paperisia), Totoro seuras tarkkana puuhiani ja kohta näin kuin herra askarteli muffarivuokalootan kanssa olohuoneen sohvalla

b) kohta alkaa joululoma, jolloin saan viettää yli viikon kotona koirien seurana

c) lauma ei näytä järin kärsivältä laukatessaan pihalle ja sisään KePon tahdissa ja osallistuessaan meikäläisen kanssa siivoukseen ja ennen kaikkea ruuanlaittoon

Ai niin Arvaa kuka -kisan tulokset julkastaan huomenna tai keskiviikkona, miten nyt satun ehtimään. Sanottakoon tähän mennessä naputelluista vastauksista, että kahdessa on kaks oikein ja yhdessä kaikki kolme.

Arvaa kuka!

Siivouksen tiimellyksessä eteisen nurkasta löyty vanha ruokasäkki. Sisällä oli jokunen nappula ja täällä lauma nälkäsiä karvajalkoja. Tässä kolme tyylinäytettä "kuinka nappaan nappulan" -kisassa.

Oliko dietti liikaa Aasalle, alentuiko Arska ryömimään ruokansa eteen, vilahtiko Villi-Viivi maistiaisille, syöksyikö Cello säkkiin, arvasiko Totorokin kokeilla?

Arvaa kuka on kuka!







Nälkä, mikä ihana tekosyy.

Herätyskellojen pitäis olla ikuisia

Herätyskelloa ei pitäis joutua ikinä vaihtamaan... vaihdoin kuitenkin KePon lievästä painostuksesta ja ehkä siihen vaikutti myös se, että vanha kello on viime aikoina alkanut oikutella ja keksiä omiaan. Niin ja mulla oli haave saada kello, jossa on CD-soitin... Honkkarista sitten löyty tarpeeks edullinen, mitään kallista ja hienoa vempainta kun en halunnut, Totoro voi vaikka kampausta tehdessään sen pudottaa.

Sain kellon hienosti aikaan, herätyksenkin asetettua, mutta eilen aamulla sitten painelin jotain nappeja ja kelloon sytty vino pino valoja merkiksi erilaisten toimintojen aktivoinnista, great. Eipä ollut aikaa asiaa ihmetellä, joten tempasin töpikän irti seinästä varmuuden vuoksi, jottei aparatti ala puuhailla omiaan päivän kestäessä.

Illalla laitoin kellon taas aikaan ja ohjelmoin herätyksen (harjotus tekee mestarin) ja tänä aamuna kello soi ihan kun pitikin. Ite en vaan toiminut ihan kun piti; luulin painaneeni torkkua vaan painoinkin herätyksen pois päältä ja jatkoin unia ootellen uutta herätystä (torkku on viis minuuttia).

Tietty tänään vanhimmaisella vapaata, nuorimmaisella myöhänen aamu, KePo aamuvuorossa eli jo häipynyt maisemista, joten kukaan ei ollut mua potkimassa ylös. Heräsin muutamaa minuuttia ennen seiskaa. Aamupala jäi syömättä, koirat olivat tosi närkästyneitä, niitten huomio kun jäi äärimmäisen vähälle ja säntäsin baanalle. Duunissa olin ajoissa, ihme kyllä. Eikös sitä sanota, että kolmas kerta toden sanoo, että josko sitten huomenaamulla menis kaikki kuten pitääkin.

Agilitykurssia ois taas tyrkyllä, parissakin paikassa. Cellon kanssa skipataan sellaset ihan suosiolla, mutta mites sitten Totoro... Toisesta kurssista tiedän, että koulutus ois just mitä haen, toisesta en oo ihan varma. Toisaalta en harrasta agia kilpailumielessä, joten toisessa paikassa veisin paikan sellaselta, joka tähtää muuhunkin kun hauskan pitämiseen, toinen kurssi taas ei oo pilkun piippijöille eikä tosissaan kisaaville. Toiseen ois vaan vähän kilometrejä, toiseen joutuis tahkoomaan noin 40 km suuntaansa eli 80 km per kerta. Eikä tässä mikään kiire oo miettiä, mitä nopeemmin sen parempi. Auttaskohan jos hakkais tyhjällä lompakolla päätään.

Loppukevennyksenä Microsoftin uusin sovellus:

Ja mähän en Ikeassa ikinä asioi

Muistan ajan kun Ikea rantautu tohon duunipaikan viereen. Käytiin siellä uteliaisuuttaan kattomassa pari kertaa jossain vaiheessa ja todettiin, että siinä on taas yks turha putiikki, täynnä halpaa ja heikkotasosta kamaa, jossa ei taatusti asioida, ellei kaikki muut putiikit tee konkkaa sitä ennen.

Vuodet on siitä vierineet ja nykyään tulee toisinaan asioitua myös Ikeassa ja niin tehtiin tänäänkin. Mentiin tosin kattomaan Vantaan Ikeaa Espoon Ikean sijaan, netin varastotilanne kun näytti, ettei Espoossa niitä kamoja oo, joita etin. Ois ehkä voinut ollakin, koskapa Vantaalla oli nekin, joita ei pitänyt, tosin väärällä varastopaikalla, mutta tulipa tuokin liike nähtyä. En tiedä oliko eilinen poikkeuksellinen päivä, mutta Vantaalla oli jotenkin pal tilavampaa ja vähemmän väkeä ja miellyttävämpi asioida kun Espoossa, joten ei turha reissu pitemmmästä matkasta huolimatta, varsinkin kun kaikki se saatiin mitä haluttiin.

Ostin kaks "arkkua" takkahuoneeseen. Ne on just passelin kokosia säilyttää koirien ruokia, enää kun ei yks ruoka riitä, ihan ei yli 10v ja alle 1v -koirien ravinnontarpeet kohtaa, eikä kaikkien siitä välistäkään. Eikä säilytystila mene hukkaan kun arkkuja voi sen lisäksi käyttää istuimina. Luulen, että Totorokin löytää päiviinsä ihan uuden ulottuvuuden eli ikkunasta ulos katselemisen. Täytynee siis hommata pehmusteet arkkujen päälle.

Saunaosastoon ostin peilikaapin, sattupa olemaan samaan sarjaa kun allaskaappi, vaikken mitään sarjaa ettinytkään, ainoostaan laadullisesti ja ulkomuodollisesti sellasta kaappia, joka miellyttäis mua ja täyttäis KePon "täyttä tai ainakin melkeen täyttä umpipuuta" -laatuvaatimuksen. Hämmästyttävää muuten, että KePo ihastu noihin arkkuihin oitis ja oikeestaan koko sarjaan, josta ne ovat osa, vähän jännäsin miten käy... Niin no, ne kyllä täyttää laatuvaatimuksen.

Veskiin ostin näppärän kulmapeilikaapin, aika karun, mutta sopii paikkaansa paremmin kun hyvin. Valaisimia en ostanut, ne nimittäin oli sellaset muovisen näköset, vaikka kuvassa näyttivät aika makeilta. Valo jäi siis uupumaan ja nuorimmainen keksi oitis muitakin puutteita kuten lastan saunan lattian kuivaamista varten ja roskiksen saunaosastolta. Puuttuu sieltä pyykkikorikin, ettei sen puoleen. Mutta paremmalla puolella ollaan.

Tästä tais tulla ihan sisustusaihe tällä kertaa... vaan haitanneeko mitään. Mulla ois jotain kuviakin sekä koirista että vähän muustakin, kamerassa nimittäin, mutta täytyy laittaa ne joku toinen päivä, muuten ei ehdi ennen aamua punkan pohjalle.

Takkahuoneen hallitsematon kaaos

Pyykkikone ja lavuaari allaskaappeineen muuttivat pois takkahuoneesta, allaskaappi ja lavuaari muistaakseni perjantaina, pyykkikone sunnuntaina ja nyt siitä, että takkahuone oli joskus keittiö, muistuttavat ainoastaan astiakaapit ("yläkaapit"). Iskin siis takkahuoneen kimppuun siivousmielessä ja siinäpä sitä askaretta olikin ja täytyy myös todeta että onkin.

Totoro on hallinnoinut takkahuonetta päivisin, joskus myös öisin, silloin kun ei leiki kampaajaa, ja sen siellä on näköstäkin. Leluja, tyynyjä, polttopuita, silputtuja pahvilaatikoita jne. Totoro kanniskelee tyynyt punkastaan pitkin lattioita, hakee pahvilaatikoita sytykelootasta ja kaivoipa tässä myös pyykkiin menossa olevien lelujen laatikon auki ja levitti lelut taas pitkin lattiaa. Lisäksi Totoro keräilee muidenkin lelut ja vie ne takkahuoneeseen. Punkkaansa Totoro käyttää herkkujen kätköpaikkana...

Sotku ei tietenkään rajottunut pelkästään Totoron aikaansaannoksiin vaan kaik kaapitkin oli ihan epäjärjestyksessä ja nurkkaan, pyykkikoneen taa, oli kummasti kertynyt joku outo tavararöykkiö. Alotin kaapeista, vaan vielä on yks kaappi melkeen kokonaan siivoomatta, kolme kaappia kuitenkin järjestyksessä ja komeroon en oo ees kattonut, enkä meinaa kattoakaan ennen kun joulun jälkeen. Koirien ruuille ei löytynyt säilytyspaikkaa uudesta järjestyksestä, joten huonekaluostoksia tiedossa. Löysin kyllä jo mieleiseni "arkut" Ikean nettisivuilta... Ruuat saa niihin säilytykseen ja arkkua voi käyttää sen lisäksi istuimena. Joku lastenhuoneen kaluste se oikeesti on, mutta aika lastenhuonehan tuo takkahuonekin on, siellä kun pennut viettävät pikkupentuaikansa; lämmintä ja turvallista, olohuone yhdellä reunalla ja makkari toisella, helppo valvoa.

Ikean sivuilta löysin pari muutakin juttua... peilikaapin veskiin ja toisen saunan yhteyteen. Löysin übermakeet valaisimetkin, mutta ne ei valitettavasti käyneet sinne minne aattelin, ei kertakaikkiaan oo tilaa. Täytyy siis unohtaa ne.

Eilen sain postissa Kromfohrländer-kirjan... En ois muuten tilannutkaan, mutta aattelin, että kasvattajan täytyy tietää mitä siinä sanotaan, että voi joko suositella tai suositella unohtamaan koko jutun. Etukäteisarvio oli, että voi suositella unohtamaan koko jutun, rahastusta koko rotukirjasarja, sen verran monilta eri rotujen kasvattajilta olin kuullut negatiivisia arvioita ja mielipiteitä heidän edustamiensa rotujen opuksista. Eikä odotuksia nostaneet muutkaan ko. kustantajan valikoimista lukemani koirakirjat.

Vilkuilin Kromfohrländer-kirjaa eilen ja saa nähdä onnistunko lukemaan sen läpi sen verta huolella, että saan siistä kirjotettua asiallisen arvostelun. Alku ei ollut lupaava, tökki raskaasti lukea, tuntu, että iso osa tekstiä on ihan ahterista ja kirja vilisee kirjotusvirheitä ja saman asian jankkaamista. Jos yhdellä sivulla sanotaan sama asia neljä kertaa hieman eri sanoin, eikä sitten juur muuta, niin ei siinä kyllä ammattitaito kirjottajalla päätä huimaa. Rotuosiokin aika... mielenkiintoinen??... paikka paikoin. Ja teksti on niin kovin sekavaa ja poukkoilevaa. KePo ja vanhimmainen olivat ihan samaa mieltä kanssani. No yritän saada opuksen luettua ajatuksella, ehkä sieltä löytyy jotain asiallistakin kun huolella lukee, toivottavasti. Toivossa on hyvä elää, sano lapamato... Tuliko liian rankkaa tekstiä? Ei voi mitään, teki mieli sanoa rankemminkin, on sitä ammattitaitoonsa luotettava.

Joululahja-asiat alkaa olla pulkassa. Viimonen nettitilaus tuli tehtyä tänään. Sit on kaks lahjaa ostamatta, mutta ne mä ostan ens tiistaina, tiedän, että ne silloin saan, niissä ei oo saatavuusongelmaa. Ekat jouluruokaostoksetkin tein tänään, tai no kinkku on ollu tilattuna jo tovin, mut kotiin asti en ennen tätä oo mitään jouluruokajuttuja raahannut. Nyt on ryhdyttävä raahaamaan. Niin ja joulukortit, tajusin tänään, että etanapostimallit on saatava postiin viimeistään perjantaina. Onhan tässä vielä monta päivää aikaa...

Linjoilla pitkästä aikaa

Hello ja hengissä ollaan. Juu, en mä näin kauaa levänny, ei tauti niin paha ollut, vaikka taannoin torstain ja perjantain nielasikin, eikä kai sitä kamalan reipas ja aikaansaapa VIIKKO sitten viikonloppunakaan vielä ollut. Pidempään jo kunnossa ja menossa kumminkin, vaikka yli viikko on viimosesta tekstistä hurahtanut.

Viime keskiviikkoaamu oli taas niitä aamuja. Ensin nukuin jonkun torkun ohi ihan tajuamatta, että kello oli soinut, joten näytössä makasi lukemat 07.02 kun ymmärsin, että on aamu ja on ihan oikeesti noustava. Onneks KePo oli viime viikon iltavuorossa, joten koirien osalta ei ongelmaa, ne päästin käymään pihalla kun halusi, muilta osin jätin lauman huollon KePon harteille. Oltiin sitten vanhimmaisen kanssa jo valmiiks myöhässä kun painalsin pihalle, vanhimmainen jäi vielä ettimään vaatetuspuolta.

Pakun lukot oli tietty jäätyneet kiitos tiistaisen jouluostossuhailun ja vesisateen. Sumuteltuani lukkosulaa (tai jotain sen tapasta, joka käsilaukusta löyty) kaikkiin lukkoihin, sain lopulta matkustajan puolen auki ja tungin sieltä sisään. No ei se pakussa vaikeeta oo, melkeen yhtä helppoo kun kuskin puoleltakin. Auto käyntiin ja irrottelemaan pyyhkijöitä tuulilasista, paitsi, että toinen niistä pyyhkijöistä jäi mun käteeni. Yritin sitä siinä pimeessä saada takasin paikoilleen ja jos ois ollut KePon aamuvuoroviikko, oisin hakenut fikkarin tai jotain ja yrittänyt saada homman toimimaan, vaan nyt kömmin takasin autoon, ajoin sen takasin parkkiin, lukitsin ovet ja kömmin Mondeoon.

Soitin sitten vähän myöhemmin KePolle, että vein muuten sulta auton ja pakusta on muuten pyyhin irti ja lukot on jäässä. KePo sano, että onhan siellä lämppäri sisällä, juu, on siellä, mutta piuha oli kanssa... Kaikki ovet aukes lopulta KePolle, oli lukkosula ehtinyt rauhassa vaikuttaa. Oikein hyvä niin. Pyyhkimen sulka puolestaan oli oikeesti rikki, näin kerto KePo myöhemmin, onneks oli uudet sulat jo ostettuina ja odottamassa.

Tiistaina oltiin tosiaan tyttöjen kanssa jouluostoksilla. Tuli taas todettua, että eipä oo sen enempää Cittarissa kun Prismassakaan oikein yhtään mitään, ei ainakaan joululahjaks kelpaavaa. Päätin jatkaa verkkokauppojen koluamista, se on pal helpompaa ja hermoja säästävämpää ja tulee halvemmaks. Vaan onpa nyt taas tullut nähtyä. Ostinkohan mä yhtään joululahjaa... taisin ostaa peräti yhden. Wau.

Keskiviikkona oli Totoron vika näyttelytreenikerta ja se meni ihan hyvin. Tosin nyt ongelma olikin yllättäen se, että Totoron mielestä "tuomarit" oli niin ihania, että niitten luo piti yrittää koko ajan mennä, jopa "miestuomarin". No tuosta ongelmasta lienee helpompi "toipua" kun edellisestä. Ravaamiseen saatiin vähän tolkkua naksulla; kouluttaja naksutteli, ite keskityin juoksemaan ja palkkaamaan. Nyt on sitten kaks näytelmäkurssia takana ja eka tositilanne edessä, onneks loppuvuosi on taukoa.

Itsenäisyyspäivä kera perjantain (jonka pidin vapaana) meni kotipuuhissa. Kokeellisessa keittiössä oli vuorossa porkkana-feta piirakka, lakritsimuffarit ja vadelma-kookosmuffarit. Kahdet jälkimmäiset oli onnistuneita, piirakasta ei kukaan oikein perustanut, vaan tulipa kokeiltua.

Lauantaina oli "Kipazin-pikkujoulut". Sää ei suosinut, vettä sato, piha lainehti ja silleen, joten koirat ei oikein voineet päästää höyryjä ulkona, varsinkaan kun sunnuntaille oli näytelmää tiedossa. Yllättävän hyvin homma toimi kaikesta huolimatta ja ahtaissa tiloissa pyöri melkonen lauma koiria. Kiitos kaikille paikalla olleille seurasta, ainakin mulla oli tosi kivaa, ja "lehmästä", se on upee.

Tänään oltiin sitten Messarin näytelmissä, tai ei mulla omia koiria mukana ollut, kasvatteja siellä sitten oli vähän useempikin ja kasvattajaluokankin sain kokoon. Tuntupa muuten rentouttavalta vaan prepata ja tsempata muita, eikä tarvinut ite jännittää ollenkaan, sai vaan höpötellä kaikkien kanssa ja katella sivusilmällä kehää. Pitäis varmaan useemminkin leikkiä turistia.

Nyt on rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto tai jotain sellasta. Siis omat koirat makoilee reporankoina pitkin kämppää kun viimonenkin "vieras" koira on poistunut reviiriltä. Tais olla aika rankka viikonloppu karvakorville, mutta hyvää se vaan tekee, varsinkin noille nuoremmille.

Siinä kai tärkeimmät kaikessa lyhykäisyydessään. Ahkerammin koneella (ehkä) taas alkavalla viikolla.