torstaina, tammikuuta 29, 2009

keskiviikkona, tammikuuta 28, 2009

Väsymystä, masennusta ja muuta sellasta


Krooninen väsymys iskee ja tiedättekö kehtaan syyttää siitä KePoa (noh, noh, ajatukset kuriin, tää on koko perheen ohjelma), Gertrud Yökyöpeliä ja muumiointiryhmää. Meen melkeen aina nukkumaan ennen KePoa ja mitä tekee KePo, tulee, sytyttää toisinaan valot, pälpättää tullessaan kun papupata. Voiko siinä nukkua? Ei. Ja jos sattuu vaikka nukkumaan, niin taatusti herää, ainakin meikäläisen unenlahjoilla.

Muumiointiryhmä huolehtii siitä, että herään vähän jälkeen puolen yön; puutumukseen. Seuraava herätysvuoro on Gretalla, se haluaa yleensä joka yö ulos noin 4.30. Ja siis munhan on mentävä mukaan tai Greta käy maate portaalle, eikä käy pissillä ja sit pissii sisälle. Kunhan vääntäydyn pihalle tuiskuun ja pakkaseen, niin neiti pissii pitkään ja hartaasti, varmaan ainakin viis litraa. Sen jäkeen möngitään jatkamaan unia, siis Greta jatkaa, ite oon ihan pirtee. Kun sit viimein uni tulee, niin kello soi. Jippii. Oonkin harkinnut, että menisin nukkumaan jo iltakasilta ja heräisin uuteen päivään neljältä... Hankkikaa vaan ihmeessä itellenne koira, mieluiten useempi.

Tänään oli Gretan rokotuspäivä ja sehän meni kun vanhalta konkarilta. Tosin tällä kertaa Greta katteli eläinlääkäriä vähän silleen, että mikä tässä meni multa ohi... Gretan mielestä oli myös älyttömän mielenkiintosta seurata kun Murulta otetiin verikoe. Jep, Murukin kävi lekurissa, kun on ollut niin kovin vaisu. Kaik näyttäis kuitenkin olevan ok, siis mitä ELL nyt pystyy kattomaan. Diagnoosi oli, että vaisuus johtuu hormoneista (synnytyksen jälkeinen masennus vai "tyhjän pesän" syndrooma?). Ellei helpota, niin sit otetaan vielä parit kokeet, mut näillä nyt tällä erää eteenpäin.

Lojo-cityn keskustassa Gretan mielestä ihan parasta oli autot... Niin kun meillä ei autoja näkis kun tuo Turkutie pyyhkii tosta vierestä. Tosin näkymistaajuus voi hieman pienentyä, motari on kuulemma nyt auki ja toivottavasti pysyykin, jos multa kysytään, ei tosin taideta kysyä. Vanhimmaisen kanssa sit todettiin, että jos halutaan Gretasta hyviä pönötyskuvia, niin ajetaan vaan Lohjalle ja siinä se; Greta seisoo mielettömän upeesti katellessaan liikennettä.

Mitäs muuta, ei kai ihmeempiä ja eikö sitä jo ollu tässäkin. Ai niin, ne kun käyttää mun dna-spostia, niin tiedoksi: se kenkkuilee ja tökkii, eikä oo ihan eka kerta viime päivien aikaan. Muitten osotteitten pitäis toimia... vaan mistä näistä ikinä tietää, mikäänhän ei oo niin varmaa kun epävarma.

sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009

Leonkerpeleitä vauhdissa


Jaahas ja mitähän ihmettä me on taas puuhailtu kun on tää bloginkin päivittäminen jääny... Ainakin me vietettiin leffailtaa yhtenä päivänä eli ei siis tehty kerrassaan mitään muuta enää duunin jälkeen kun maattiin sohvan pohjalla ja katottiin vuokradevareita. Tai oikeestaan taidettiin tällä viikolla yhrätä siihen itseasiassa kaks iltaa. No menee se aika silleenkin ja vielä ihan rattosasti.

Yhtenä aamuna heräsin siihen kun Totoro yrjös lattialle, paitsi että kun käännyin, niin huomasin, että se oli yrjönnyt sänkyynkin, ei tuntunu äärimmäisen ihanalta. Meni lakanoitten vaihdoks kesken unien, mut minkäs teet.

Niin ja yhtenä aamuna joku oli pissinyt pitkin makkarin lattioita. En kuitenkaan syyttänyt KePoa, se on ollut jo vuosia sisäsiisti. Luulen, että se on ollut herra Löppönen, joka siis nyt kuvittelee, että kaikilla on juoksu, vaikkei se Murun juoksu vielä oo ees alkanu, alkamassa kyllä. Mut meidän kokenut uros on kuitenkin sitä mieltä, että jollain on juoksu, ellei muilla niin vaikkas sit Totorolla ja siis yrittää astua kaikkia koiria vuoronperään ja siitähän "uhrit" tykkää.

Viivi taas on ihan sitä mieltä, että Löppösen vehkeissä on jotain vikaa ja tutkii niitä ahkeraan. Arska puolestaan yrittää iskeä Löppöstä, joten luulisin, että kohta on tutkitutettava Löppösen vehkeet tai eturauhanen, ellei tää meno tästä rauhotu. Totoro puolestaan, niin kokematon kun onkin, ei hötky turhia. Vanhimmainen aina sanookin, että miks Totoro hötkyis kun sen suuri idoli on Arska ja Arska ei hötky.

Viikonloppuna on sit riittänyt väkeä, että seuraa on ollut. Lauantaina vaan meillä kaksjaloilla mut tänään sit myös nelijaloilla, nimittäin noilla isommilla sellasilla. Ensin puolilta päivin tuli Helmi (Maxigor Melixanthia) leikkimään Gretan kanssa ja sitähän leikkiä riitti kun kerrankin oli kokosta ja ikästä (Helmi on kolmisen viikkoa Gretaa vanhempi) seuraa.

Yllättäen saatiin lisääkin leoseuraa kun paikalle porhalsi Pessi (Leonpesän Lady Ace on Base). Tämähän sit oli Tiukulle mieleen, Pessillä ja Tiukulla kun ikäeroa on viikon verran, että hyvin osuu leikit yhteen varsinkin kun kummallakin tuota vauhtia riittää...

Kuvia tuli otettua joku 250, no huh. En tosin edes haaveile käsitteleväni kuvia tänään tai saavani niitä kaikkia kotisivuille, mut joskus viikon pitkin niistä ehkäs saa hyvän kuvapläjäyksen koottua julkastavaks... joskus. Tässä pari kuvaa noin niin kun malliksi. Tossa ekassa (tais olla muuten ainoa laatuaan) on kaikki viis leoa samassa läjässä.





Kiitokset Helmin ja Pessin emännille kun jaksoitte huristella meille. Treffit teki tosi hyvää Tiukulle, Gretalle ja erityisesti Murulle, joka piristyi silmissä. Muru on ollut jotenkin masentuneen olonen viime aikoina, tiedä sitten miks. Keskiviikkona Muru käväsee samalla eläinlääkärissä näytillä kun Greta käy siellä hakemassa rokotukset. Aasan jälkeen sitä on tullut varovaiseks; vaatimatonkin oire voi olla huomion arvonen oire, joka on syytä hoitaa ja kukapa koiransa paremmin tuntis kuin omistaja ite.

Länderikasvatit on kisanneet tänä viikonloppuna, Kuje, Kampi ja Vipu ovat agiliitäneet ja Flii kävi näyttelemässä. Onnittelut kaikille tasapuolisesti.

Greta on nukkua horottanu pitkän tovin ihan tajuttoman unta, mut nyt on taas jo vauhdissa. Lienee siis viisainta mennä ruokkimaan nälkänen nappula ja nuo muutkin nälkään nääntyvät. Tuulensuoja vaikenee tältä erää.

tiistaina, tammikuuta 20, 2009

Muumiointiryhmä ja jäykän selän salaisuus


Mulla on oma muumiointiryhmä, joka yrittää sinnikkäästi ja yöstä toiseen muumioida meikäläisen. Ei ehkä kannata ihmetellä, jos aamulla herää selkä jäykkänä, jalat kankeina ja kädet puuduksissa, eikä tahdo päästä jalkeille.

Muumiointiryhmän ehdoton johtaja on Arska, joka hakee paikan jalkataipeeseeni (kun siis nukun pääsääntösesti kyljellään, vaikka olen kyllä, kiitos muumiointiryhmän, oppinut nukkumaan myös selälläni...) peiton päälle. Muumiointiryhmän kokenut jäsen on Viivi, joka asettuu huolellisesti vatsaani vasten, peiton päälle tietenkin, koska siis peittoahan käytetään muumioimiseen.

Apupoika Totoro on vielä pikkasen levoton, eikä niin ammattitaitonen, saattaa loikkia kesken kaiken lattialle. Yleensä Totoro kuitenkin nukkuu selkä tiiviisti selkääni vasten (tai jos jollain ilveellä onnistun kääntymään, niin vatsaani vasten) ja pää kaulani tai naamani päällä, on muuten kiva herätä suu täys länderin partaa tai länderin korvakarvat nenää kutittaen.

Tehokas muumiointi takaa, etten montaa kertaa yössä käänny ja nukun siis rauhallisesti, vai nukunko... Tosin herään usein hiestä märkänä, jumiutuneena peittoon ja koiriin, kädet ja jalat puuduksissa jostain oudosta korkkiruuviasennosta, josta ittensä oikominen saattaa ottaa vartinkin aikaa. Oisko pitäny miettiä asioita ennen kun antoi koirille luvan nukkua punkassaan.

Greta on muuten, havaitsin yllättäen, aika kärsivällinen. Tai no riippuu asiasta, Greta ei oo yhtään kärsivällinen mitä tulee vaikkas aamulla heräämiseen. Ellei porukka könyä punkasta tuota pikaa kun kello soi, niin Greta alkaa laulaa "Jaakko-kulta-herää-jo" kovaan ääneen. Viikonloppuna se ei sitä tee, sillonhan kello ei soi. Äh.

En kuitenkaan, ainakaan vielä oo jaksanut tehdä sitä, minkä kyllä kaikkien kanssa oon jossain välissä tehnyt, laittaa kelloa soimaan tunti puoltoista ennen kuin on aika herätä, sit vaan torkkua hakaten. Länderit ei inahdakaan kun kello soi, tosin ne nyt on niin aamu-unisia, että saan häätää kaikki, Totoroa lukuunottamatta, ylös ja ulos, muuten ne jää punkan pohjalle koisimaan tyyliin "mee sä kuule ulos ja duuniin ihan keskenäs, me nukutaan vielä muutama tunti".

Vaan palatakseni Gretaan. Keksin eilen treenata sen kanssa pujottelua, siis jalkojen ali pujottelua. Vielä mahtuu, kohta ei. Ei leot kyllä oo niin signaaliherkkiä kun länderit, mut jotenkin sitä vaan huomaa tekevänsä samoja harjotuksia Gretan kun ländereittenkin kanssa. Tarkotus on siis totuttaa koira kulkemaan omistajan "alta", Cellollehan se oli tosi kova paikka koiratanssissa, vaikka muut liikkeet meni heittäen, mut mun jalkojen välistä pujottelu oli ensin ihan kauheeta. Gretasta se ei ollut kauheeta, se oli hauskaa, varsinkin kun sai nameja, joten Greta treenas kärsivällisesti, tehtiin lopulta aika monta toistoa. Kyllä Gretasta vielä hyvä tanssileo tulee... se osaa jo melkeen peruuttaakin, ellei iske paha marsis.

Muru tekee varmaan juoksua, äh ja plääh. Eipä se muuten mitään, mut Cello käy jo ihan kierroksilla, on oikeen riemuidiootti, kuvittelee, että KAIKILLA on juoksu, yrittää kämmetä siis kaikkien selkään (paitsi Arskan, siis jopa Totoron) ja saa käsilaukusta, että lätke käy. Luulis kokeneen jo tietävän kellä se juoksu on, koska on oikee aika ja silleen, mut näköjään ei. Totoro sen sijaan ottaa ihan iisisti, vaikka selkeesti sekin on huomannut, mitä on tulossa.

En nyt oo päästänyt Murua ja poikia yhtä aikaa ulos, vaikkei siis Muru vielä vuodakaan, jos vähän säästyis pahimmalta. Saa nähdä kauanko meidän jätkät saa pitää pallinsa... ei siinäkään muuten mitään, mut ainakin Cellolla toi eturauhanen alkaa aika sukkelaan vaivata, jos juoksunarttuja pyörii nurkissa kovin pitkään.

Niin se oli Arskallakin aikoinaan, nyt ei Iso-Arska pal narttujen juoksuista perusta, vaikka kyllä astuu, jos tilaisuus tulee, jää kiinnikin, mut jälkikasvua ei onneks tule. KePo varmaan kysyis tässä kohti, että kuka käski ottaa uroksia narttujen sekaan... No ei kukaan, itekin aina sanon ihmisille, että älkää vaan rakentako sekalaumaa, ottakaa narttuja tai uroksia, ei molempia yhtä aikaa, ja elämä pysyy pal helpompana.

No normisti se on helpompaa meilläkin, kun sit ei päästetä juoksusia ja uroksia keskenään tekemisiin millään lailla, mut nyt ongelmana on se, ettei Murulla oo turkkia, ei voi siis hyödyntää tarhaa. No kai se tästä taas. Toivottavasti se juoksu sit tulee sukkelaan ja menee kanssa, ettei sen tekemiseen mee kuukautta. Ja ois suotavaa, että Tiuku alottais samalla.

Sain tänään ihania kuvia Unnasta ja Porthoksesta, jospa saisin ne huomenna gallerioihin. Kyllä vaan Unna on kaunis tyttö (unohtamatta Elsaa, joka myös on kaunis tyttö) ja Porthos niin komia poika (unohtamatta Zorroa ja Rölliä, niin komeita nekin). Niin ja toki Greta on ihan übersuloinen, meidän pikkuruinen kuulantytöntäjäneitosemme. Vai olinko mä ehkä jotenkin jäävi tässä asiassa??

maanantaina, tammikuuta 19, 2009

Tiuku 1 vuotta


Tiuku-tyttönen täyttää tänään kokonaisen vuoden. Onnittelut Tiukulle ja samalla kaikille sisaruksilleen!!

Niitä virallisia otoksia ootellessa, tässä vauhtimimmi Tiuku Tikkeli, tossa vikassa kuvassa eniten ittensä näkösenä...





sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009

Aika kiivas kiitäväinen


Miten mulla on sellanen olo, että "ennen vanhaan" aikaa oli vaikkas kuin, nykyään se taas ei tunnu riittävän mihinkään. No okei, taisin siihen aikaan olla "kotirouvana" kun aika tuntu riittävän kaikkeen mahdolliseen ja nyt taas ison osan päivästä haukkaa leipätyö. Jollain kun sais vielä duunin ja harrastukset ympättyä yhteen, niin jo ois asiat mallillaan. Ehkä jonain päivänä, ehkä.

Sää sit humpsahti pakkaselle sen kamalan kuravellin jälkeen. Onneks, oiskin kohta menny hermo ja selkä sen jatkuvan pesemisen kanssa. Ellei pessy koiria niin pesi lattioita tai sit molempia; koiria JA lattioita. Saa nyt sit nähdä mihin sää seuraavaks kiepahtaa.

Lauantaina Zorro kävi meillä leikkimässä Gretan kanssa. Pariskunnan leikit sopi oikein hyvin yksiin ja touhua riitti koko vierailun ajan, niinpä mulla olikin varsin uupunut ipana iltasella, Totorokin jo vähän kävi tökkimässä, että herää nyt jo. Valokuvia otin hirmu pläjäyksen, niistä Zorron kuvat onkin jo Zorron galleriassa ja Zorro-Greta kuvia on tulossa tänään tai huomenna.

Kyllä vaan Zorro meidät tunsi, ihanaa, ja muisti vanhat paikatkin, piti tarkastaa mitä herkkuja oli "pentulassa". Muisti muut koiratkin, ei ollut moksiskaan kun ne haukkuivat. Arskan kitaan yritti työntää nenänsä jne. Totoron Zorro kyllä sit sai herpaantumaan yrittämällä hyppiä Totoron selkään, kurinpalautushan siitä tuli ja sen jälkeen Totoro näytti vähintäinkin loukkaantuneelta. Selkeesti ei ymmärtänyt ollenkaan, että HÄNEN pentunsa tolleen käy asettamaan HÄNEN arvovaltansa kyseenalaseks.

Tänään päivä menikin sitten tätini luona, hän kun kutsui meidät luokseen lounaalle. Aamulla kömmin kuuden aikaan tuuppaamaan ohrapuuron takkauuniin, sit takasin unten maille. Keskimmäinen ja vävypoika tulivat aamupuurolle ja meiltä lähdettiin tätini tykö. Kummasti aika vierähti, olin aatellut, että ollaan joku reilu pari tuntia, loppusaldo oli rapiat neljä tuntia.

Lintujen ruokintapaikallani käy vilske. Uusia lajipongauksia laudalla (näin talvisaikaan) ovat pyrstötiainen ja vieherpeippo. Pyrstötiaisia oli pieni lauma, ehkäs alle 10 kpl, mut viherpeippoja oli hirmuinen lössi, varmaan kolmekymmentä. Nyt oon onnistunut pongaamaan myös hömötiaisia, mut niitä nyt on ollut aiempinakin vuosina. Sit nää tavan tali- ja sinitiaiset tietty, niitä riittää vaikka kuin. Vielä yks tikka ja kaks mustarastasta.

Viikonloppuna oli tarkotus ottaa Tiukusta 1v-kuvia, mut se nyt sitten jäi kun päivänvalon aika meni muihin puuhiin. Toivottavasti sää ois tiistaina hyvä, siis valoa tarpeeks, niin sais kuvat otettua. Huomisen, oikean synttäripäivän, varaan en voi kuvausta laskea, mulla on itellä menoja duunin jälkeen, joten lienee pimeetä kun kotiudun. Ja sisällä ei Tiukun kokosta enää "mahdu" kuvaamaan, alkaa olla niin ja näin Gretakin kanssa.

Vaan nyt jos menis nukkumaan, niin heräis ehkäs pirteenä uuteen viikkoon... ehkä. Tuulensuoja toivottaa kaikille levollisia yöunia.

lauantaina, tammikuuta 17, 2009

Leikkiä, leikkiä, leikkiä vaan!?!


Mitäs luulette, mahtaako Totoro olla kohta hätää kärsimässä leikkikaverinsa kanssa...


Herää jo, herää jo...
Ei mua huvita, ei huvita, kuuletko.


Herää jo köntys, HERÄÄ!!!
Äh, joo, joo, oota nyt.


Hei älä nyt yli jyrää.
Miten sä sinne tolleen tuuskahdit??


Irti mun karderoobista!!!
Anna ny kun mä sheivaan sun kainalokarvat, niis on kato takku.


Ei kun tää oli vaan leikkiä, oikeesti me ollaan kamuja, vai mitä Greta? GRETA!!!

Tänään meille tuli kylään tällanen pieni sylihauva.


Nimittäin pikkupoju Zorro.


Äh, ihan tyhmää, mä jäin kolmanneks pyöräks kun noi vaan tanssaa.

keskiviikkona, tammikuuta 14, 2009

Kurakuorrutusten ja suunnittelun aika


Mihin tää aika oikein menee? Kysyn vaan... mutten ihmettele. Aika paljon sitä kuluu siihen kun pesee hirmusen määrän kuralla kuorrutettuja tassuja ja massuja. Kuivaa karvoja, pesee pyykkiä...

Juu ja Gertrud Ketterä on keksinyt tällä viikolla (kai senkin mielestä täys työviikko on ihan ahterista), että mikäs sen mukavampaa kun pissiä jonkun punkkaan, ellei omaan niin jonkun toisen moiseen. Jippii!! Eikä siinä vielä kaikki; näillä säillä Viivinkin saaminen ulos käy työstä ja sen vahtiminen, että tekeekö neiti asiansa käy myös työstä ja jälkien siivoaminenkin voi käydä myös työstä. Tervetuloa pikkupakkanen sanon minä.

Sit on ollut muutakin pikkupuuhaa koiraongelmakonsultoinnista eläinkommunikaation kautta kukkaterapiaan unohtamatta kaikkinaista kirjeenvaihtoa erinäisten asioiden tiimoilta ja yhteydenpitoa kasvattien koteihin. Lisäks tän viikon aivot räjäyttävä ja ylikuumentava kokemus oli Gary R. Renard: Maailmakaikkeus katoaa. Jep, hmm, no, juu, kerron ehkä mielipiteeni joskus, nyt täytyy sulatella kun ei oikein tiedä, että mitä ajattelis kun toisaalta mut sit toisaalta.

Suunnitteluhommiakin on ollu ja on edelleen: ois kesän tapaamisen suunnittelua, kevään tapahtumapäivien / -iltojen miettimistä, urosasiat on saatu siihen jamaan, että ne odottavat kollegion siunausta. Tän vuoden näytelmiä oon vähän katellut, kurssikalentereja (sekä itelle että koirille, sekä koiriin liittyviä että koiriin liittymättömiä) oon aika paljonkin kahlannut läpi. Pitääkö tulevaisuudessa varata tammikuun alkuun "suuri suunnitteluviikko"... ehkä.

KePo kysy tänään, että koska tyhjennetään veranta (toi olohuoneen jatke), hän vähän laittais uupuvia listoja ja silleen. Tyhjennetään?? Minne?? Mullahan on vielä(kin) takkahuoneen puuarkutkin olohuoneessa kun en oo uskaltanut jättää niitä Gretan hampaisiin.


Mä tarvihen ehdottomasti isomman talon...
Tai sit on alettava ottaa se roinanhävitysopas, joka mulla on jossain tuolla kirjahyllyssä ja jonka oon lukenut suurella hartaudella (Karen Kingston: Paikat kuntoon feng shuin avulla), ihan kirjaimellisesti. Sain siitä viimeks hirmu inspiksen ja pääsin hyvään alkuun, mut sit roina sai selätysvoiton. No katotaan, ehkä KePo unohtaa koko verannan. Toivossa on hyvä elää, Uskossa vielä parempi, sano lapamato.

Ja ellette vielä arvanneet, niin ne kuvat on edelleen kamerassa...

maanantaina, tammikuuta 12, 2009

Paita, peppu ja mainostähti


Pikkasen on tullu laiskoteltua blogin kanssa, mut on tota puuhaa riittäny sen verran, ettei oo oikein ehtiny kamalasti koneella istua ja senkin vähän kun on istunut, niin on sit tehnyt muita juttuja.

Torstaina bongasin vahingossa mainosbannerin, jossa nököttää Cello. Se ei kuitenkaan ole vahinko, että Cello siinä nököttää. Pojathan olivat töissä marraskuussa. Kuvaussessio oli niille varmasti tosi hyvä ja opettavainen reissu kaiken penturumban keskellä, aktivointia parhaimmillaan. Kylmäverisesti pakkasin molemmat pojat vieraan ihmisen matkaan, vieraaseen autoon ja kehotin käyttäytymään kunnolla. Ei tosin tullut pieneen mieleenkään, että eivät olisi käyttäytyneet kunnolla.

Alunperin Totoron oli tarkotus olla kuvassa ja Cellon vaan "seuraneitinä", mut Totorollehan siis ei oo opetettu kun lähinnä kehäkuviot, sillä ei oo (ainakaan vielä) samanlaista tekemisen paloa kun Cellolla ja tuskin siitä koskaan samanlaista "pikkuseehveriä" tuleekaan kun mitä isänsä on, vaikka alku on kyllä sinällään lupaava, mutta siinä kun Cello rakastaa "tottelemista" niin Totoro rakastaa ongelmien ratkaisua... omin päin. Lopulta siis Cello teki duunin ja olikin kuulemma sellanen työnarkomaani, ettei ois malttanut taukojakaan pitää ollenkaan. Juu, tiedän...

Sateisena marraskuun iltana kotiin palasi kaksi uupunutta länderiä. Joulukuun messarissa oli luennolla aika vänkä tunne kuunnella kuin omat koirat olivat esimerkkinä... Kaikkee sitä kokee kun vanhaks elää.

Vaan palataan tähän vuoteen. Lauantaina käytiin shoppaamassa eteiseen verhot, se on ollu suunnitteilla jo hyvän tovin, ei vaan koskaan oo tuntunut olevan oikee hetki. Ihan sellasia en löytänyt kun olin aatellut, mut noi taitaa kyllä olla paremmat, Eijalla on silmää, ei voi muuta sanoa. Samasta paikasta löysin keittiön pöytään uuden kaitaliinan... tai siis kangasta, vanhimmainen sit päärmäs sen.

Totoro ja Greta on nykyään kuin paita ja peppu. Milloin ne metästää hiiriä mettänlaidan puupinosta, milloin yritys on kova syötä lintujen pähkinät (mulla on pähkinöitä pöydällä, kun pihaan on talveks jäänyt kaks mustarastasurosta ja yritän tarjota niillekin ruokaa talven pakkasiin), milloin venyttävät sisäkumia, milloin mennä pompottavat muuten vaan.

Yhtenä päivänä naurettiin ihan kipeenä kun ikkunasta katottiin pariskunnan puuhia, olivat sillä hetkellä ihan kaksin pihalla. Ensin Totoro ryntäs mökille päin ja Greta, yrityksistään huolimatta, jäi jälkeen. Greta sit pysähty ihmettelemään siihen kaivinkoneen kulmalle, että mitähän tässä tekis. Samalla näky kuin Totoro lähti paluumatkalle (max. 100 metriä) mökin nurkalta, Greta käänty ympäri ja lähti juoksemaan, yritti oikein kiihdyttää, ilme oli "mä voitan, mä ehin ensin, mä voitan varmasti", mut ennen kun Greta oli ehtiny kunnolla auton toiselle puolen Totoro jo puhalsi ohi kuin salama.

Juu, lintulaudalla riittää säpinää. Siellä on ainakin talitiaisia ja sinitiaisia, kaks mustarastasta ja tikka. Monena vuonna on ollut myös hömötiaisia, punatulkkuja ja keltasirkkuja, nyt en ole niitä nähnyt, mut olenkin siirtänyt ruokintapaikan kauemma talosta, koska se kerää myös nelijalkasia ruokailijoita, hiiriä, enkä siis pääse seuraamaan elämää lintulaudalla kun eteisen ikkunasta. Tikalle on oma läskinpala, pikkulinnuille omat lautansa ja mustarastaita varten laitan ruokaa puutarhapöydälle, jonka oon raahannut ruokintapisteelle ja jonka yritän pitää puhtaana, jottei taudit leviäisi linnusta toiseen.

Mulla piti olla kuviakin... mut koskei niitä löytynyt koneelta, niitten täytyy sit olla kamerassa. Tai on siinä vielä kolmaskin vaihtoehto; oon nähnyt unta koko kuvien ottamisesta. Yhtä kaikki, niitä ei just nyt oo, ehkä huomenna.

torstaina, tammikuuta 08, 2009

Arvaa kuka?












tiistaina, tammikuuta 06, 2009

Loppiaistunnelmia


Meillä juhlistettiin loppiaista näin hienolla pullolla



Erityisen humallauttava ei tämä pullo ollut, oli nimittäin jäätelöä. Oikein maukasta täytyy sanoa. Tarkotus oli kyllä korkata se jo uutena vuotena, mut yllättäen unohtui...

KipazinK-pentue täytti tänään tasan kolme kuukautta. Kyllä se vaan aika kiitää, täytyy sanoa, ja aika kultaa muistot. Nyt pitää oikein muistuttaa, että penturumba oli rankkaa, ei sitä enää muista. Nyt muistaa vaan kuin ihania nallekarhuja naperot on ja nauttii kuulumisista, kuvista ja tapaamisista, joista haluan kiittää kaikkia K-pentujen perheitä: olette olleet ihanan aktiivisia, KIITOS!!

Kiitos toki myös kaikkien länderikasvattieni perheille: teistä todella harva on unohtanut (lue: onnistunut unohtamaan) kasvattajan vuosienkaan kuluessa. Kiitos siis kaikille yhteydenpidosta. Pienikin viesti on ilo!!

Toisaalta onneks muisti on lyhyt ja muistot kultaisia, sillä tulevalle vuodelle ois suunnitteilla länderipentue ja sitä tuskin ois ilo suunnitella, jos ois tuskan hiki päänahassa.

Synttäripäivän kunniaksi kuvattiin Gretaa, jolla on vielä aika lailla harjottelemista, jos valokuvamallin uraa harkitsee.



Hei Greta, mitä sä oikein puuhaat siellä verhon takana??


Me halutaan kanssa, me halutaan kanssa...

Cello on oppinut uuden tempun ihan itestään. Alun alkaen Cello osas oravoida vaan silleen, että ensin istui ja siitä sit nosti etutassut oravaan. Nyt Cello osaa siirtyä magnustista sujuvasti oravaan ilman, että etutassut ottaa ollenkaan maahan siinä välissä. Vähänks hienoo.

Tuulensuoja toivottaa kaikille lepposaa loppiaisiltaa!

sunnuntaina, tammikuuta 04, 2009

Niitä näitä pöllinpäitä


Neljäs päivä jo illassa tätä vasta alkanutta vuotta. Vähän on katkonaista tää oleminen, ei oikeen tiedä oisko arki vai oisko juhla, ei kuitenkaan juhannus. On työpäivää, on vapaapäivää, on työpäivää ja vapaapäivää ja työ ja vapaa ja... No KePolla ja vanhimmaiselle on enemmän kallistunut vapaan puolelle.

Eilen KipazinC-pentue täytti vuosia, 5 vuotta. Uskomatonta, että siitä todellakin on jo niin kauan, viis vuotta. ONNITTELUT tätäkin kautta KipazinC-pesueelle synttäripäivän johdosta. Lisää onnellisia vuosia teille kaikille!!

Vanhaa vuotta oon siivonnut pois, siis järjestellyt papereita ja tuhonnut polttamalla ne, joita ei enää tarvita. Sitä vaan pitää ihmetellä, että kuin tuo pino pöydän kulmalla ei yhtään kutistu, vaikka oon kantanut siitä kilokaupalla paperia uuniin, kilokaupalla papereita oon mapittanut ja kilokaupalla lehtiä oon vienyt lehtitelineeseen oottamaan lukuinspistä. Että miten säkkikaupalla rojua mahtuu niin pieneen tilaan ennen kuin sitä alkaa järjestellä. Sen jälkeen se ei tunnu mahtuvan minnekään eikä loppuvan ikinä.

Eilen vietin "elokuvaillan". Joulupukki toi Sinkkuelämää-leffan, punkkupullon ja tietty suklaata. Järkkäsin eilen siis asiat siihen malliin, ettei tarvinut muutamaan tuntiin tehdä mitään ja jämähdin tuijottamaan leffaa. On se kyllä rentouttavan nautinnollista joskus vaan olla ja nollata aivonsa jonkun itelle mieleisen leffan parissa. TV-ohjelmia en kuitenkaan kaipaa, vieläkään ei siis tee mieli hankkia digitöllöä, antaa ajan kulua, ehkä sit joskus eläkeiässä, jos sillon nyt enää mitään töllötintä on olemassakaan.

Tänään tavattiin Elsa. Eipä ollut enää tietoakaan siitä "pesueen pienimmästä rääpäleestä", vaan portista tapsutti pihaan reipas ja reippaan kokonen kaunis nuori nappula. Ensimmäisenä tervehtivät Gretan kanssa, Gretan piti vähän leikkiä isosiskoa, vaikka onkin Elsan pikkusisko, mut kyllä se leikki sit muuttui rennoksi kun oli saatu tuntumaa toinen toiseensa.

Elsa tunsi meidät, ei epäilystäkään, ei ollut unohtanut. Oisinkin kyllä ollut vähän pettynyt, ellei ois muistanut. Tunsi Totoronkin ja reippaasti vaan pureskeli Totoron nahkaa vaikka Totoro yrittikin murista hyytävästi, no hyytävästi ja hyytävästi. Muru myös muisti omansa, pisti ihan leikiksikin, tosin suurimman osan aikaa vaan kerjäsi rapsutuksia kaksjaloilta. Niin ja Elsan piti tietty yrittää tunkea kuononsa myös Arskan nieluun... miten se kärttynen vanha ukko onkin niin vastustamaton kaikkien mielestä, niin kaks- kun nelijalkojenkin.

Vanhat leikkikamut Elsa, Greta ja Totoro saivat peuhata ensin tovin pihalla, sitten sisälle, jossa meno sen kun jatkui. Gretakin sai hyvää totutusta lapsiin kun Elsan pikkuemäntä touhusi mukana menossa. Teki tosi hyvää Gretalle, meillä kun ei pieniä kaksjalkoja enää asu. Teki hyvää Totorollekin nähdä, ettei pienet ihmiset ole mitenkään outoa sakkia, se kun tuo Arska usein antaa siinä kohti vähän huonoa mallia ja siis Arskahan on Totoron ehdoton idoli.

Kuvia otin roppakaupalla, tosin pihalla otetut on aika harmaita ja rakeisia, vaan saa niistä kuitenkin selvää kuka kuvassa on... tai ainakin meikäläinen saa selvää. Sisällä otettiin sitten lähinnä "pönötyskuvat" Elsasta ja niissä on kyllä ihan onnistuneitakin joukossa. Päivittelen ehkäs jo huomenna kotisivuille.

Pakkasta on riittänyt ihan kiitettävästi. Siitä hyvä, että pöpöt kuolee. Mut lämmittämään joutuu aika urakalla, meillä kun toi lämmitys toimii puulla, et ei kun pötköä pesään. Vaan eipä tartte pelätä mitään megasähkölaskua, se puoli on aika säästä riippumaton. Ja mikäpä sen kodikkaampaa kuin tuli takassa... ja Gretan pää, neiti kun ei osaa oikein vielä kuumaa takan luukkua varoa. Palovammoilta on toki vältytty, pidetään vähän aitaa edessä, niin ei pääse nuoriso (Totoro ja Greta) takan eteen riehumaan, siinä se vahinko vois sattuakin.

Sit ei kun ruokaa koirille, Gretakin, joka muuten on nukkunut sit Elsan lähdön, kuuluu jo heräilevän, joten hyvä hetki siirtyä iltarutiineitten pariin.

torstaina, tammikuuta 01, 2009

Raivostuttavat raketit


Se on sit vuosi 2009.
Toivotamme kaikille onnea ja iloa alkaneelle vuodelle 2009!!!

Meillä ei raketteja ammuta, se on meikäläisen mielestä vähän sama kun menis pihalle ja sytyttäis seteleitä palamaan, kattois sit kun ne palaa savuna taivaalle... paitsi, että silloin sotkis vaan oman pihansa, eikä ois kiusaks muille. Mikään ei oon niin raivotuttavaa kun mennä pihalle ja saada niskaansa rakettien "jämiä", rapina vaan kävi meitinkin katolla viime yönä ja nyt aamulla pihalta on kerätty roppakaupalla roskaa roskikseen. RAIVOSTUTTAVAA!

Pauketta ja välkettä en lue ongelmaks, paitsi siinä kohti kun yks raketti tuntu tulevan talon seinästä sisään... Ja tietty, jos ois oikein pahasti paukkuarka koira kotona, niin hulluks tulis. Ainoa meitin laumasta, jotka reagoi raketteihin, on Arska, jonka paukkupelko juontaa juurensa siitä kun mökin uuni ei vetänytkään ja savu tuli sisään. Siitä on sit edetty ketjuttamalla aika pitkälle, eikä me vaan saada ketjua poikki, vaikka kuin yritetään. Onneks Arska on nopea palautumaan, eikä joudu paniikkiin, joten yleensä Arskan reaktiot rajottuu noin 20 minuuttiin puolen yön aikaan ja sillonkin se on aika rauhallinen, jos saa vaan olla sylissä.

Viiviä ja Celloa ei vois vähempää kiinnostaa, vetivät sikeitä nupit tutien. Totoro muutaman kerran vilkas ja myönnän, että pidettiin Totoro aktivoituna pahin pauke eli vanhimmainen pelas Dog Triggeriä Totoron kanssa. Nuoren länderin kanssa ei kannata riskejä ottaa, paree pelata varman päälle.

Murun puolesta raketit saa sataa vaikka jalkoihin, ei vois vähempää kiinnostaa. Tiuku näyttää kuuluvan ihan samaan sarjaan. Greta sit on vielä ihan vauva (vaikkei Tiukukaan mikään ikäloppu oo), joten vähän varovaisuutta. Käytiin ulkona jo ennen yhtätoista, pauketta kyllä kuulu kauempaa, mut meteli oli vielä inhimillinen. Hyvin meni.

Joskus ennen yhtä mentiin Gretan kanssa ulos yöpissille ja samalla saattamaan keskimmäistä ja vävyä, Muru lähti "malliksi" mukaan. Joku hirmu sähinää pitävä juttu paukahti aika liki, Greta vilkasi äkkiä ympärilleen, Muru ei reagoinut lainkaan, meikä ei reagoinut lainkaan, lähtijät eivät reagoineet lainkaan, pakkasivat vaan tavaroita autoon, joten Gretakin päätti, ettei moinen sähinä ollut vaarallista ja meni vastaan portille kun keskimmäinen tuli hakemaan vielä Waldon sisältä mukaan ja matkaan.

Kaikkineen vuodenvaihde meni rauhallisesti. Aatto oli normaali duunipäivä. Duunin jälkeen Nlaan ja starttasin ReikiIII-kurssin parin tunnin sessiolla. Sen jälkeen kotio. Iltaa istuttiin hyvässä seurassa, kuis muutenkaan, syötiin ja kahviteltiin, vähän maisteltiin joulun jämiä eli glögiä ja siinäpä se.

Ja sit ei kun tervetuloa vuosi 2009!