Unien ihmeellinen maailma

Viime yönä näin mielenkiintosta unta. Mulla pyöri mukamas J-pennut edelleen täällä jaloissa ja taivastelin, että miten ne nyt täällä vielä on, miten mä oon voinut unohtaa niitten luovutuksen ihan kokonaan, niittenhän ois pitänyt muuttaa uusiin koteihinsa jo aikaa sitten ja silmäpeiliaikakin on varaamatta. Muistelin, että olihan niitä pentukyselyjä kyllä ihan jonkun verran, että täytyy kaivaa kaikkien yhteystiedot esiin ja alkaa kysellä, että vieläkö pentuasia on ajankohtanen, vaikka tää nyt onkin näin venynyt ja pennut on jo aika isoja. Uskomattominta siinä unessa oli, että pennut oli kropaltaan, rakenteeltaan ja kooltaan kun vasikat, pää vaan oli länderin, niin eikä niillä ollut sorkkia vaan tassut. Kauhian kurasia ne oli, olivat möyrineet mudassa ulkona (länderit???, ohhoijaa), eikä osa ois millään tullut sisälle vaikka ruualla houkuttelin. Kaikkea viihdeohjelmaa sitä ihmiselle yöksi järkätäänkin...

Messarin aikataulut ilmestyivät nettiin tänään. Siinä sitten kädet täristen ja tukka pystyssä, taisinpa ristiäkin käteni, avaamaan aikataulu-pdf-tiedostoa ja ettimään länderi- ja leokehien aikatauluja. Molemmat halajaisin nähdä niin isolta osin kun mahdollista ja molemmille kehille meiltä lähtee koirakin, Greta kerpelekehälle ja Hedda länderikehälle. Enempää koiria en raatsinut ilmottaa, vaikka Totoro tekikin mieli kisaan mukaan ottaa.

Sain huokasta helpotuksesta, ehdin suurimmalta osin kehältä toiselle. Lauantaina homma pelittää suorastaan mallikkaasti, länderit on het ysiltä ja kun ländereitä on 15, niin kehän pitäis olla ohi siinä vaiheessa kun leokehä alkaa pyöriä eli klo 10. Sunnuntaina ei oo ihan yhtä hyvä tuuri, leojen junioriluokat alkaa klo 9.00 ja aikuset klo 10.00, länderikehä alkaa klo 12.00. Ehdin kyllä siis viedä Gretan junnuluokassa, mut jos tuuri käy ja PN-kehään päästään, niin sepä on sitten mitä todennäkösemmin päällekkäin länderikehän kanssa.

Vinkeeltä tuntuu se, että pelkkiä junnuleoja on sunnuntaina yhtä monta kun ländereitä on yhteensä lauantaina. Ja tuskinpa ovat leotkaan runsaslukuisin rotu viikonlopun koitoksissa, toisia nyt vaan on enemmän kun toisia.

Päivän kruunasi uskomaton asia, olin jo oikeestaan luopunut toivosta. Siis mulla on särkenyt hammasta nyt viikon, millon enemmän ja millon vähemmän. Sain kuitenkin ajan luottohammaslääkärilleni vasta 7.12. Ois niitä aikoja toki muille lekureille ollu, mutten halunnut mennä. Tänään sit kävin taas kerran nettiajanvarauksessa vakoilemassa, oisko tullut peruutusaikoja. Olin jo niin varma siitä ettei, että kesti tovin tajuta, että hei siinä on oikeesti vapaa aika 3.12 ja vielä aamusta, ei mikään keskipäiväaika, oisin kyllä jo tässä vaiheessa ollut valmis sellasenkin ottamaan, alkaa meinaan olla leukakin ihan kipee kun puree kaiken vaan oikeella puolella suuta. Oon muuten oppinut juomaankin silleen, että neste kulkee oikeen posken kautta nieluun, eikä mene vasemmalle ollenkaan...

Ilta suhahtikin sitten kursseillessa ei-koira-juttuja ja kun vähän ennen kymmentä kotiuduin, kotona ootti innokkaitten koirien lauma, eikä siitä iholle tunkemisesta ollut tulla loppua ollenkaan, siis tavallisesti vastaanotto ei ole ihan tuota luokkaa, vaikka olisinkin illan pois kotoa. Kaikesta päätellen olin saanut tältä nimenomaiselta kurssilta mukaani jotain lauman mielestä vastustamatonta.

Uutisia menneiltä päiviltä

Täällä ollaan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, vaikka eilen sainkin kuulla, että minun epäiltiin makaavan sikaflunssassa punkan pohjalla kun ei blogi päivity, sama kuva vaan olla öllöttää blogin "etusivulla". Tämän "sairauden" nimi ei kuitenkaan ole sikaflunssa vaan liikaa tekemistä -syndrooma yhdistettynä just nyt ei jaksa -apatiaan.

Aika paljon aikaa on napannut viime aikoina ihan sosiaalinen elämä, live-sellainen, sekä arjen rutiinit. Eikä unohtaa sovi joululahjaprojektejakaan. Koirien turkit on vaatineet osansa jne. Ens viikkokin on jo melkeen "loppuunmyyty", maanantai-ilta, tiistai-ilta, keskiviikkoilta, sit kenties pari iltaa "vapaata" ja lauantaina Heddalla vika pentunäyttely. Jossain välissä ois hyvä ehtiä treenata Gretan kanssa juoksemista ja kotihommiakin on kummasti kertynyt. Joku on selkeesti varastanut tunteja mun vuorokaudestani.

Jos nyt kuitenkin kokoaisin tähän vähän jotain viimeajoilta, kukin lukekoon mikä kiinnostaa, yritän, siis ainakin yritän, pistää jotain väliotsikoita.

Jyväskylän KV -näyttely

Viikko sitten pyörähdettiin Jyväskylän näyttelyssä. Leot ja länderit oli eri päivinä, joten ilmotettuna oli vaan kerpeleitä; Greta ja Tiuku. Gretan kanssa painelin kehään aika kylmiltään periaatteella lahjattomat treenaa ja kyllä se vähän näky... Mielestäni kuitenkin onnistuin aika hyvin piilottamaan esim. sen, että Greta nojas ihan täysillä jalkoihini juostessaan. Pysyin kehällä kai jonkun keskipakovoiman avulla. Muuten ei moittimista, paitsi ois Greta voinut vähän ryhdikkäämmin seisoa. Tulos kiitettävästi JUN ERI, JUK3.

Gretan sisko Unna pisti paremmaksi tuloksella JUN ERI, JUK1, varaSerti. ONNEA!!! Ja kyllähän se nyt olikin paljon hiotumpaa esiintymistä kun Gretalla ja turkkikin Unnalla yllä, Gretalla vielä(kin) sellanen kevyt syysvarustus.

Tiuku pyörähti kehässä myös ihan ok, vaikka se kyllä juoksee niin kovaa, että tahtoo aina olla selkä köyryssä kun esittäjän pitäis päästä juoksemaan ihan tajutonta vauhtia, että se riittäis Tiukulle. Uus tuttavuus Tiukulle oli myös se, että hampaat piti esittäjän näyttää, ja eihän me sellasta olla harjoteltu, joten ei mennyt ihan napakympisti. Tulos kuitenkin vallan hyvä eli NUO EH.

Päivä oli rankka kun mikä. Sitä kun kello soi 5.00 ja kotona oli vasta illalla kuuden pintaan, niin muisti taas minkä takia Jyskälään ei ihan joka vuosi tuu ketään ilmotettua...

Karvasia vieraita

Meillä kävi männäviikolla pari karvastakin vierasta.


Tarjotaankos tässä pöydässä mitään, mitä?? kyselee Attila 10v.


Aika heikolta näyttää, vastaa Bisse 8v.

Hyvin pojat muistivat synnyinkotinsa ja olivat het kun kotonaan eli pöydässä ja pöydän alla. Korvat ja naama tuli meikäläiseltä pestyä huolella ja hartaasti. Ihanaa kun kaksjalkaset palvelijanne jaksoivat tuoda teidät näytille. KIITOS!

Viivin kuulumisia

Viivi jakselee tällä hetkellä varsin hyvin. Rohina on melkeestä poissa ja Viivi jaksaa taas komennella muita... Painoa Viiville on kertynyt luvattoman paljon kun on raasu ollut koko ajan lepoon komennettuna ja toisaalta lääkkeitä ei saa antaa tyhjään mahaan. Pieni ongelma se nyt tietty on, ei siinä mitään.

Nenäpunkkilääkitys määrättiin kaikille koirille varmuuden vuoksi, ell nimittäin oli sitä mieltä, että periaatteessa nenäpunkki-invaasio voisi ylläpitää Viivin tulehdusta, vaikkeivat Viivin oireet tyypillisiä olekaan, eikä muu lauma oireile ollenkaan. Vähän kyllä nikottelin apteekin tiskillä hintaa, sellanen 250 egee tälle porukalle, mutta kaik on kokeiltava, mitään kiveä ei jätetä kääntämäti.

Päivä kerrallaan mennään eteenpäin edelleen, aika näyttää miten käy: antibiooteitta Viivi on ollut vasta viikon ja kortisonilääkitys päätyi ihan pari päivää sitten, joten tämänhetkisen tilanteen pysyvyydestä ei ole mitään varmuutta.

Isä ja tytär eli Arska ja Viivi


Turun näyttely

Eilen oltiin Turun näyttelyssä. Ilmotettuna olivat Greta, Tiuku ja Hedda. Tietenkin, kuis muutenkaan, kehät samaan aikaan, mikäs sen mukavampaa. Käytiin ensin leokehällä kattomassa mikä siellä tilanne. Heddan kanssa lähdin siitä tarkastamaan länderikehän sijottelun ja tilanteen. Ja takasin leokehälle. Tietenkin kehien piti vielä olla suunnilleen niin kaukana toisistaan kun mahdollista.

Gretan veli Zorro pyörähteli kehässä siinä hätäkässä kun Heddan kanssa tehtiin uudelleen lähtöä länderikehälle, eikä huonosti pyörähdellytkään vaan JUN ERI, JUK3 verran. ONNITTELUT!!!



Hedda kehässä

Lopulta Hedda oli kehässä ennen Gretaa ja Tiukua. Seisominen meni jo melkeen konkarimalliin ja se, mihin olin ihan älyttömän tyytyväinen, oli pöytä. Hedda oli siinä niin upeasti ja se kun on ollut meille kompastuskivenä tähän asti. Liikkeet Heddalla ois voineet olla paremmatkin, mutta tais vähän väsymys näkyä, kun neiti oli juoksennellut mun kanssani ees taas näyttelyaluetta jo hyvän tovin. Tulos PEK2 ja KP.


Onks mun pakko pönöttää, tääl on märkää, jos et huomaa...

Heddan arvostelu
Tuomari Jean-Jacques Dupas, Ranska
Excellent type. Beautiful head & expression. Nice dark eyes. Typical ears. Excellent neck, front, brisket, angulation, behind. Very good topline. Excellent tail. Nice movement, when she wants. Very promising.
Käännös:
Erinomainen tyyppi. Kaunis pää ja ilme. Hyvät tummat silmät. Tyypilliset korvat. Erinomainen kaula, etuosa, rinta, kulmaukset, takaosa. Erittäin hyvä ylälinja. Erinomainen häntä. Hyvät liikkeet, halutessaan. Erittäin lupaava.

Greta ja Tiuku kehässä

Saman tein kun päästiin länderikehästä lähettiin rynnimään leokehälle. Huono ajotus, Greta oli nimittäin just vanhimmaisen kanssa kehässä kun meikä hölkkäs hallin ja samantein kun Greta haistoi (maistoi, kuuli, näki, what ever) meikäläisen samassa hallitilassa, se lakkasi kuin noiduttuna liikkumasta ja alko rempoa ulos kehästä. Kun ois tiennyt, kun ois tiennyt, ois ajottanut vähän toisin. No lopputulos kuitenkin kiitettävä JUN ERI, JUK2.


Greta housuton

Meikä vei tällä kertaa Tiukun ja täytyy sanoa, että se juoksuvauhti on kyllä mieletöntä, mut pysyin matkassa sen verta hyvin, että Tiukun selkälinja pysy suorana. Mulla oli väärät kengät, ihan väärät kengät, mut hengissä selvittiin. Itteeni tyytyväinen oon siitä, miten pyöräytin jo kehästä ulos rynnimässä olleen Tiukun takasin "kaviouralle", ohi vasemmalta, talutin pyöräyttäen takakautta takasin vasempaan käteen ja eteenpäin, jolloin Tiuku tempautui takasin vasemmalle puolelle. Tulos loistavasti NUO ERI, NUK4.


Tiuku pohjavillaton

Ja vieläkin upein turkki on Murulla, joskin se on lähtemässä, kuten kuvasta näkyy, ja tovin kuluttua Muru lienee kalju... Vaan ei haittaa, ei olla Murua mihinkään näyttelyyn ilmotettu, joten bikinilook on ihan ok.


Muru karstausta vaille

Gretan ja Tiukun arvosteluja ei tässä ole, syystä, että ne ovat venäjäksi. Jos saan ne jossain joskus käännätettyä, niin palataan asiaan.

Hedda ja lelu

Heddalle ostin näyttelystä oman hienon lelun. Sillä on leikittykin, joskin Totoro yrittää parhaansa ryöstääkseen ja omiakseen otuksen.


Hedda ja lelu, huomaa Heddan istuma-asento, istuu usein noin

Tuloksia maailmalta

Gretan veli Porthos oli kunnostautunut omassa kotimaassaan saamalla jo toisen sertinsä ja olemalla sekä ROP-juniori että ROP. Kerrassaan loistavaa!!! ONNEA!!!


Porthos

Eikä huonosti ole mennyt agipuolellakaan. Kuje nousi lauantaina kakkosiin. ONNITTELUT!!!


Kuje

Omat pojat

Ja jottei oma poikakaksikkoni tuntisi itseään laiminlyödyiksi, niin tässäpä he.


Cello söpöilee


Pyysinkö mä päästä kuvaan, mitä? toteaa Totoro.

Tikkiksen kuva ja Heddan arvostelu

Jaahas, tässä ois sitten se edellisestä uupumaan jäänyt kuva eli Tikkis (Kipazin Just a Trick) kera elämänsä ensimmäisen ruusukkeen.



Arvostelun voi lukea Katin sivuilta.

Heddan arvostelu puolestaan tässä:

Helsinki 15.11.2009
Tuomari Veli-Pekka Kumpumäki
Hyvin kehittynyt narttu, jolla erittäin hyvät mittasuhteet, vahva luusto, roteva runko. Hyvä ylälinja. Narttumainen, hyväilmeinen pää, jossa hyvät linjat. Turkki saa vielä karhentua. Hyvä sapelihäntä. Erittäin hyvät liikkeet ja mallikas esiintyminen. Lupaava.

Eipä sitten muuta kun vesisadetta, pimeetä, märkää, kurasta... Joulua ootellessa...

Tekemistä riittää

Viimeks kirjottaessani kärvistelin flunssasen olon kanssa ja ilmeisesti sauna autto tai sitten C ja D, vitamiinit nimittäin. Nappasin muutaman pillerin nukkumaan mennessä ja perjantaiaamuna oli melkeen ihmismäinen olo. Tosin nyt viikonlopun jälkeen olo on taas vähän nuhjunen.

Perjantai-ilta tais kulahtaa kaupoilla. Nyt kun ollaan pyritty käymään kaupassa vaan kerran viikkoon (siinä muuten säästää uskomattomia summia), niin aikaa menee kyllä sit enemmän per kerta. Toisaalta olihan niitä ostoksiakin useemmasta paikasta eläintarvikeliikkeestä ruokakauppaan, S-raudasta Liiteriin, Tiimaria unohtamatta ja pakettikin postissa.

Lauantaina heräsin hämmästyksekseni äärimmäisen pirteänä, melkeen teki mieli mitata kuume. Tarkotus oli käydä läpi joululahjatilanne; mitä hankittuna, mitä hankittavana, ja ehkä paketoidakin jo ensimmäisen paketit ennen kuin lahjan saajat pääsevät vahingossa näkemään lahjansa. Toisin kävi.

Hyökkäsin keittiön kimppuun, oli tosin vähän pakkokin kun ei siellä mahtunut (taas kerran) laittamaan ruokaa, joka paikkaan oli kertynyt kamaa ja tiskipöydälle tiskiä. Meikäläiselle tyypillisesti siivous sitten laajeni ja laajeni ja laajeni... vaan nyt on keittiö melkeen siisti, enää kasa kamaa oottaa, että vien ne paikoilleen, joka ei ole keittiössä.

Siivouksen ohessa tuli sit laitettua viikonlopun ja alkuviikon ruoka, kanalasagne, lämmitettyä takka, pestyä kolme vai neljä koneellista pyykkiä... Katsoin siis ansainneeni leffaillan, joten passitin KePon hakemaan pari filmiä.

Sunnuntaiaamuna oli herätys arkiaamun aikataulussa; Heddalla näytelmät ja kehä ilmotettu alkavaksi 9.30. Se hyvä puoli aikaisessa kehän alkamisessa oli (suurin osa kehistä alko vasta 10.00), että saatiin parkkipaikka melkeestä oven edestä ja näyttelypaikalla oli mukavasti tilaa. Pois lähdettiin jo ennen "ruuhkaa".

Länderipentuja oli paikalla 6, Hedda ja neljä sisarustaan, sekä oma kasvattini Tikkis. Ja koska Anne oli sairaana, niin sain kunnian kerätä Demians kasvattajaryhmän ja "esittää" sen. Tuntuipa muuten vinkeeltä esittää jonkun muun ryhmä, vaikka oon kyllä leopuolella sitä joskus aikoinaan tehnyt, ainoo, että sillon en ite ollut kasvattanut ainoatakaan pentuetta.

ROP-pentu oli Heddan veli Poko, PU2 kasvattini Tikkis ja VSP-pentu Hedda. Niin ja Demians-kasvattajaryhmä sai KP:n.


Kaunis neito Hedda

Ja erinäisten sattumusten takia arvostelut ja loppukuvitus seuraa myöhemmin, ohhoijaa.

Hedda meni tällä kertaa tosi hyvin. Ilmiselvästi se, että juoksu alkaa olla ohi, on parantanut Heddan esiintymistä ja kärsivällisyyttä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Hedda liikkuu kauniisti kehässä ja varsinkin kun olen viime aikoina yrittänyt saada Totoroa pysymään kehässä maan pinnalla sen puolentoista metrin korkeuden sijaan, niin Hedda tuntuu tosi helpolta esitettävältä. Pöydällä meillä on vielä petraamista, mutta eiköhän se siitä, lupaavalta ainakin näyttää.

Heddan juoksu alkaa tosiaan onneksi olla ohi. Totoro laihtui nälkäkurjeksi, mutta on nyt jo rauhottunut ja syö hyvällä ruokahalulla, joten eiköhän massa palaa tuota pikaa. Cello on syönyt koko ajan hyvin ja oli tosi pitkään rauhallinen, mutta kun Heddan juoksu pääsi h-hetkeen, niin sen jälkeen Cello on ollut ihan mahdoton ja rauhottuu selkeesti hitaammin kun Totoro, joka kyllä siis alotti taas aikasemmin. Arska kävi kierroksilla, niistä puuttuvista palleistaan huolimatta, noin kolme neljä päivää, viisas vanhus.

Viivi sitten. Ei hyvältä näytä, ei. Kuume laski nopeasti kun Viivi sai antsat ja taas näytti pari päivää tosi hyvältä. Nyt Viivi on alkanut taas rohista, kukoa ja kakoa ja nenäkin vuotaa. Montaa päivää ei voi katella, sitten on taas mentävä, valitettavasti vaan luulen, että se saattaa olla Viivin viimeinen matka se. Jotenkin tässä ei enää hirmuisesti jaksa toivoa. Viivi on kyllä pirteä, syö hyvin ja siinä mielessä on ok, mutta nielu ei mitä ilmeisemmen ole kuitenkaan ok.

Ai niin, sunnuntaina pestiin sitten kolme leoa. Se oli sellanen parin tunnin urakka, eikä se sisältänyt kun pesun ja päälipuolisen kuivauksen. Vielä ois turkkien läpikäyntiä tiedossa ja pahimmoillaan joudutaan ainakin "pintapesemään" Greta ja Tiuku ennen lauantaita, että ovat sitten Jyskälässä koiran näkösiä. Tosin Tiukulta se turkki kyllä rapisee, toivottavasti sitä jäis ees vähän... Vanhimmainen, leojen hovikampaaja, kyllä epäili, ettei Tiukun turkki erityisen näyttävä tule olemaan. Ei ehkäs Gretanakaan, se kun on puolestaan vasta kasvussa.

Voisko leoihin asentaa sellasen turkkimittarin, joka kertois, että koska turkki on parhaimmillaan. Siitä vois sit kattoa mihin näytelmiin koira kannattaa ilmottaa...

Maanantai sisälsi sitten viimein joululahja-asioita. Nyt on ekat lahjat pakattuina, jo hankitut inventoituina, osa lahjoista tilattuina jne. Uskoisin, ettei joulukuussa tartte paljoa lahja-asioitten kanssa hötkyä.

Ellei viina, terva ja sauna...

Viikko alkaa olla paremmalla puolella. Jollei sitä muuuten huomaa, niin viimeistään torstain ruokatunnilla, sillon on aina herneitten heittelyä.

Tänään sain myös äkkilähdön, en tosin lomamatkalle vaan eläinlääkäriin. Tulin kotio ja Viivihän ei sit ollut ollenkaan Viivi. On se pari päivää ollut aika vaisu ja yhtenä päivänä nuoli nenäänsä kun heikkopäinen, mut muuten suht ok. Tänään ei tullut ees vastaan, seiso vaan häntä koipien välissä ja selkä köyryssä keskellä lattiaa. Että ei kun luuri käteen ja soitto eläinlääkäriin.

Viiviä hoitanut ELL oli onneksi paikalla ja ehti puhelimeen, lopputulos: kuin nopeesti pääsette, puolessa tunnissa, lähtekää tulemaan. Autoon ja baanalle. Viivin kanssa nää lähdöt on tällä hetkellä sitä luokkaa, ettei koskaan tiedä mikä on lopputulos.

ELL tutki Viivin ja niin siinä oli käynyt kun vähän pelättiin eli kortisoni oli laskenut vastustuskykyä sen verran, että nyt on joku tulehdus sitten päällä. Kuumettakin oli ihan kiitettävästi. Viivi sai tän päivän lääkitykset pistoksina ja sitten apteekin kautta kotiin. Nyt Viivillä on sitten sekä antsat että kortisoni eli kaikki keinot on käytössä... Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan.

Omakaan olo ei oo kummonen. Vanhimmainen on roikkunu puolikuntosena koko viikon ja nyt alkaa tuntua, että meikäkin on puolikuntonen. Kurkku on karhee, yskittää, jomottaa sieltä ja täältä, paleltaa ja jossain pään sisällä jyskyttää päänsärky odottamassa, että pääsisi valloilleen. Taidan siis painella ottamaan muutaman erilaisen vitamiini-sun-muun -pillerin, sit saunaan ja sen jälkeen Viivin kanssa vällyjen väliin.

Otsikosta tyydyn kyllä käyttämään vaan saunan, viinaa ei talossa ole ja en vielä tänä päivänäkään oo keksinyt, että mitä vanha kansa sillä tervalla teki, voiteli kenties jalkapohjansa vai ittensä kokonaan ja miten höyheniä ei mainita ollenkaan.

Kun ei vaan ennätä

Kun tuntuu, ettei mitään ennätä, niin jos kuitenkin jotain, ees sanan pari.

Meno kotona on melkosta ja siivouspainotteista, Hedda kehrää yläkerran verkko-oven takana ja pojat millon keittiön ja millon takkahuoneen portin takana. Päivisin pojat on eteinen-pesuhuone -akselilla, siitä kun saa oven lukkoon asti ja on vahva ja paksu ovi, niin ei pojat pääse siitä vahingossakaan läpi. Siellä ne sit sotkevat minkä ehtivät, nimittäin ylläri-pylläri: nostavat kilvan koipea. Vanhimmainen teki pojille seksyt stringit (ja ei, ei oo kuvia), katotaan onko siitä apua, eka päivä ei tosin paljoa luvannut, mut jos ois vahingossa oppineet, ettei housuun kannata pissiä... taitaa olla toiveajattelua.

Eikä taida olla pallien poistosta apua, se kun Arskakin nostaa koipea... jippii. Kukaan kolmikosta ei yleensä merkkaile kun olen kotosalla, tai siis sisällä talossa, jos meen pihalle, vaikka roskista viemään, niin juttu on jo ihan toinen. Mutta siis pääasiassa riittää kun pesen lattiat kerran päivään; töistä tultua. Ja kukahan käski ottaa nartun tähän laumaan, että itteensä ihan saa syyttää.

Viivi sitten. Lekurissa käytiin ja kortisonit saatiin. Nyt Viivi saa melkosen isoa annosta ja loppuviikosta aletaan pienentää. Aluksi näytti hyvinkin lupaavalta, nyt on taas tänään vähän rohissut tai ehkä se oli enemmän kuorsaamista. Vitamiineja ja omegoita menee myös melkoset annokset. Elämme toivoen, ei kai tässä oikein muutakaan voi.

Juhliakin on riittänyt; oli isänpäivä ja nuorimmaisen tuparit. Kakkua on syöty, jotta napa rutisee, mutta mikä se on syödessä kun ovat leipomukset olleet todella parasta A-ryhmää eli keskimmäisen tekemiä. Ei vaan näy päivittäneen blogiaan viimeisimmillä. Tuparikakku oli erityisen upea ulkomuodoltaan ja todella herkullinen, että sen kuvaa ootellessa.

Sain itteni männä viikolla viimein raahattua kampaajallekin, lauantaiaamuna klo 8.00, ihan parhautta, koska kukaanhan ei halua nukkua viikonloppusin yhtään sen pitempään kun arkenakaan... Kampaaja onneks tarjosi aamusumpit ja hiukset saatiin ojennukseen, näillä kelpaa taas mennä keikutella pari kolme kuukautta.

Isänpäivän kunniaksi Hedda suuntasi juoksuisena kohti Turkua (ettei vaan sunnuntainakaan meikäläiselle tullut liian pitkiä aamu-unia) ja pentunäytelmää. Hedda kantaen ovelta kehän lähituntumaan ja sit yritettiin pysytellä vähän sivummalla ja mahdollisimman paikoillaan, ettei ois pojat menneet ihan sekasin. Eikä Hedda kyllä ollut mitenkään tyrkyllä tuulella, joko se on päättänyt, että SE OIKEA asuu meillä kotona tai sitten parhaat hetket alkaa olla takana, nimittäin hammasta tuli het kun joku vaan nenäänsä yritti kohti työntää.

Aamulla epäilin vahvasti, ettei Heddan esiintymisestä tule mitään, se kun vaan kyöhänäsi selkäänsä mua vasten, kaatu lattialle selälleen kun yritin pukea valjaita yms. hilpeetä. Liikkeet oli ihan hakusessa ja muutenkin käytös oikein kunnolla sellasta hormonihiiren menoa.

Kyllähän se juoksu näkyi kehässäkin: Ensin mentiin ihan hienosti, tuomari sai koskea Heddaan kun Hedda oli lattialla ja Heddan ongelma, pöytä, meni myös ihan ok. Pöydän jälkeen kun tuomari tuli liki, niin Hedda sai jonkun hepulin ja lähti peruuttamaan. Tuo ei kuulu Heddan tapoihin, joten pääs yllättämään. Liikkeet oli varsin mallikelpoiset, vaikka osaa Hedda paremminkin juosta kun ei tartte kytätä peräpäätään...

Lopputulos PEK1, KP, ROP


Tuomari Riitta Lahtovaara
Arvostelu:
Vahva, mutta feminiininen narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme, hyvät korvat, hyvä kaula ja ylälinja, erinomainen runko. Etukulmauksia voisi olla enemmän, oikein kulmautunut takaosa. Oikea karvanlaatu. Normaalit sivuliikkeet. Kaipaa hieman lisää itseluottamusta.

Jermulle tässä samalla onnittelut hienosta debyytistä kehissä. Kuvia ja arvostelun voi vakoilla Jaffan ja Jermun blogista.

Kerpeleitä sen sijaan ei pitäis ikinä ilmottaa näytelmiin. Niillä on mitä upeimmat turkit kunhan vaan ei mitään näytelmää oo tiedossa, vaan auta armias kun ilmotat ne jonnekin. Nytkin Tiuku pukkas turkkinsa pois loppukesästä ja kasvatti sen jo hienoon kuosiin, ilmotin siis Jyskälään ja Turkuun. No mitä näinkään eilen: Tiukulta lähtee turkki. Siis tää ei oo todellista, ei voi olla.

Greta sit, sekin pudotti turkkinsa loppukesästä ja laskin, että loistavasti ehtii kasvaa loppuvuoteen, on siis ilmotettu Jyskälään, Turkuun ja Messariin molempina päivinä. No mitä tekee Gertrud Ketterä? Päättää, ettei ainakaan housuja kannata kasvattaa, ei sit lainkaan, nehän vaan kerää kuraa kun istuu maassa.

Murua ei oo ilmotettu minnekään ja arvatkaa mitä... no sillä on tietty varmaan koko trion upein turkki. Ohhoijaa.

Joskus ihan aikusten oikeesti mietin, että millasta elämä ois, jollei ois yhtään koiraa, ei yhtään pissilätäkköä siivottavaksi kotiin tullessa, ei yhtään karvaa vaatteissa, ei kurakerrosta lattioilla, ei koskaan pihassa astuis koirankakkaan, kukaan ei koskaan haukkuis, eteinen ei ois täynnä koiranruokatynnyreitä, rahat ei hupenis koiraharrasteisiin ja omien koirien ylläpitoon... ei ois sellasta määrää ystäviä, tuttavia ja kylänmiehiä, ei ois lämpöpattereita kun simahtaa soffalle, kukaan ei kertois, että pihassa on joku, kukaan ei ois ilonen kun viiden pennin hevonen kun tuun kotio... Elämä ois toisenlaista, hyvin toisenlaista.

Evakkoduo palaa kotiin

Poikien juoksuevakko loppu lyhyeen ja pojat kotiutuivat eilen maanantain kunniaks. Waldo-katti oli saanut niistä tarpeeksiin ja hyökännyt Totoron kimppuun. Ei siitä mitään fyysisiä jälkiä Totoroon jäänyt, henkisiä kyllä, ja kuulemma jätkä oli istua tönöttänyt ovella tärisemässä moisen törkeän hyökkäyksen jäljiltä.

Cello puolestaan päätti, että Waldon vieraanvaraisuuden osotuksen jälkeen poikansa tarvihee suojelua ja alko murista Waldolle. Yö oli sitten kuulemma ollut levoton kun pojat oli korvat hörössä kuunnelleet, ettei vaan Waldo pääse salaa hyökkäämään kimppuun.

No kun yhdistetään itsevaltiaskissa, kaksi länderiä (jotka varmasti tuota pikaa olisivat koonneet rivinsä ja ryhtyneet yhteistyöhön, se on kotona tullut nähtyä) ja pieni lapsi, niin yhtälö alkaa olla sen verran "vaarallinen", että pojat muuttivat takaisin kotiin ja me jatkamme vinkumisen kuuntelua. Eristäminen onnistuu kyllä, mut se ei poista poikien kohellusta ja juoksun tässä vaiheessa pojat ei oo ainoot, vaan Heddakin jo vonkuu ja maukuu... Vaan aikansa kutakin, eikä tää nyt mitenkään mahdotonta menoa oo ollu, ehkä pojilla ottaa vähän aikaa toipua reissusta...

Pari viime yötä on meikäläisellä menny tosi levottomasti, oon nähnyt vaan unia Viivistä ja eläinlääkäristä, millon ne unet on olleet ilosempia ja positiivisia ja millon vähemmän. Ikävimmässä odotin vastaanotolla Viiville lopetuspiikkiä. Nyt on kuitenkin Viiville aika tilattuna huomiseen eli keskiviikkoiltaan, kun ei tuo rohina ole toennut. Tai päivisin on suht ok, mutta öisin Viivin on tosi hankala olla. Katotaan mitä on tehtävissä ja mitä tehdään.

Kampaajallekin tuli aika tilattua, kun toi halloweenkin jo meni, ettei voi enää noita-akkanakaan esiintyä. Näillä näkymin aika ois lauantaiaamuna klo 8.00, ettei vaan vahingossa viikonloppuna tuu nukuttua pitkään. Erityisen herkullista siitä tekee se, et perjantai-iltana on pientä kekkeriä luvassa.

Eikä se köyhtyminen siihen lopu, vielä satsasin leonkerpeleisiin ja tilasin turkinkuivaimen. Oon siitä haaveillu jo vuosia, se kun ei toi oma fööni oikein oo tehty kerpeleen turkin kuivatukseen, on vaan aina jääny ostamatta kun ei oo mikään ihan halpa hankinta. Vaan nyt sellanen aparaatti on sit tulollaan, jospa sitä sais sen jälkeen pestyä koirat kunnolla vähän useemmin, nyt tulee usein tehtyä vaan "pintapesu"; just sen verran kun pakko on.

Ja loppuun valokuvauksen jonkin sortin laiskuuden huipennus: tänään tästä koneelta ikkunan läpi otettu kuva, ees valoja en sisältä sammuttanut.

Ikkunasta katsoo kuu

Pitäis, pitäis...

Ilta pimenee, sää viilenee, lunta ei vielä näy, enkä kyllä oikeestaan kaipaakaan, piha pitäis haravoida, tuntuu vaan aina oleva jotain tähdellisempää, eikä jotenkin inspiroi pimeessä haravan heiluttelu. Talvikengät pitäis ostaa, vaikka hyvin sitä on vielä noilla kesäkengillä pärjänny. Kaikenlaista pitäis, juu, pitäis, näin se on.

Perjantaina toimin kakkukuskina. Sitä ei voi ymmärtää kuin saattaa stressata yhen kakun kuljetus, vaan kyllä stressas. Kaakku oli aika korkee, sellanen halloweenkummituskakku, ja mulle lankes kakun kuljetus pisteestä A pisteeseen B. Aamulla siis erilaisia lootia ja laatikoita, kuplamuovia yms. mukaan ja kakkua noutamaan. Aika hyvin se saatiin pakattua yhteen paffilootaan, joten ei kun loota konttiin ja baanalle.

Sanoin kyllä jo edellisenä päivänä, et jos sit radio Novaan soittaa joku ja kyselee, että tietääkö ne, mikä 110-tiellä tökkii, niin se oon minä ja kakku. Vastaanottaja lupaskin soittaa siinä tapauksessa lähetykseen ja ilmottaa, et se on mun halloweenkakku ja toisaalta leipurikin lupas soittaa ja ilmottaa, et mutsi ja kakku ne siellä vaan on tien tukkeena.

Enpä ookaan aikasemmin huomannu kuin monttunen ja mutkanen toi tie on ja kuin pal auto tärisee ja kuin kamalat on ne pari hidastetta, joista joudun ajamaan ja kuin hirmu tiukat on kaik kiertoliittymät ja miten jyrkkiä mäkiä matkalle sattuu.. Huokasin helpotuksesta kun ajoin auton duunin parkkiin ja kurkatessani kakkua totesin, et ehjä on. Päivällä siirsin sen sit autosta toiseen ja siinä kohti saatoin pyyhkästä viimesetkin hiet otsalta; vastuu oli siirtynyt vastaanottajalle.

Heddan juoksu on edennyt siihen pisteeseen, et perjantaina lähtivät Pöllö ja poikansa Tollo, siis Cello ja Totoro, juoksuevakkoon keksimmäisen tykö. Pojat oli tosi tohkeissaan kun pääsivät autoon ja maailmalle. Perillä Waldo-boy oli pistänyt uudet alamaisensa ojennukseen ja Cellon mielestä oli aika järkyttävää joutua maaimalle, Totoro oli ollut het enemmän kotonaan. No nyt molemmat on jo ihan tyytyväisiä elämäänsä. Totoro vahtii Miksua ja Cello varmaan sit keittiön antimia...

Meillä on kyllä aika oudon hiljasta. Arska on jo sen verta vanha vaari, et nukkuu aika pal, saa vaan välillä leikkihetkihepuleita ja kantaa soivaa lintua heitettäväks. Viivi ei oo ihan kondiksessa ja nukkuu kans paljon. Hedda puolestaan on päättänyt asua yläkerrassa Pupin seurana edelleen, varmaan siel on pal hauskempaa kun voi leikkiä kaikilla Pupin miljoonilla leluilla, maata Pupin soffalla ja vallata Pupin punkan, ehkä ahmia Pupin herkutkin. Ja yöllä punkassa on uskomattomasti tilaa kun siellä on vaan Arska ja Viivi...

Nuorimmainen muutti loppuviikosta varsin virallisesti pois kotoa (lue: haki tavaransa, kotona ei oo asunu enää aikoihin). Vanhimmainen pääs siis sisustamaan yläkerran isoa huonetta itelleen mieluiseen järjestykseen. Meikä puolestaan sai vierashuoneen järjestettyä uuteen uskoon, vähän ois tosin vielä viimeistelemistä, mut eiköhän tässä ehi jossain välissä.

Näitten muutosten myötä mökiltä katos aika pal sinne varastoitua kamaa ja tänään oon sit järkännyt mökin uuteen kuosiin. Tarkotus oli kyl vaan vähän järkätä päällimmäisiä ja mopata keskilattia, mut lopulta kolusin läpi kaikki kaapitkin, tai no yks kaappi jäi, mut muut tuli käytyä läpi, eikä ollu turhaa työtä ollenkaan. Nyt möksällä voi taas vaikka järkätä jotain rientoja kun on paikat ojennuksessa. Tai no keittiössä on vielä lootakaupalla kamaa, joka tarttis käydä läpi tyyliin roskiin-eteenpäin annettavaksi. Kummasti sitä kaikkee vaan nurkkiin kertyy, ei auta. Kun nyt vaan osais ankaralla kädellä karsia.

Kerpeleitäkin tarttis siivota, eikä ihan vähänkään, vaan kunnon pesun verran. Miten ne osaakin aina kurata ittensä... Ja Gretan housut ei vaan ota kasvaakseen, laskin, et ne ois näytelmiin mennessä kasvaneet, mut pahasti näyttää, et eivät. No aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta.

Heddan "alustamassakalju" alkaa vähitellen puolestaan olla aika huomaamaton; ollaan kammattu, suittu ja nypitty karvaa siitä ympäriltä, joten "kaljulaikku" ei enää näytä niin kaljulta kontra ympäröivä turkki. Ehkä se siitä messariin mennessä.

Siinä kai ne tärkeimmät tältä erää. Tuulensuoja toivottaa leppoisaa sunnuntaiehtoota.