sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010

Viikonlopun rientoja


Ihan ensin onnittelen Unnaa ekasta sertistään ja PN2-sijotuksesta Alavudella 30.1.2010. Ja kyllähän Unnan taustajoukotkin onnittelunsa ansaitsevat. ONNEA!!! Onnea myös muille menestyneille, erityisesti BIS1 Lemonille ja koko Namupalan jengille.

Sitten arkisempiin asioihin.

Perjantaina Greta kävi rokotuksilla. Reissu meni ihan mallikkaasti, mitä nyt Greta heittäyty vähän epäluuloseks kun meitä ennen ollut asiakas kilju kun pistettävä possu, vaikka koira olikin. En tiedä mitä sille tehtiin, mutta hirmu huuto kuulu suurimman osan aikaa. Se, jos mikä, oli Gretan mielestä hieman huonoa mainosta ko. eläinlääkärille, joten piti vähän mulkoilla ympärilleen kun mentiin vuorostamme huoneeseen.

Vaan itse rokotusta Greta ei edes huomannut, eikä sitä kiusannut sydämen kuuntelut eikä muutkaan mutistelut, namit sentään kelpas eläinlääkärin kädestä. Kuulemma terve ja kauniisti rakentunut hurtta tuo meidän Greta, korvat vaan pitää putsata, tai siis toinen oli likanen. Miten ne aina onkin likaset kun eläinlääkärin luo menee, vaikka just ois korviin kurkkinut, ainakin Turun näytelmiä ennen korvat tarkastettiin ja siitä on vasta viikko. Sit jotenkin hävettää kun ell huomaa moisen "laiminlyönnin".

Puntarillakin Greta kävi kun kerran tilaisuus oli, kotivaa'alla Gretaa ei enää saa punnittua (paitsi, jos opettais Gretan seisomaan jalat nipussa). Painoa neidolla on mukavat 56,4 kg.

Lauantaina päätettiin tehdä suursiivous olkkariin ja keittiöön. Totoro on kunnostautunut merkkailemalla aina kun silmä välttää ja nyt merkkailemalla myös kun silmä ei vältä (josta on päästy sitten antamaan palautetta). Aateltiin siis luututa joka nurkka ja joka huonekalu, jospa ongelma siitä tokenisi. Tunnustan tosin tilanneeni Totorolle myös housut, kunhan tulevat, niin kokeillaanpa niitäkin hökötyksiä. Ei tekis mieli pallejakaan poistattaa ihan vielä, mut kyllä ne lähtee, ellei tää meno helpota tuota pikaa. Vai haluaako joku ehkä merkkailevan uroksen kotiinsa?? Vapaaehtoset voivat ilmottautua.

Tietty sitten huomasin, että nahanpesuaine on loppu, joten sitä metästämään. Useempi liike tuli koluttua ja vaikka mitä tarttu mukaan, muttei löytynyt sitä mitä etin. Päätin sit rohkeesti pestä sohvakaluston tolulla, pyyhkiä puhtaalla sen jälkeen ja vetää lopuks nahanhoitoaineen. Ois vaan ollut niin pal nopeempaa sen nahanpesuaineen kanssa, siinä kun on hoitoaine samassa. Vaan meni se näinkin ja tulipa laitettua hoitoainetta kunnolla taas pitkästä aikaa.

Kaik huonekalut siirrettiin ja pestiin lattiat huonekalujen alta. Aika urakka, mut tulipa tehtyä ja nyt on niin puhdasta, niin puhdasta... ainakin hetken, ehkä vähän pitemmän hetken, koska on lunta, eikä siis tuu rapaa ja hiekkaa koirien tassuissa sisälle.

Keittiössä tehtiin vähän muutoksia, sillä Tukkis, vanhimmaisen marsu, joka tuli meidän tyttöjen Maijan ja Milkin seuraan viettämään eläkepäiviään kun hältä kaveri kuoli ja marsuhan siis on laumaeläin, ja jonka piti elää ehkä pari viikkoa tai kuukausi, mutta elikin toista vuotta (vai peräti enemmän), lähti torstain ja perjantain välisenä yönä saappaat jalassa rajan taa. Ja tosiaan saappaat jalassa, vielä torstaina oli ihan pirteä oma itsensä, illalla vähän vaisu ja puhuttiin, että tilataan het aamulla sille eläinlääkäri, vaan ei sitten tilattu, aamulla Tukkis oli poissa. Jäämme kaipaamaan Tukkista, hän oli hurmaava persoona ja ah niin seurallinen. Saa nähdä montako kertaa tulee leikattua kolme kurkun palaa, otettua kolme porkkanaa...

Tukkiksella oli tosiaan oma häkkinsä tyttöjen vieressä, poika kun oli, emmekä halunneet laumoittain pieniä marsuja, eikä toisaalta vanhaa marsua haluttu enää kastroida. Nyt kun keittiöön jäi vain yksi marsuhäkki, niin käännettiin se toisin päin ja keittiö näyttää het pal tilavammalta ja siistimmältä, vaikkei tilaa oikeasti tullut juurikaan lisää.

Sunnuntain kohokohta olivat Miksun 1v synttärit. Eipä synttärisankari ite vielä pal mitään juhlistaan tajunnut, enemmänkin hämmästeli ihmisten paljoutta ja pakettienkin avaaminen jäi lähinnä muiden tehtäväksi. Lahjat kyllä olivat onnistuneita ostoksia jokainen, Miksu tykkäsi kovasti.

Samalla tavattiin Waldo Mau, joka nykyään asustelee Miksun kaverina. Ovatkin kuulemma hyviä kavereita, vaikka Waldolta kyllä pienen hetken vei käsittää, että sellanen pieni rääpäle muutti hänen reviirilleen. Nykyään on jo yhteisiä leikkejäkin ja niitten uskoisin vaan lisiävän vuosien saatossa. Tällä kertaa Waldo jopa suvaitsi tulla meitä moikkaamaan, yleensä piiloutuu jonnekin. Kaipa Waldo Mau on viimein käsittänyt, ettei me olla viemässä sitä minnekään...

Otin muutamia kuviankin (n. 160 kpl) sekä synttärisankarista että Waldosta, ehkä jaan niistä jonkun jossain välissä blogin lukijoittenkin kanssa.

Ja taas on kaikkia hulluja suunnitelmia tullut päässään pyöriteltyä. Ois yks ihana yhdistelmä, mut pitäis unohtaa, on täyttä, on. Sit vaikkas Fliin pennutusta siirrettiin vuodella, niin ois toinen tarjolla, mut uskaltaisko ja toisaalta, ellei uskalla, niin millä sitä monimuotoisuutta sit säilytetään. Yhden osalta asioita jo mietin vähän, vaikkas ensin ois syytä oottaa tuloksia... Pitää ehdottomasti keksiä itelleen enemmän tekemistä, niin ei ehdi miettiä ylimääräsiä, näin se on.

Siinäpä se viikonloppu pähkinänkuoressa. Muilta osin normaalia elämää ilman ihmeellisyyksiä. Tai no on tää särkevä hammas edelleen, huomenna on hammaslääkäri taas kerran, ja ellei tämä kohta helpota, niin luulis jostain löytyvän sellanenkin hammaslääkäri, joka vaan kertakaikkiaan repii mokoman kiusankappaleen mun suusta. Lauantaina jo ehdotin porukoille, että jos kiskasisin nk. pe*seet olalle, jolloin porukka vois repiä hampaan mun suusta ja sit vaan huomenna sanoisin hammaslääkärille, et kato jäikö luunpaloja ja annatko vaikka antsakuurin. Kumma, ettei kukaan lämmennyt ajatukselle...

No ei kun päin uutta viikkoa hammas jomottaen, eihän tässä muukaan auta.

torstaina, tammikuuta 28, 2010

Näyttelytreeniä


Talvi sen kun jatkuu, kohta kyllä käyn talviunille ja mut saa herättää vasta kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja lämpömittarin lukema on vähintäin +10 astetta. Auttaiskohan tähän joku rauta- tai kalanmaksaöljykuuri, sarastusvalo tai aurinkolamppu, vai tarvitaanko henkistä valmennusta...

Tänään oli Gretan näyttelytreenipäivä, aikas vilkas viikko Gretalla siis ja vielä ois huomenna rokotukset.

Matka meni hyvin, vaikkei sää mikään autoilijan unelma ollutkaan ja matkaa kuitenkin nelisenkymmentä kilometriä suuntaansa (miksei kukaan järjestä koulutusta meilläpäin). Auto parkkiin ja Greta pääsi vähän ulkoilemaan KePon kanssa ennen koulutusta, meikä istu hautomassa hammastaan autossa, ettei sit koko koulutussessio ois yhtä hammassärkyä.

Kuulemma Greta oli vetänyt nautinnollisesti vainua koko ulkoilunsa ajan, enkä kyllä autosta noustessani enää yhtään ihmetellyt, varmaan leipomo tai joku sellanen siinä vieressä, tuoksu oli nimittäin taivaallinen ihan näin ihmisenkin vajavaisella vainulla.

Treenitila oli riittävän tilava, jotta pikku Greta mahtui siellä ravaamaan, ja lattia oli peitetty matoin. Ensin Greta heittäytyi perileonbergiksi, mitä ei kuule, sitä ei ole, mitä ei näe, sitä ei ole ja keskittyi lattian haisteluun jättäen meikäläisen täysin huomiotta. Tovin kuluttua kuitenkin kuulo alkoi palautua...

Seisominen meni hyvin, Greta asettuu itse varsin mallikkaasti (yleensä) seisomaan ja ryhtikin on hyvä kun vahtaa nameja, häntä heiluu koko ajan. Kamalan kauaa ei malta paikallaan olla, kaikkineen kuitenkin erittäin hyvä suoritus. Luoksepäästävyyden kanssa ei myöskään ole ongelmaa, oikeastaan Greta on vähän luoksetunkeva. Hampaat saa kaivaa ja koko kropan kopeloida.

Ravaaminen meni ensin vähän säntäilyksi, milloin hajun, milloin minkäkin perään tai luo. Kun aikani tein töitä, niin sain Gretan lähtemään raville, ja päästiin melkeen ympyrä. Jossain kohti juoksutin myös "väärään suuntaan", Greta ulkoreunalla, se sujuu Gretalta paremmin kuin "oikein päin" juokseminen. Tästä pääteltiin, että kannattais ehkä käyttää Greta hierottavana tai ainakin tehdä sen kanssa venyttelyjä molempien kylkien puolelle. Se ei varmaan tollaselle vähän kookkaammalle koiralle sovi, että kuvittelee olevansa länderi ja tempasee nollasta sataan kylmin lihaksi, siis todellakin kuin länderi, kun taas Muru ja Tiuku lähtee aina ensin vähän rauhallisemmin ja kiihdyttää vähitellen täyteen menoon.

Lopulta Greta lähti ravaamaan ihan kuin näyttelyissä kuuluukin ja vähän jäi sellainen olo, että nyt se tajusi, että tarkoitus on juosta meikäläisen rinnalla tai vaikka aavistus meikäläisen takana, muttei missään nimessä meikäläisen edellä. Täytyy olla todella tarkkana missä kohti palkka annetaan. Koulutuksessa asiaa helpotti se, että kouluttaja naksautti aina kun homma toimi ja minä palkkasin kun kuulin naksun, ei tarvinut niska kenossa katella, että ravaako Greta juur silloin kun se on oikealla kohdalla, ettei tule palkittua laukkaamisesta tai pupuloikinnasta tms.

Tunnin lopuksi ravattiin vielä kaikki osallistujat yhdessä, alkutunti siis tehtiin näyttelyjuttuja kukin vuorollamme, ja sekin meni ihan ok. Ehkä tämä tästä.

keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010

Niiiiiiiiiiiiin väsynyt


Oon niiiiiiin kertakaikkisen väsynyt näihin pakkasiin, niiiiiiin väsynyt, niiiiiiiin väsynyt, ja nimenomaan väsynyt, en enää jaksa ees kiukutella tai märistä, tunnen itteni vaan niiiiiiin uupuneeks joka kerta kun katon lämpömittaria (onkohan tää jotain pakkasmasennusta?) ja mittari se vaan takoo jatkuvasti -20, -25, jne. Parhaimmillaan päästään "vaan" -15 asteeseen.

Hampaan juurihoito on edelleen kesken ja hammasta jomottaa puoli tuntia, tunnin, aina kun se saa kylmää, ja sitähän se saa joka kerta kun nenäni ovesta ulos työnnän. Vesijohdot kenkkuilee, tai siis eteisen lattiaa vasten olevat, lattia on niin kylmä, koska väliovi on keksinyt vääntyä, turvota, en tiedä mitä, muttei mee tiukkaan kiinni, enkä kyllä tiedä kuin hyvät on eteisen lattian eristeetkään kun alla on vanha kellari, joka on aikasemmin ollut lämmin, mut nyt poistettu käytöstä. Tänään föönasin johdon sulaksi hiustenkuivaajalla...

Länderit ei viihdy ulkona yhtään, paitsi Totoro, joka sit könkkää jalat kontassa sisälle ja ontuu millon yhtä, millon neljää jalkaa ja tärisee ulkoilun jälkeen hyvän tovin takan ääressä itteään nuollen. Viiviä pitää vahtia silmä kovana, tai se ei käy asioillaan ulkona, mieluummin olohuoneen lattialla. Toisaalta en ihmettele, en itekään ehkä ihan ekana ulkoveskiin menis pyllistelemään takamus paljaana, vaikka se lapsuudesta ihan tuttua toimintaa onkin, vanhemmiten vaan tulee mukavuudenhalusemmaks.

Kerpeleet sentään ei pakkasesta perusta, niitten mielestä tää sää on ihan bueno, että ilmeisesti niitä ei palele. Tai no tossa -25 kohilla huomaa trion kömpivän sisälle vähän sukkelammin ja joskus melkeen kiireellä, mut sitä lämpösemmillä säillä rynnivät ulos innolla, eikä sisälle ole kiirettä, paitti aamulla, koska sillon jaetaan "aamunamit".

Säästä huolimatta Greta on joutunut nauttimaan päivittäisen ravauttamisannoksensa. Tänään Gretaa juoksutti ensin nuorimmainen ja sit meikäläinen. Nuorimmainen vei kaulaimessa ja kuulemma hyvin oli ravannut. Ite päätin kokeilla vapaana ravauttamista... ensin Greta ravas hienosti, sit se äkkiä tajus, et hei mullahan ei oo kaulainta ja juoksi muutaman kerran ees taas elämäniloa puhkuen. Mut kun en lähtenyt Gretan leikkiin mukaan, vaan lähdin aina vastakkaiseen suuntaan kun Greta, niin kohta tuo taas ravasi nätisti rinnalla napsimassa nameja.

Sisällä otettiin Gretan kanssa vähän katsekontaktia, istumista, seisomista ja maahanmenoa. Oon nyt saanut päässäni käskysanat järjestykseen ja niitten pitäisi erota ääntämykseltään toisistaan riittävästi. Vähän joutu miettimään, ettei kaikki sanat oo täynnään s-kirjaimia ja suhise koiran korvaan ihan samankuulosina, varsinkin jos tilanne on koiran mielestä hippasen jännittävä.

Jännittäviäkin aikoja on edessä, "varattuna" on yks "terveystutkimuspaketti" ens maanantaiks, vähän yllättäen ja äkkiä, mut olihan se tilaisuuteen tartuttava kun kerta suunnitelmissa oli joka tapauksessa lähiaikoina. Ja ei, en ole viemässä Gretaa kuviin, kuten joku jo epäili vaan Tiukun, joka juur täytti 2 vuotta.

Tulis vaan jo kevät... tai ainakin vähän lämpimämpi...

tiistaina, tammikuuta 26, 2010

Hippasen hektistä


Onhan se tietty niin, että mitään ei tapahdu, ellei mitään tee ja toisaalta olen taitava järjestämään asiat niin, että huomaan äkkiä, etten ehdi kunnolla ees hengittää. Siitä sentään sain KePolta kiitosta, etten vielä toistaiseksi ole ikinä tuplapuukannut, aina on vaan yks asia kerrallaan hoidettavana.

Tiistai alkoi kuten muutkin arkiaamut, ylös, ulos ja töihin. Duunipäivää venytin aavistuksen, kosken välittänyt ajaa kotiin, säästyy ees vähän kilometrejä, vaan paahdoin duunista suoraan salille. Ohjelma ottaa noin tunnin, sit suihkuun ja ehdinpä lojua vähän aikaa hierovalla leposoffallakin ennen kun piti painella luennolle. Loppupuolella luentoa jo vilkuilin levottomasti kelloa, ettei vaan venytetä... niin kun se kellon mulkoilu siihen mitään auttais.

Autoon ja kotio. Äkkiä tsekaten sähköpostit, ettei ole kouluttajalta mitään viestiä, kun Gretan kurssille ilmottaminen oli vähän viime tipan ex tempore ratkaisu. Sit jo pakkaamaan koulutusvermeet (siis lähinnä namit) ja tuota pikaa Greta autoon ja auton nokka kohti Espoota.

Kurssi meni aikasen hienosti ja kurssitilassa oli onneksi (Gretan ongelmien kannalta onneksi) matotettu koko lattia. Ensin Greta oli vähän, että mikäs paikka se tämä nyt sitten on ja yritti mennä kaikkia koiria moikkaamaan. Lopulta tajusi, että hei me ollaankin täällä töissä ja jaksoi keskittyä kiitettävästi. Ja kun huomioidaan, ettei Gretalle ole tottisliikkeitä opetettu, niin varsin mallikkaasti tuo toimi, mitä nyt luoksetulo ois voinut olla huomattavasti vahdikkaampi, vaan mitä sitä suotta juoksemaan kun mihin se emäntä sisätilasta katoaisi kun ovikin on ihan toisessa suunnassa, ei Greta sentään usko, että seinien läpi mihinkään menen. Ja kun niitä tuoksuja siinä matossa oli ihan mahdottomasti, niin pitihän ne matkalla haistella. Ens kerralla taidan ottaa jotain speciaalia mukaan luoksetuloa aatellen...

Kun varsinainen kurssi päättyi, niin vielä tovi Gretan kanssa ravattiin ympäri kurssitilaa. Kyllä Gretalla nytkin oli vähän turhan pal vauhtia, muttei se mitään tolkutonta säntäilyä sentään ollut, päästiin ihan ravillekin aika ajoin ilman, että talutin oli kun viulunkieli.

Kotona oltiin aika tasan tarkkaan ilta kymmeneltä, joten ei tarvi tässä pal miettiä mitä tekee. Vanhimmainen oli ruokkinut länderit, Muru ja Tiuku -raasut vaan oottelivat Gretaa ja ennen kaikkea siis ruokaa. Vähän oli hektinen päivä mun makuuni, vaikka tyytyväinen olenkin päivän saldoon. Että ei kun saunan kautta unten maille.

maanantaina, tammikuuta 25, 2010

Tiuku 2 vuotta


Niin se aika kiitää. Tiuku, joka me vasta just haettiin, täytti jo 2 vuotta. Synttärit meni kyllä hippasen hiipien ohi, jotenkin meikäläisellä oli muistikuva päivämäärästä 29.1, mistä lie moinen ajatus päähän tunkenut, kuitenkin aina näyttelyilmotkin on tullut oikein täytettyä eli synttäripäiväksi 19.1. Onneks ne ei noi karvakorvat sillä lailla oottele synttäreitään kun vaikkas lapset, joten juhlitaan kun ehditään tai muistetaan.

Otettiin tänään Tiukusta 2-vuotispotretit. Se on aina kyllä sellanen projekti, Tiuku kun tykkää, ettei ainakaan kotipihassa paikoillaan tönötellä, vauhtia elämässä olla pitää. Saatiin sentään jokunen onnistunut kuva ennen kuin Tiuku keksi jotain, mitä me ei kyllä nähty, ja otti pikku spurttia Lepikontietä pitkin, joten piti lopetella kuvaukset kun "se jokin" oli pal kiinnostavampi kun namit ja kameralle posettaminen.

Tässä Tiuku 2 vuotta





Gretan kanssa on alotettu ravaamistreenit. Pari kertaa päivässä tossa Lepikontiellä, vaikka ympyräähän siinä nyt ei oikein pääse juoksemaan, mut ees taas kumminkin. Illalla pakattiin Greta autoon mukaan kauppamatkalle. KePo ja vanhimmainen menivät kauppaan, meikä lähti juoksuttamaan Greetaa pitkin Nummelan jalkakäytäviä. Jalkakäytävällä juoksenteleminen meni ihan ok. Parkkiksella yritettiin vähän ympyrääkin, mut oli niin hiiskatin liukasta, ettei homma toiminut ollenkaan, meinattiin mennä turvallemme molemmat, Greta ja minä, joten katoin parhaaks lopettaa, ennen kun sattuu jotain jommalle kummalle.

Torstaina Greta starttaa näyttelykurssin ja jos sopimukseen päästään, niin huomenna Greta lähtee pentujatkolle. No vähän toi jo on yli-ikänen sinne, mut haitanneeko mitään, tarpeellista pyöritystä siellä tulee kumminkin. Arkitottiskurssi on myös puukattuna ja pari yksittäistä näyttelytreeniä on mietinnässä, oisvat sellasia kertaluonteisia, ei varsinainen kurssi, vois siis tehdä hyvää. Jollei tällä ohjelmalla ala ravaaminen sujua, niin jo on ihme.

sunnuntaina, tammikuuta 24, 2010

Turun näytelmä


Lauantaiaamu starttasi armeliaasti normaalin aamun aikaan eli kello soi kuudelta. Silmät tsikkurassa jalkeille, vilkasu lämpömittariin, paitti ettei aamurähmäsillä silmillä nähnyt kun vähän suuruusluokkaa, että ei se suojasää vieläkään ollu saapunut. Koirat pihalle ja ite suihkuun (omakotitaloasuminen on joskus kyllä niiiiiiin ihanaa, varsinkin kun tonttia on ja se on kokonaan aidattu).

Koirat sisälle, ne olikin kovin vilusen olosia. Tukka föönaten ja naama kammaten. Sit uudestaan lämpömittarille, piti hierasta silmiä toisenkin kerran, joo'o -21 astetta se näytti, eikä auttanut vaiks kuin silmiään hiero. Siis kuteet sen mukaan, edustavuudesta viis.

Aamupala, eväät pakaten, koirille aamuherkut vähän kun arkenakin, Greta ja Hedda autoon, Heddalle takki päälle, ettei palellu, tosin hikoili jo loppumatkasta, että teet niin tai näin, niin se voi olla väärinpäin. Greta ei ois autoon mennyt, ei sit millään ja oli kovin levoton...

Päästiin sujuvasti parkkiin ja näyttelyalueelle ja löydettiin länderikehäkin, siinä oli mukavasti tilaakin ympärillä, joten Greta mahtui hyvin oottelemaan "pikkusiskon" esiintymistä. Leiriä pystyttäessä totesin, että jippii termari on vuotanut ja kassi on kahvia pullollaan, samoin lattia kassin alla ja meidän kulkua näyttelyalueella ois kai voinut seurata kahvitippariviä kulkien.

Kamat siis pois kassista. Jonkin ihmeen kautta vaan toinen näyttelykaulain oli kahvin kostuttama, kaikki muu tekstiili ja nahka oli säästynyt, sen sijaan kaikki eväslootat ja putelit oli märkiä, vaan niistä nyt selviää kuivaten. Siitä huolimatta meikäläisen pinna oli aika piukalla, joten KePo läks metästämään jostain muovikassia. Yllättävän vaikeaa, jos sellasta joskus tarttee, yleensä niitä on jokaisella laukussa, taskussa, käsilaukussa ja ties missä. Lopulta saatiin yks, johon tungin kaikki kamat. Sit laukku täyteen talouspaperia (onneks oli kokonainen rulla mukana) ja lattia kuivaten.

Kehä meni hienosti, Hedda on kyllä niin helppo esitettävä. Vähän venkoili pöydällä, siis ei suostunut seisomaan kunnolla, kopeloida kyllä sai. Ravaaminen menee ihan loistavasti ja jos vaikka hyppää pupuloikalle, niin putoaa raville ihan vaan sanomalla äp. Silti yllätyin riukukintun, koska Hedda ei todellakaan ole mikään valmis koira vielä, menestyksestä: jun ERI, juk1, PN2 ja vielä varaSerti kaupan päälle. Voiton vei Heddan isoäiti Bingo ja VSP oli Heddan veli Poko. Onnittelut heille ja kaikille muillekin osallistuneille.

Kehää ootellessa ja kehän aikana oli kassi kummasti kuivahtanut, viimeistelin vielä talouspaperilla ja kuivasin lattian, jonne Greta kaatoi vesikupin. Sit kamat kassiin, tosin siinä muovikassissa, ja kohti leonberginkoirakehää. Ulkoilualuekin sijaitsi kehää liki, joten pääsisivät Hedda ja Greta asioilleenkin jos tarvetta olisi.

No oli vähän aikasemmin kun ajateltiin... Greta päätti pyllistää ehkä 30 metriä liian aikasin ja eihän se tietty mikään topakka kasa ollut ja osukin neliön matkalle tai siltä se ainakin tuntu. Pusseja oli onneks ja talouspaperia, aika epätoivonen urakka silti, vaan yritettävä oli. Onneks pa*kapartio saapui paikalle siinä kohti kun suurimmat oli pussissa ja pesi lattian. KIITOS!!!

Käytiin me ulkonakin, mut kumpikin hienohelma mulkoili pienehköä ja pissan kyllästämää ulkoilualuetta nenänvarttaan pitkin, joten ei kun takasin sisälle, se ei sää oikein houkuttanut roikkumaan raittiissa (tupakansavun kyllästämässä) ilmassa, vaikka Turussa pakkasta olikin noin 10 astetta vähemmän kun meillä.

Gretan veli Zorro suoritti upean esiintymisen junnukehässä ja voitti luokkansa laatuarvosanalla erinomainen. PU-kehässä ei sitten enää menestystä tullut, mutta upeasti Zorro sielläkin edusti. Loppurutistuksena Zorrolle vielä varaSerti. Ihan loistavaa! ONNEA vielä tätäkin kautta!!!!

Greta alkoi olla todella levoton ennen kehää. Aattelin sitä jotenkin hermostuttavan, jännittävän tai jotain. Kehä meni miten meni, paikalla olleet voivat nauraa vapaasti. Greta kyllä seisoi upeasti, se oppi näyttää menneen perille tosi sukkelaan, vaan se ravaaminen, voi hyvänen aika. Ravi on kaunista katsottavaa, JOS sitä päästään näkemään. Suurin osa Gretan liikkeistä on kuitenkin liikettä, jonka tarkoitus on päästä pois kehästä ja mielellään kiskoa vielä handlerikin mukanaan. No tää oli tiedossa, ei siinä mitään. Siitä huolimatta Gretalle nuortenluokan voitto laatuarvosanalla erinomainen.

Ulos kehästä ja Greta on edelleen lähinnä hysteerinen. Käytiin ulkona, kierrettiin näyttelyaluetta, käytiin ulkona ja lopulta levottomuuden syy selvisi, seuraava otos löysää kakkaa levisi... tällä kertaa sentään ulos. Keräsin mitä sain, loput imeyty kovaksi tallattuun lumeen. Takasin sisälle.

PN-kehän liikunta ei ollut yhtään parempaa kun nuorten luokan esitystkään. Tuomari kätteli meidät ulos kehästä kommentilla tyvärr. Ehkä tässä on ihan aikusten oikeesti alettava tehdä töitä asian eteen, eikä toivoa, että kyllä Kerttu siitä kasvaa ja aikuistuu kuten äitinsäkin. Täytyy muistaa, että Greta ei ole Muru, eikä siitä koskaan tule samanlaista kuin Muru, koska se on Greta.

Vielä kerran meidät huudettiin kehään kun varaSertiä ei kukaan neljästä sijottuneesta tarvinut, joten siis varaSerti kaupan päälle kuten Zorrolle ja Heddalle. Ei huono päivä, ei, vaikka paremminkin olis voinut mennä. Kehän päätyttyä otettiin vähän kehätreeniä Gretalle, vein ensin ite, sit onneaan koitti Satu ja Kepokin yritti. KePon eduks sanottakoon, että jaksaa pitää Gretan kehällä, vaikkei ne liikkeet siinä mitenkään parhaat mahdolliset ole kun Greta nojaa koko painollaan KePoon. Väkisin siis ei kauniisti viedä, muilla konstein on työ tehtävä.

Kotiinpäin ajaessa pakkanen kiristyi kilometri kilometriltä ja kotona oli taas melkeen 10 astetta enemmän pakkasta kuin Turussa. Greta oli lopen uupunut ja nukkui autuaan unta, Hedda puolestaan tuijotteli ikkunasta ulos, kuten sillä tapana on. Kotona Hedda sitten kävi nukkumaan kun tilaisuus salli, Greta puolestaan ei suostunut rauhottumaan ennen kuin oli iltaruoka saatuna. Sitten unta riittikin aamuun asti.

Ja tässä meidän varaSerti-tytöt arvosteluineen:
Turku KV 23.1.2010

HEDDA
Tuomari Tino Pehar, Kroatia
JUN ERI, JUK1, PN2, varaSerti



10 month old. Very nice in type. Excellent proportions. Feminine head. Correct ear set. Good body proportions for her age. Good movement and colour.

10 kuukautta. Erittäin hyvä tyyppi. Erinomaiset mittasuhteet. Feminiininen pää. Oikein asettuneet korvat. Hyvät rungon mittasuteet ikäisekseen. Hyvät liikkeet ja väri.

GRETA
Tuomari Carin Åkesson, Ruotsi
NUO ERI, NUK1, varaSerti



En underbar tik med flotta linjer. Mkt bra könsprägel. Välformat huvud. Utm. kropp för åldern. Mkt bra vinklar. När hon vill rör hon sig härligt långt steg och mycket bra drive. Utm. benståmme.

Suurenmoinen narttu upein linjoin. Erittäin hyvä sukupuolileima, Hyvin muodostunut pää. Erinomainen runko ikäisekseen. Erittäin hyvät kulmaukset. Kun hän haluaa, hän liikkuu ihanin pitkin askelin ja erittäin hyvällä drivella. Erinomainen luustonvahvuus.

Ja joo, Greta on ilmotettu "Nätisti näyttelyssä" -kurssille, siitä se lähtee.

torstaina, tammikuuta 21, 2010

Naks-naks-naksu


Greta pääsi tänään kylpyyn. Neito on nyt pesty kahteen kertaan, että luulis tuon näytelmiin kelpaavan. Tosin vanhimmainen uhkas jynssätä Gretan vielä kerran... Huh! Onhan tuo sellasen tunkkasen hajun jostain saanut turkkiinsa, muttei kyllä enää mun mielestäni tuoksahda kun korkeentaan kosteelle koiralle. Vaan en puutu tohon lajiin, kun en kerran Gretan porstausta hoidakaan.

Päätin myös testata Gretan nopeeoppisuutta ja kyllähän siinä on neito, jolla lanttu leikkaa ja pää on ehkä vähän turhankin terävä. Tuota pikaa Greta tajusi mitä naks-ääni tarkottaa ja tuota pikaa Greta tajusi, että naksahduksen kuullaakeen täytyy seisoa. Tähän asti Greta on tarjonnut istumista aina ja sitkeesti. Nyt saatto pistää takamuksen maahan, kokeili jopa saako namin istumalla terhakasti vai rönöttämällä lonkan päällä, lopulta ymmärsi, että seisoen namin saa. Tästä on hyvä jatkaa, enkä edes kuvittele homman toimivan viikonloppuna Turussa.

Käytiin me ulkonakin, huolimatta -18 asteen "lämpö"tilasta. Seisominen meni yllättävän hyvin, kun aattelee, että harjotusta oli takana minimaalisesti. Vaan ravaamista ei oikein päästy kokeilemaan, kun pihassa on niin pal lunta, ettei voi juoksemista harjotella, ja Lepikontiellä on niin liukasta, että itteä hirvitti, ja Gretalla on vauhtia niin, ettei hitaampi perässä pysy, sillä Gretahan on iässä, jossa puoliteho on tuntematon käsite. No menee kun on mennäkseen ja ehkä sit seuraavassa näytelmässä Greta jo osaakin liikkumisen jalon taidon, siis tahdissa, jossa handlerikin pysyy perässä.

Länderien osalta päivä oli sitä luokkaa, että uhkasin kaikkia poikia pallien poistolla. Tai no, Arskalta niitä ei enää voi poistaa, mut Cellolta ja Totorolta kyllä. Jostain syystä Totoro on sitä mieltä, että Heddalla on juoksu (ei ole, eikä ole kellään leollakaan, ihan vasiten tarkastettiin tilanne, eikä luotettu "ei pitäis" -fiiliksiin) ja Cellon mielestä taas juoksu on joko Viivillä tai Pupilla (molemmat kohduttomia, joten ei juoksuja, se on varma se). Arskan mielestä se juoksu vois olla vaikka Cellolla...

No tää tilannehan ei oo omiaan rauhottamaan menoa laumassa, ei ollenkaan. Ei meillä mitään tappeluita ole, mut jatkuvaa jurinaa ja häsläämistä kyllä riittää. Ja sitten se asia, joka eilen kruunasi kaiken: Totoro keksi, että HÄNpä merkkaa kaikki nurkat omikseen, enkä tietty saanut kertaakaan itse teosta kiinni. Paha ois muuten ollut sanoakin kuka sotkut sai aikaan, mut kun kaks muuta uroksen ketaletta pyöri omissa jaloissa, niin ei jäänyt vaihtoehtoja, Viivikään kun ei vielä ole oppinut sentään niin hyvin jalkaa nostamaan (yritystä on), että osuis yhtä korkeelle kun pojat. Hedda puolestaan keksi pyöriä kaikkien (lue: Arskan ja Viivin) edessä pitkin lattioita ja samalla lirautella "mielistelypissoja" vähän sinne ja tänne. Kumma kun ei me kaksjalat tästä kaksikon pissirallista hirmuisesti riemastuttu.

Joskus, ihan joskus, sitä kyllä miettii, että oisko elämä koiritta kuitenkin jotenkin auvoisempaa...

sunnuntaina, tammikuuta 17, 2010

Päivät mennä jolkottaa


Päivät sen kun mennä jolkottaa ja tammikuu kääntyy loppupuolikkaalleen. Blogissa on ollut hiljaista, aika on mennyt rästihommissa ja toisaalta mietintätöissä. Nyt pitäis helpottaa, ainakin hirmuset pinot pölysiä "vuosien saatossa kertyneitä" papereita on nyt käyty läpi ja joko mapitettu tai poltettu. Vapauttavaa. Vielä ois muutamat CD-levykkeet läpikäytäviksi, jos vaikka nekin sais ojennukseen.

Kotisivuille jo jotain valokuvia olenkin päivitellyt, lisää on vuoroaan odottamassa. Jotkut ihan tuoreita, jotkut sähköpostin siivouksessa "löydettyjä"... Mutta nyt on sähköpostissakin vähän toisensortin järjestys, että kunhan nuo rästit saa tehdyiksi, niin sitten homman pitäis pelittää paremmin ihan ajatasasesti.

Tovin otti myös Fliin pennutusasian mietintä. Urosvalinta on kovin vaikea, kun yrittää välttää tiettyjen asioitten kertaantumista emän ja isän takaa, katsoo luonnetta ja katsoo terveysasioita. Aina kun tuntuu, että tuossa se "unelmien uros" on, tömähtää jotain unelmat kaatavaa päin naamaa, kuten vaikka, että uros onkin kastroitu tai sitten jokin terveysjuttu. Vanhemmilla uroksilla ei tunnu palleja olevan ja nuoremmat sais varttua vähän, jotta tietäis paremmin ja varmemmin mikä on tilanne.

Kaiken pähkäilyn jälkeen päätin, sijoituskodin ystävällisellä siunauksella (KIITOS Jaana), siirtää Fliin pennutusta vuodella. On mulla vähän jo ajatusta uroosta, mutta saa vielä vähän vanheta ja loppuvuodesta sitten tutkailen uudelleen sekä Fliin että uroksen lähisuvun terveystilannetta ja sen jälkeen sitten katsotaan miten käy.

Pennunodottajista osa varmasti pettyi viestin asiasta saatuaan, vaan minkäs teet. Jos riskejä voi minimoida, niin minimoidaan. Osa porukasta jäi kuitenkin edelleen odottamaan omaansa, joten toivottavasti näille kärsivällisille on pentu aikanaan tarjota. Itse oisin myös mielelläni nauttinut pennuntuoksusta tänä(kin) vuonna, toisaalta saan pitää kesälomani miten haluan, en pentujen mukaan, ja muutenkin järjestää vuoden aikataulut kuten itselleni parhaaksi katson. Puolensa kaikella.

Muuten ei mitään ihmeitä, aika laiskasti, luvattomakin laiskasti, on tämä alkuvuosi koirien kanssa oltu. Gretankin kehäkäytös lienee viikon päästä Turussa ihan entisellään (siis hyppy, pomppu, rynnistys -tyyliä), mut mennään huvittamaan muita, tuloksia en oottele kosken kuvittele tässä viikon pitkin neidolle mitään opettavani. Jos sitten Turun jälkeen alottais vaikka naksulla kun Greta on liiankin herkkä kehuille, alkaa loikkia riemuissaan het kun kehutaan. Tollanen "ilmeetön" naksu vois siis olla parempi. Ja ellei se, niin eiköhän joku keino löydy kumminkin.

Ja nyt kun päätös pennuttomasta vuodesta on tehty, vois näyttelyitäkin katella sillä silmällä, että kenet ilmottaa ja minne. Alkaa vaan noi maksut ja polttoaineen hinnat olla sitä luokkaa, että joutuu tosillaan miettimään kenet vie ja kuin kauas. Muutkin harrasteet uskaltaa nyt puukata kalenteriin eli jos vaikka jollekin kurssille haluaa mennä tms. Katellaan.

perjantaina, tammikuuta 08, 2010

Ahkera Greta


torstaina, tammikuuta 07, 2010

Kuormakameli Greta


Vuodenvaihteen pyhät ja katkonaiset viikot alkaa olla taa jäänyttä elämää ja on palattava täyspitkiin työviikkoihin ilman "ylimääräisiä" vapaita. Mulle kyllä sopis paremmin kun hyvin vajaat viikot vaikka vielä tän kuuden tunnnin työpäivän lisäks vaan kun ei kukaan vieläkään ole alkanut maksaa palkkaa kotitöistä...

Vanhimmainen on joutunut ronttaamaan polttopuita sisälle, kiitos särkevän hampaani, joka ei pakkasta ole kestänyt, ja mikäänhän ei ole niin hyvä motivaattori kuin ihmisrodun mukavuudenhalu. Kun vielä Greta tykkää rynniä puuvajaan ja kasan päälle, niin asetelma on valmis. Tässä parin päivän aikana Gretalle on siis valmistuneet "valjaat" ja kantolaukut ja ensimmäiset puutkin Greta on jo kantanut; yks puu kummassakin laukussa.

Itse en ollut näkemässä harjoituksia, mutta kuulemma vähän epäluulonen Greta oli ollut kun valjaita oli alettu pukea. Muru sen sijaan ois halunnut tulla valjastetuksi, kuvitteli kai pääsevänsä lenkille. Äkkiä Greta oli kehujen voimalla tottunut valjaisiin ja laukkuihin ja pikkuruiseen painoon laukuissa. Puuvajasta poistumisessa oli kuulemma vähän ollut "ongelmaa" kun Greta laukkuineen oli halunnut kulkea kapeimmasta paikasta yhtä aikaa vanhimmaisen kanssa ja se, mikä onnistuu pelkältä Gretalta, ei onnistu Gretalta ja laukuilta. Mikäli edistys on näin nopeaa, niin kohtahan Greta voi varmaan kantaa sisään kaikki puut. Kuva ois kiva, mut sellasta ei nyt oo.

Hammas on edelleen epämiellyttävä, joskin antsakuuri vei säryn suurimmalta osin pois. Kylmä viiltää ja vihloo edelleen, ja se ei todellakaan ole mikään pikkuvihlasu. Kuuma ei enää niinkään. Luultavasti saan kestää hammasta tollasena seuraavaan hammaslääkäriaikaan asti eli vielä viikon.

Siinä tämänkertaset, että ei kun jatketaan talvesta nauttimista (tosin mun mielestä pakkasta sais olla vähän vähemmän ja lunta ei tarttis enää yhtään lisää).

tiistaina, tammikuuta 05, 2010

Arkistojen kätköistä päivän valoon


Säpinää, muttei Helsingin kaduilla, vaikka eilen olikin moottorisaha eteisen lattialla... Sen sijaan selkärangasta nousi saunan lauteilla tässä männä päivänä vanha mainoslaulu: Käsille kuin käsille paljon sitruunaa, sitruuna on aine, joka kädet kaunistaa. Lemon Juice & Glycerine sitä sisältää, eikä karheutta käsihinne jää. Kaikkea sitä ihminen arkistoissaan kantaa.

Voi niistä arkistoista olla kyllä hyötyäkin vaikka kun Miksu tulee hoitoon, kuten tänään. Siinä meikä mummi sitten sujuvasti syöttää, juottaa, vaatettaa, vaihtaa vaipat, pesee takamuksen. Sieltä sekin taito vaan kumpuaa jostain arkistosta ja alkaa sujua tosi näpsäkästi, vaikkei Miksu nyt montaa kertaa olekaan hoidossa ollut.

Tänään sitä on taas osannut olla kiitollinen monesta asiasta kuten vaikka siitä, että vesi tulee kaivosta pumpun voimalla sisälle ja menee sitten viemäriä myöten likakaivoon. Putket on siis nyt sulat ja kylmäsillat korjattu, toivottavasti vaiva ei uusi, on se sen verran työlästä sulatella putkia, vaikka nyt sentään tietää mistä vikaa etsii.

Aamulla soitin hammaslääkäriin ja saatoin todeta, että oikeassa olin, ei hampaan kuuluis enää särkeä jytkyttää. Oma lekuri oli tietty lomalla, mut toinen hampilekuri soitti mulle apteekkiin antibioottireseptin, joten nyt ei kun nappia naamaan, toivottavasti tokenee ja ellei tokene, niin tiedän tasan tarkkaan minne soitan.

Aamupäivällä, kun lähin apteekkireissulle, sain lämppärinpiuhankin irti auton keulasta, tosin en sit saanut sitä enää takasin kun iltapäivällä oli maailmalle menoa. KePo kaiketi, ainakin omien sanojensa mukaan, korjas piuhan... jää nähtäväksi.

Ilta kuluikin sitten maailmalla, mutta siitä enemmän joskus toiste ja ehkä jossain toisaalla, se kun ei koiriin liity mitenkään...

Ai niin Greta Gertrud Ketterä on osoittautunut nimensä mukaiseksi, joskin se raasu saattaa kyllä oikeasti kuvitella olevansa länderi. Gretan uusin pravuuri on nelistää puuvajaan ja puupinon päälle ihan noin vaan suit sait sukkelaan. Ekalla kertaa KePo oli jo pelästynyt, että saa kantaa 55 kiloa lihaa alas puukasan päältä, mut Kerttuli oli vaan levittänyt pikkuräpylänsä ja takajalkojensa ylimääräset varpaat ja leiskauttanut kaikessa rauhassa takasin pihalle. Sellanen neito tuo meitin Greta.

Totoro taas rakastaa ihan kybällä Miksua, tai ainakin Miksun rinkeleitä ja yhtä lelua, joka erehdyttävästi muistuttaa Totoron rakastamia puuhapalloja. Tänään oli kyllä liikkistä seurata kun Totoro kärsivällisesti odotteli, että jos vaikka sais Miksulta palan rinkeliä. Ei mitään "riistän kädestä" -numeroita tms. vaan kärsivällistä odotusta. Lopulta se palkittiin Totoron jäädessä yksin olkkariin kun Miksu lähti syömään, rinkilän jämä jäi myös olkkariin ja katosi mystisesti...

Nyt saattais raahata ittensä vaikka nukkumaan, jaksais huomenna ihmetellä maailman ihmeellisyyttä.

maanantaina, tammikuuta 04, 2010

Kantovettä ja hammassärkyä


Ihan ensimmäiseksi myöhästyneet synttärionnittelut KipazinC-pentueelle, joka täytti eilen 6 vuotta. Oikein paljon onnea Chili, Cosmo, Frodo, Jaffa, Miro, Nelli, Niki ja Randy!!

Sitten muihin asioihin.

Onko blogin päivityksestä siinä vaiheessa jo liian kauan kun ei enää muista käyttäjätunnustaan ja salasanaansa? Saattaa olla tai sitten aivot on muuten vaan mukavasti nollautuneet...

Vuosi on vaihtunut ja tässä on opeteltava kirjoittamaan 2010. Kuinkahan monta kertaa se on 2009 ja miten monta kertaa 2001? Sitten kun oppii kirjoittamaan 2010 onkin taas aika vaihtaa vuotta, että oikeestaan tässä vois jo alkaa kirjotella 2011, niin ois sit ainakin ens vuonna helppo siltä osin siirtyä uuteen vuoteen

Vuosi ois voinut alkaa paremminkin, jos toki huonomminkin. Ensinnäkin hammasta on särkenyt kohta kuukauden, millon enemmän, millon vähemmän, yhtä kaikki kaiken aikaa se on vaivannut. Kaks käyntiä hammaslääkärillä on takana ja hampaan tappo-operaatio, jota juurihoidoksi kutsutaan, on alotettu sillä paikan vaihto ei auttanut, vaan lopulta oli kairattava juureen, jotta voitiin todeta, että tulehdus ja kuolio, miten hammas nyt sitten kuoliossa mahtaa olla... No vieläkään ei vois mennä ulos pakkaseen, sillä tuska sen jälkeen on aika sietämätön, oonkin lähinnä pesinyt sisällä ja tyytynyt kattelemaan pakkasta ikkunasta. Mielenkiintosta vaan miten tässä duuniin alkaa kulkemaan loppuviikosta, se kun on pakko ulkoutua työpisteeseen päästäkseen.

Uuden vuoden kunniaksi meillä siirryttiin kantoveteen... siis putki jäässä, elleivät haja-asustusalueen omakotiasumisen ilot jollekin ole tuttuja. Onneks sentään on kaivo pihassa ja mökillekin vesi tulee, joten ei kun ämpäreitä heiluttelemaan niin pyörii tääkin talous. Lämmintä vettä saadakseen tarttee tietty käyttää vedenkeitintä, hellaa, takkauunia tai mökin pihasaunan muuripataa, mut lämmintä saadaan kyllä ja saunaankin siis päästään, tohon mökille (ja meidän "mökille" on siis ehkä noin 100 metriä). Positiivisesti ajatellen: vesi sentään menee ulos, vaikka se onkin kannettava sisään. Niin ja jäätymiskohta, ja kylmäsilta, on tänään paikallistettu, KePo sitä siellä sulattelee, että ehkä jo ennen juhannusta...

Ja kun pakkasta on riittänyt niin auton lämppäripiuhan pistoke yritti saada aikaan trooppisen kesän ja suli kiinni auton piuhapistokkeeseen, joten lämpimällä autolla ajelusta on lähiaikoina varmaan turha haaveilla. Sitä ei tarina kerro, että saiko KePo piuhaa irti autosta vai joudunko ajelemaan piuha peiliin sidottuna...

Eilen ja tänään oon hoitanut rästiin jäänyttä kirjeenvaihtoa ja sitähän on joulun aikaan kummasti kertynyt kun aina aattelin, että sit ja sit ja sitä sittiä ei sit koskaan tullutkaan paitsi nyt. Totesin myös, että kotisivuille ois päivityksiä pilvin pimein ja enemmänkin, että jos niitäkin yrittäis tässä urakoida lähiaikoina, uudenvuodenlupausta en siitä tosin tee, mut yritän ja jos parhaansa yrittää, niin enempää ei voi.

No mut tästä päivityksestä kuitenkin alotetaan, eiköhän tää tästä.