Viime päivien kootut

Jaa, mihis tää aika taas katos? Vastahan se oli perjantai ja nyt on jo tiistai...

Niin lauantaina käytiin Gretan kanssa näyttelemässä Tuomarinkartanossa. Sää tuntu suorastaan hyytävän kylmälle kun lämmintä oli "vaan" +21 astetta ja kävi melkonen tuuli. Fleece mulla oli ja pitkät housut, ei tuntunu yhtään liialta, ihan uskomatonta.

No Greta sit, Greta oli tietty hyvin pirteä kun ei helle haitannu, joten Greta yritti tehä mulle kehässä oharit ja rynniä ulos kehästä... eli siis sitä samaa kun ennenkin, oli turha nielasta ennen kun tipahtaa. Tällä kertaa kuitenkin sain Gretan takasin kehään hyväksi todetulla tekniikalla: jatkoin juoksemista ja ohitin Gretan vasemmalta puolelta, pyöräytin taluttimen selkäni takaa ja vauhdin antamalla voimalla tempasin Gretan takasin vasemmalle puolelleni ja taas mentiin, eikä Greta enää kehästä ulos yrittänytkään sen jälkeen. Huolimatta näin hienosta kehäshowsta Greta ei saanu eri:ä EH2 oli tulos.

Nyt Greta jää näytelmätauolle, se kun alkaa turkki olla aika olematon, vaikkei se Gretalla koskaan oo kovin olematon. Juoksua oon Gretalle ootellu, Tiuku kun jo juoksi ja Murukin on loppusuoralla, ei vaan oo näkyny, ois niin näppärää kun se ois kaikilla yhtä aikaa. Heddankin meininkiä siltä osin oon seurannu mielenkiinnolla: lähteekö kerpeleitten rytmiin mukaan vai pitääkö oman rytminsä.

Muuten aika on menny kaiken karvasessa tavaroitten järjestelyssä. Miten mulla on tunne, et taistelen tuulimyllyjä vastaan: kun saa yhen paikan ojennukseen, niin jo on toinen paikka sekasin. Ehkä kannattais vaan luopua moisesta duunista. Jos pakkais kaikki epämääräset paperikasat ja tavararöykkiöt vaan pahvilaatikkoon, pistäis varastoon ja jos ei oo vuoteen tarvinu, niin veis roskiin. Toisaalta just tässä tarttin paperia vuodelta 2005...

Kitkinpä kukkapenkkiä tässä päivänä eräänä. Olin jo hyvän tovin siinä touhunnu ja länderit pyöri jaloissa, kun äkkiä alko kuulua pörinää. Miten ne paarmat osaakin löytää ihmisen vaikka tää piileksiin ittensä korkusten kukkien seassa... kai se on sit vaikkas hien haju tai joku sellanen. Paitsi että siinä kohti kun mua pistettiin jalkaan tajusin, ettei ne mitään paarmoja ollu kun siinä mun ympärillä pyöri, ne oli maa-ampiaisia, olinpa onnistunut löytämään niitten pesän meitin kukkapenkistä. Jippii.

No ei kun kamat kasaan ja pois paikalta aika haipakkaa. Selvisin yhellä pistolla, joka sekin meni ihan kivuttomasti homeopaattisilla, eteerisellä laventeliöljyllä ja yhdellä jäisellä kylmäkallella. Länderit säästy pistoilta vallan kokonaan. Kummasti meni kitkemishalut... no ehkä mä joku päivä jatkan, sit kun on sen verta viileetä, et voi pukee kunnolla päälleen, siis joskus syksyllä ilmeisesti tätä menoa.

Raparperit on nyt kaik siirretty, nekin muuten oli siinä ampparipesän vieressä, kukat on kaikki siirretty ja gojitkin näyttää voivan hyvin. KePo puolestaan on siirtäny yhen traktorin, joten pääsen jatkamaan pihasuunnitelmani toteutusta vaikka het huomenna.

Traktorin siirtymisen lisäks mun autosta siirty takapuskurin kuskin puoli melkeestä niin kun matkustajan puolelle. Joku tyyppi oli pyyhkässy siihen, ite en ollu likikään tapahtumapaikkaa, onneks... Hetken jo pelkäsin, et vakuutusyhtiö haluaa lunastaa mun kulkupelin, ja joo, haluaakin, mut suostuvat maksamaankin jonkun summan ja korjaamolla oli sanottu, et ellei jossain nelipyöräjutussa löydy mitään, niin kaara saadaan kyl kuntoon sillä luvatulla summalla. Hyvä jos saan ton kaaran pitää, ei sillä vakuutusyhtiön korvauksella kuiteskaan samanmoista tilalle saa.

Kuviakin ois jonkun verran, vaikken sitä kerpeleet räsymattoina kuvaa ookaan saanu otettua. Oon kyllä yrittäny, mut vaikka kerpeleet on kuin nahkoina, niin yritäpä ottaa kuvaa, kaikkien päät nousee ja aina joku nousee ihan istumaankin tai lähtee jopa liikkeelle. Taitaa siis jäädä kuva ottamatta, samoin kun puuhakuvatkin, kun kerpeleet puuhaa lähinnä makoilua. No päivittelin sit kotisivuille kasvattien kuvia, niin enpä enää jaksanu muuta tänään päivitelläkään, kasvattien kuvistakin osa jäi oottamaan, ja nyt alkais olla aika lähtee nukkumatin kanssa treffeille. Tuulensuoja toivottaa kaikille kesäisiä unia!

Perjantaipuuhia

Kun on kesä ja kun on aurinkoa ja kun kaikki kuivaa kuumassa, niin tänään on taas pyykätty, meinaan koirien petityynyjä, niitä isompia, jotka kuivaa huonosti. Viimoset ehti kyllä narulla vähän kostuakin kun vettä tihutti jonkusen tipan shoppailukierroksen aikana, vaan sen kesä kuivaa minkä kasteleekin... tai oikeestaan pistin tyynyt kosteina koirien iloksi.

Goji-pensaat on nyt siirretty ruukuista avomaalle ja oli jo aikakin, ruukut oli ihan juuria täynnään. Taimen taaperot saivat tukiaidan ja vielä molemmin puolin, jottei koirat (tai joku muu) jyrää taimia litteeks ihan ohimennen. Vielä tarttis laittaa kuoriketta juurelle, niin ois helpompi pitää rikkaruohot poissa ja toisaalta kaipa se kuorike vähän kosteuttakin siellä alla säilöö.

Trio Goji


Yks kukkapenkkikin sai muuttaa paikasta A paikkaan B. Samalla piti erotella kahta eri lajiketta olevat toisistaan. Juu, ei varmasti mikään maailman paras hetki siirtää kukkia mistään mihinkään, mut kun kukat on ollu tarkotus siirtää ja kun puumies on tulollaan ja saattasvat vanhassa paikassa jäädä joka tapauksessa jyrän alle, niin riski oli otettava. Ens kesänä sit nähdään mitä jäi jäljelle.

Kukkaraasut uudessa penkissään, tuet uupuu vielä.


Koirilla on riittänyt ihmettelemistä tässä omituisessa kasvien rahtaamisoperaatiossa.

Mitä ihmettä tuolla oikein tapahtuu?


Kuka näistä ihmisten tohinoista mitään käsittää.


Kuka nyt mitäkin kenenkin omituisista tohinoista aattelee...

Poikia laitumella

Arska ja Cello

Tyttöjä laitumella

Viivi ja Hedda

Arska jäätelöllä


Ohjelmassa oli tänään myös Gretan siistintää...

Häh, älä nyt vaan luule, et mä täältä tuun, sä kuitenkin kiskot takamusvilloista, eikä tukkakaan oo sen jälkeen hyvin. Kampaa vaan oma naamas.


Ostoksillakin tuli käytyä. Ensin Honkkarista käytännöllisesti kukille tuet, mulle parit viherpeukalon työkalut, kuoriketta goji-puskille, lisää multaa ja turvetta, et saa raparperitkin siirrettyä pisteestä C pisteeseen B. Sit vielä kierros Saupparissa, josta mukaan tarttu piikkimatto (kun halvalla sai), yks pusero ja tää ihana käsiveska. Tai no, enemmän se on kokoluokkaa suuri kassi, mut kun käsveskaan tarttee mahtua yhtä ja toista ja monenmoista, ei siihen mikään kirjekuoren kokonen riitä.



Takkahuoneen siivoustakin alottelin, mut jotenkin se jäi alkutekijöihinsä. Roskiin menossa olleilla CD- ja DVD-levykkeillä sain testattua uutta hienoa(??) silppuria, jonka Liiteristä taannoin ostin. Hyvin meni levykkeet palasiks, toivottavasti toimii yhtä hyvin paperinkin kanssa.

Tuet tosiaan tuli kukille jo laitettua,


mut kuorikkeet jäi oottamaan aikaa parempaa.


Kukkaraasujen puolesta toivon huomiselle sateista päivää ja odotusarvo on hyvä, sadettahan sitä on luvattu. Näyttelyn, Greta on sellaseen ilmotettu huomiselle, kannalta pouta ois tietty parempi. Vaan onhan se niinkin, et kun ei samassa paikassa olla, niin ehkä se vois sataa täällä ja olla poutaa siellä...

Mummoilua

Tän päivän suunnitelmissa oli pyykkäystä, siivousta sun muuta pientä, vaan päivä meni aika lailla mummoiluksi kun keskimmäinen tuli Miksun kanssa raparperinpalat kainalossa käymään ja leipas meille raparperipiirakan. Sillä aikaa mummi jouti rakentaa Miksun kanssa kerrostalon.



Miksun mielestä mummin kesäkeitto oli niiiiiiiiiiiiin hyvää, ettei sanotuksi saa.



Pyykkiä tuli pestyä ja kukkapenkin paikka on valmiina sekä kuopat goji-pensaille. Illansuussa vielä Honkkarista pari säkkiä multaa ja tukirakennelmat gojitaimille. Siitä on huomenna hyvä jatkaa.

Hellettä piisaa

Mun pojat

Arska (tolta äijä näytti vielä eilen), Totoro ja Cello.

Tällainen poju kuoriutu Arskan turkin alta kun saksittiin ja koneella ajettiin. Ja joo, viimeistelyä on vielä edessä, muttei kukaan jaksa helteessä loputtomiin seisoskella pöydällä saksittavana, jatketaan toiste.


Helle se vaan jatkuu, oikeestaan siihen alkaa jo melkeen tottua ja sellanen alle 25 astetta alkaa tuntua suorastaan vilakalta. Ulkona ei kyllä kamalasti jaksa siitä huolimatta puuhailla mitään ponnisteluja vaativaa, josta syystä toivon, ettei mua rangaista sillä, että koko loma on yhtä hellepäivää.

Hedda yrittää päästä hellettä pakoon auton alle


Ja mitä sit on tänään saatu aikaan Arskan turkin leikkuun lisäks? Alotetaan tärkeimmästä; ruokaa. Ruokalistalla oli kesäkeittoa, jota taas siunaantu hervoton kattilallinen, vaikka laitoin vaan vähän sitä ja tätä ja tota. Positiivinen puoli: ei tartte huomenna miettiä, jotta mitähän sitä söis, ei ehkä ylihuomennakaan liekö sitä seuraavanakaan...

Puutarhasuunnitelmaa laadin myös, jos pistäis ton etupihan vaikka kuntoon, tosin kovin pal ei kai voi tehä ennen kun "puumies" on käyny kaatamassa kaiken sen tontilta, mikä nyt ois tarkotus kaataa. Vaan onpa suunnitelma valmiina ja hyvin suunniteltu on puoliks tehty, vai miten se nyt olikaan.

Itekin oon ollu osan päivää hellettä piilossa, nimittäin sisällä, joten kotisivuillekin sain vähän päivityksiä tehtyä, tosin vasta vähän, lisää ois tarkotus tehdä, mut toisaalta ei oo tarkotus istua kaikkia päiviä koneellakaan, joten pala kerrallaan, pala kerrallaan.

Kukaan ei enää viihdy auringossa, kerpeleet on jo pitkään muistuttaneet karhuntaljoja ja länderitkin leikkii varjossa tai sit ei leiki ollenkaan vaan makoilevat varjossa mahat maata vasten, molempi parempi, mut ihan parasta sisällä, jossa ilmalämpöpumppu laulaa ja on viileetä. Voi tosin olla, ettei pal laulata, ainakaan meikäläistä, kun sähkön tasauslasku rapsahtaa luukkuun.

Varjossa leikkiä lyöden,


ruohoa syöden,


mahat maata myöden.


Vaan loma, se jatkuu, loma

Karvat pöllyää

Se on sit loma. Siis kesäloma... Kesäloma kesällä? Eikä pentuja Kesäloma ei välttämättä liity kesään, mut kesälomaan liittyy koiranpennut. No poikkeus vahvistanee säännön, vaikkei lohdutakaan yhtään.

Ekalle lomapäivälle oli varattu varsinainen kaksikko; mattojen pesua ja kokovartalohieronta koska logiikkani sano, et kun ensin rehkii, niin hieronta tekee hyvää. Näin jälkikäteen aatellen en oo ihan varma menikö se noin.

Joka tapauksessa ensin pesin yhden meille keskimmäiseltä muuttaneen maton, joka on odottanut pesuaan kai jo vuoden tai jotain. Vauhtiin päästyäni päätin pestä myös "astutusmaton", jonka olin aatellu jo heittää roskiin. Mietin, ettei sitä tartte niin jynssätä, kunhan on suunnilleen puhas ja palvelee ehkäs vielä jonkusen astutuksen... tai sit ei, mistä sitä koskaan tietää. Kaks isoa ja älyttömän painavaa mattoa imi meikäläisestä mehut, mut tulipa tehtyä.

Yllätysmomentin ekalle lomapäivälle soi mansikkakakun saapuminen...

eikä kakku yksin saapunut tietenkään


Hieronta sitten... joo'o. Se oli ajoittain rentouttavaa, ajoittain tuskallista, eikä kipu muuten kuole huutamalla, ainakaan ellei oo alasti lattialla, positiivisena puolena tiesin kauan sitä kestää, täydet 90 minuuttia. En oo tajunnukaan miten pal lihaksia on vaikkas sääressä tai polven ympärillä tai kyynärpäässä tai olkapäässä tai takamuksessa ja kuin hemmetin kipeitä ne kaikki voi olla. Selvisin kuitenkin omin avuin kotiin

Hieroja varotti, et yleensä porukka on väsynyttä tollasen laajan hieronnan jälkeen, ettei pidä ihmetellä, jos sammuu sohvalle, ja todennäkösesti nukun yöni tosi hyvin. Jaa, voisin päätellä etten taida kuulua ryhmään yleensä, ei nimittäin nukuttanut yhtään, vaikka lihakset oli kyllä ihan veltot. Valvoin suurimman osan yötä ja jossain kohti aamuyötä teki mieli lähteä juoksemaan... siis juoksemaan , siitä on jo vuosikausia kun oon juossu, mut kaipa sit jotkut lihakset heräs tajuttomuudentilastaan... tai jotain. Huolimatta valvotusta yöstä, tänään ei oo nukuttanut.

Tänään päivä on menny lähinnä pyykkiä pesten. No kauppareissu tuli heitettyä, muttei siinä nyt kauaa menny, vaikka muistinkin keräyspaperit ja pullot, tosin en enää kassalla muistanu tuoneeni pulloja, joten pullonpalautuskuitti on nyt tuolla lompakossa oottamassa aikaa parempaa.

Illansuussa alotin lopulta tälle päivälle ajattelemani "länderit siisteiks" -projektin. Yks laihtu, kaks on viimeistelyä vaille, yks on melkeen riittävän siisti, yks on alkutekijöissään ja yhtä ei oo ees alotettu, joten puuhaa siis riittää myöhemminkin ja kerpeleittenkin turkit oottaa ruokkoojaansa. Vaan tässä näitä tämän päivän "sankareita".

Cellon turkkihan on silittämättä siisti, mut päätin tällä kertaa, että vetäsempä sen kesäkuumien kunniaks furminaattorin tapasella ja kas kummaa, jätkähän muuttu ihan solakaks. Toinen pointti: karkea karva "tuli esiin". Olen pitkään kuvitellut, että Cellon karva on pehmennyt iän myötä, eipä vaan olekaan, Cellolla on vaan niin hirmuisen tuuhea ja paksu pohjavilla.

Solakka poika


söpöilee.


Totoro ja Viivi ovat viimeistelyä vaille, kummallakin sitä tosin vielä jonkin verran riittää...

Tosi edustava Totoro, rintapanssarissa ja villahousuissa,


mut vanha kansa sanoo, et mikä suojaa kylmältä, suojaa myös kuumalta.


Viivi seisoo


Viivi ravistaa


Ähäkutti mä oon melkeen riittävän siisti.


Ois melkeen niin kun loistava posekuva ilman takapirua...


Arskan turkille ei ollu tarkotus mitään tehdä, ajetaan se sit koneella, mut herra ite oli sitä mieltä, et kerta muitakin nypitään, niin häntä myös. Nypin siis selkään pienen alueen, josta Arskan oikea hieno väri tuli esiin.

Alkutekijöissään? Mikä ihmeen selkälaikku?


Ai tätä sä meinasit.


Miten niin ei oo alotettu?


Mähän oon ihan siisti, enkö?


Mitähän sitä huomenna tekis?

Viikonlopun menestystä

Viikonloppu, näin kasvattajan silmin, oli suorastaan loistava. Porthos kunnostautui eilen lauantaina Pärnun KV näyttelyssä sijoituksella PU4.
Sydämelliset onnittelut Porthokselle taustajoukkoineen!

Tänään sunnuntaina puolestaan Tikkis oli Mäntsälässä PU2, junROP ja sai varaSertin. Kannatti kasvattitapaamisessa harjoitella pöytää
Lämpöiset onnittelut Tikkikselle taustajoukkoineen!

Gretan kanssa olimme eilen lauantaina Mäntsälän näyttelyssä, eikä huonosti mennyt Gretallakaan, PN2 kera varaSertin.

Greta kehässä


Ennen kotimatkaa vähän vilvoitusta




Onks tukka hyvin?


Ja onhan se otettava ruusukekuvatkin...


Esitin Gretan ite pitkästä aikaa, Gretalla kun on ollut pientä "ulos kehästä" -ongelmaa, eikä meikäläisen voimin ole sitä kehässä pidetty. KePo on siis toiminut handlerina jo jonkin aikaa. Eilen päätin, asiaa tovin mietittyäni, urheasti kokeilla miten me tätä nykyä pysytään Gretan kanssa kehässä. Sanoin kyllä KePolle, et jos suksena syöksyn ulos kehästä, niin nappaa sit Gretan ja jatkaa siitä mihin jäätiin ihan kun mitään ei ois tapahtunukaan. Vaan hyvin Greta kulki meikäläisen ohjauksessa.

Kuumuus kyllä piinasi meitä kaikkia. Greta vietti aikaa vaalean ja märän pyyhkeen alla ja oli yllättävän pirteä kun mentiin arvosteluun. PN-kehässä Gretalla oli jo kuppi nurin, eikä se ois millään jaksanut enää poseerata. Ehkä otan ens kerralla mukaan kylmälaukun ja jäähdytettyjä pyyhkeitä useammankin...

Olin varannut mukaan pullon kivennäisvettä, se vaan jotenkin sattu jäämään autoon. Aattelin sit ennen kotimatkalle lähtöä, et jos vaikka siitä ottais kunnon huikat vaan jäipä ottamatta, oli meinaan sen verran kuumaa. Näin sen kokee ihan konkreettisesti, kuin uskomattoman kuumaksi auto todellakin kuumenee kun seisoo auringossa. Jos ois ollu safkat mukana, niin ois ollu lämmin ruoka oottamassa kehän jälkeen... tai sit safka ois ollu jo niin elosaa, että ois lähteny juoksuun kun ois auton oven avannu.

Sarjassamme hellepäivän huveja

Tiukulla on niin nälkä, et syö vaikka pieniä... tai vähän isompiakin... kiviä.


No älä nyt hulluja puhu, tää on jäistä NEU:ta tää.


Kerpeleet saivat hellepäivän viilennykseksi jäistä NEU:ta. Pötköt laitettiin vähän pienemmiksi ulkosalla, joten ländereillekin syntyi puuhattavaa siinä sivussa, jospa vaikka joku nokare ois maahan pudonnut...