tiistaina, elokuuta 30, 2011

Pikaisia kuulumisia

Pikaisesti pari sanaa, meinaan kammottava flussa otti meikäläisestä selätysvoiton. Ei siis kuviakaan...

Hedda voi hyvin, kalkkikramppi on muisto vaan ja rouva on tyyni ja rauhallinen äiti lapsilleen, malttaa jo nukkuakin ja välillä jopa jättää pentuset pieneksi hetkeksi kuten tänään tulleessaan vanhempiani moikkaamaan.

Pennut kasvavat ja mikäs se on kasvaessa kun on baarissa hanoja, mistä valita. Dorati, Domino ja Doris ovat ylittäneet jo 300 gramman painon ja Dops tulee kovaa vauhtia perässä, 200 gramman rajapyykki on jo takana.

Täällä siis kaikki hyvin ja kuvia yritän saada laitettua viimeistään viikonloppuna.

sunnuntaina, elokuuta 28, 2011

Kasvattajan arkea

Olipahan aikamoiset pari vuorokautta, ei voi muuta sanoo. Aivoista 95 prosenttia on edelleen narikassa, siis siitä 10 prosentista, jota ihmisen väitetään kapasiteetistaan käyttävän. Tästä vois päätellä, että uni on aivoille välttämätöntä ravintoa kun taas ruuatta ja jopa juomatta voi vallan hyvin elää pitempäänkin aivotoiminnan pahemmin häiriintymättä, meinaan vanhimmaisen kanssa elettiin muutamalla lasilla colaa ja parilla suklaapalasella aika kauan, välillä vaan vähän huippas ja tuli huono olo kun verensokerit tais rytistä pohjille, aivot toimi kuitenkin edelleen.

Lämpökäyriä piirreltiin torstaista alkaen uskoon ja yritettiin uskoa oppikirjojen käyrästöihin. Tosin oppikirjojen mukaan meidän ois pitänyt painella elukkatohtorille jo viimeistään perjantaina... No eilinen ell kysy suoraan, että mitä oon mieltä näistä käyräjutuista, johon oli pakko todeta, että ne on kyllä aika soopaa, vaikka varmasti joo on niitäkin koiria, jotka etenee oppikirjojen mukaa. Ell sano, että hän ei ole koskaan havainnut tätä käyräjuttua, eikä siihen usko eikä luota. Kerrankin maanläheinen tyyppi.

No kuten jokainen blogista voi lukea, niin perjantai meni ootellessa ja ootellessa ja ootellessa, eikä siitä sen valmiimpaa tullut. Perjantai-iltana painelin sit kuitenkin nukkumaan jo ysiltä, et ehtii ees vähän nukkua. Ehdinkin joo, sellanen vajaa neljä tuntia, sekin vähän pätkissä. Sit kävi päivystäjän käsky saapua paikalle, joten jalkeille ja toimeen eli retkisänky kasaan ja muukin ylimäärä rekvisiitta sinne tänne tunkien.

Hedda oli yllättäen ihan omin nokkineen melkeen ekan naperon, uroksen, synnyttänyt, meille jäi lähinnä vaan napanuoran katkaisu ja vähän hieromista. Toinen pentu, uros sekin, tuli vaan parikymmentä minuuttia jälkeen ensimmäisen. Vaan missä ne tilatut nartut... Kolmatta pentua, narttua, saatiin odotella puolisentoista tuntia.

Sitten Hedda näytti kummasti rauhottuvan ja yritettiin tutkiskella vatsaa, että siinäkö ne nyt olivat koko pesue... Aikamme ooteltiin ja kun tilanne näytti rauhalliselta, niin tultiin siihen tulokseen, että no siinä ne kai sitten olivat. Paikkoja vähän kuntoon ja meikä painu toviksi punkan pohjalle.

Taisin ottaa parin tunnin unoset ja kun kömmin jalkeille oli yllätys melkoinen kun lauma olikin yllättäen karttunut vielä yhdellä. Senkin Hedda oli lähes iteksiin synnytellyt ja nuollut, vähän oli kuulemma pitänyt vaan vettä ravistaa hengitysteistä. Jäin siis vahtimaan Heddaa ja nelikkoa kun vanhimmainen puolestaan paineli vetämään unoset.

Ja jotta kaikki olisi täydellistä, niin vanhempani olivat kutsuneet itsensä meille lauantaiksi ja ei heitä kuulemma haittaa, jos koira synnyttää. Olin sitten kaiken uhallakin kutsunut lapsoset tapaamaan isovanhempiaan, joten oli tiedossa vilkas päivä... ja vielä vilkkaampi siitä tuli.

Hain ensin nuorimmaisen ja vävykokelaan, heistä sain oivaa orjatyövoimaa kun hain koiranruokaa samalla reissulla, ostin meinaan useemman säkin kun kaik länderit tartti ruokaa ja penturuokaakin tarvittiin lisää. Saaliin kanssa kotio. Pari tuntia reissun jälkeen alko sit tapahtua.

Äkkiä Heddan lihakset alkaa krampata. Ensiajatus oli, että epileptinen kohtaus, great. No ei kuitenkaan, sillä Hedda oli koko ajan ihan läsnä, siltä vaan meni jalat alta, oli raasu ihan onneton ja pyysi apua. Sit mieleen tuli kalkkikramppi, joten ensin homeopaattista Heddalle ja sit luuriin, sillä lauantai-iltapäivähän on yks tosi kivoja hetkiä sairastua, sitä pahempia on vaan yöt, sunnuntait ja juhlapyhät (erityisesti kesäaikaan).

Ensin soitin kunnaneläinlääkärille, siellä oli vastaaja ja täytyy sanoa, et se joka viestin oli vastaajaan lukenut, puhu niin surkeeta suomea, etten saanut mitään selvää. Luuri kiinni ja eläinlääkärilistan kimppuun (joo, mulla on aina sellanen synnytyskansiossa). Osa tohtoreista on lauantaisin suljettu, osa auki jonkun aikaa. Soitin ensin Mevettiin, kukaan ei vastannut, soitin listalla seuraavaan, ei vapaita aikoja, soitin seuraavaan, vastaaja kertoi, että ilman ajanvarausta siitä siihen, soitin uudestaan Mevettiin ja nyt vastattiin.

Kamat kasaan, vanhimmainen lähti avuksi ja KePo kuskiksi (en ihan luottanut ajotaitooni siinä väsymystilassa). Nuorimmaiselle sanoin, et sä toimit nyt emäntänä tässä mökissä kun porukat tulee, me mennään nyt. Kaik koiratkin jäi pihalle, jossa olivat vävykokelaan kanssa palloa pelaamassa. Hedda ja pennut autoon ja menoks. Matkalla vanhimmainen totes, ettei ikinä ala kasvattaa mitään eläimiä... tai jotain sinnepäin. Lisäisin, että jos kaikesta huolimatta alkaa, niin ei ainakaan oo ruususia kuvitelmia tästä puuhasta.

Puol kolmen aikoihin oltiin Mevetissä, asema on muuttanut, mut onneks Pitäjänmäki on mulle tuttu kun oon aikoinaan asunut Pajamäessä, joten suuntima oli selvä. Päästiin "omaan odotushuoneeseen" ja het oitis tuli pieneläinhoitaja, joka otti verikokeet ja pisti Heddan tippaan. Heddan vointi oli kyllä jo parempi kun päästiin perille, uskon vakaasti, että homeopaattisista oli apua, miten helkatissa en niitä muistanut antaa ennaltaehkäisymielessä kun niillä kuitenkin synnytystäkin helpotettiin...

Eläinlääkäri antoi Heddalle kalkkipistoksen ja se rauhotti Heddaa vielä lisää, kaik kramppioireet hävisivät, tärinää jäi, se tuli aaltoina, joten epäily sen osalta jälkisupistukset. Siihen Hedda sai 24 tunnin kipulääkkeen suoraan suoneen. Mitään tulehdukseen viittaavaa ei ollut, eikä kohdussa tuntunut mitään "ylimääräistä". Oltiin melkeen pari tuntia seurannassa ja sen jälkeen kotio.

KePo, vanhimmainen, Hedda ja pennut menivät jo oottelemaan autoon kun meikä jäi oottelemaan, että ell saa Heddan paprut valmiiks ja "pääsen" maksamaan lystin. Kun tulin autolle niin KePo sano, että kun tulin ulos ovesta ja näkivät ilmeen mun naamalla, niin arpoivat, että oliko lasku niin pieni vai niin suuri, että naama oli kun Naantalin aurinko...

Kotona oli tietty hirmu hässäkkä menossa kun väkeä oli kun sunnuntaiepistolassa. Hedda otti tilanteen kuitenkin tosi hienosti, "vieraat" saivat käydä pentuja katsomassa ja vähän koskemassakin.

Sen kaikkinen hässäkkä sitten kuitenkin Heddalle aiheutti, ettei se millään ois nukkunut yöllä, sen piti koko ajan vahtia pentuja ja pysyä hereillä vaikka pää nuokahteli ja silmät lupsahteli kiinni. Vasta joskus puolenyön jälkeen rouva lopulta ihan nukahti kunnon uneen. Se tietty tarkotti melko unetonta yötä meikäläiselle, joka olin valvontavuorossa, meinaan jos muuten ei taho pysyä hereillä, niin aina voi pestä pentuja, jolloin ne puolestaan herää ja alkaa vaelteleiksia sinne tänne...

Pääasia kuitenkin, että pentulassa kaikki hyvin, Hedda voi hyvin ja pennut kasvaa.

Tänään Gretan piti pyöriä Tervakoskella kehässä, vaan eipä pyörinyt. Siinä kun eilen istuttiin lopenuupuneina eläinlääkärissä, niin kysyin, et kuka haluaa lähtee Gretan kanssa näytelmiin. Vilkastiin kai jokainen toinen toistamme ja todettiin, ettei kukaan. Onnittelemme sen sijaan Gretan veljeä Zorroa, joka oli ko. näyttelyssä VSP.

Kevennetään loppua kohti.

Mistä huomaa, että vanhimmainen on valmistautunut viettämään kolme viikkoa pentujen seurassa?


Hedda ja lapsukaiset


Dorati, Doris, Dops ja Domino


Ruokailemassa Domino, Heddan tassujen välissä Dops, kyljellään Doris ja siskonsa päällä päätään lepuuttaa Dorati.


Niin ja hei, ne on sit keksejä, jos joku ei arvannut.

lauantaina, elokuuta 27, 2011

Lauantailapset

Pitkä odotus on päättynyt, tosin synnytyskin vietiin läpi pitkän kaavan mukaan ja siihen käytettiin koko yö, ensimmäinen syntyi bauttiarallaa yöyhdeltä ja viimenen aamuseikan maissa. Rankkaa on siis ollut ja valvottua tullut, puhumattakaan puutuneista jaloista, jäykistä selistä ja jumiutuneista lihaksista.

Vaan kummasti sitä energiaa löytyy, kun tarve on, ja tänään on kiidetty silmät ristissä vielä eläinlääkäripäivystykseen silkan adrenaliinin avulla kun Hedda sai kalkkikrampin. Kenen ihmeen mieleen voi ees tulla, että kasvattaminen on helppoa kun heinänteko...

No tällä hetkellä kuitenkin kaikki taas hyvin, joten tässä lyhyesti naperolauma.

Dorati, nro 1, uros


Domino, nro 2, uros


Doris, nro 3, narttu


Dops, nro 4, uros


Niin ja kaikki pennut on jo varattuja!!!

Lyhyestä virsi kaunis. Leppeää lauantai-iltaa kaikille!

Pentuja vihdoinkin

Ei onneksi jouduttu eläinlääkärin pakeille vaan Hedda synnytti pentunsa yön tunteina, hitaan kaavan mukaan sekin kyllä tapahtui. Saldo 3 urosta ja 1 narttu. Hedda ja lapsoset voivat hyvin, kätilöistä en sanois samaa... Palaamme asiaan kun on tässä vähän toettu, että voi päivän pari kestää.




perjantaina, elokuuta 26, 2011

Perjantai

Klo 6.20

Tirsat venähti koko yön mittasiks, jos ette arvanneet. Osan yötä nukuin hyvin, osan yötä en kovin hyvin ja tulipa pariin otteeseen valvottuakin tovi. Unta pollaan yhtä kaikki. Vanhimmaisella ei tainnut olla ihan yhtä aivoisaa, koskapa Hedda ei ole nukkunut ihan hirmuisen hyvin...

Nyt täällä jo läähättää sentään synnyttäjä, eikä muu porukka, ja petailuakin alkaa olla. Lämpö, ainakin näyttäisi siltä, että lähtee vähän nousuun, joten jonkusen tunnin sisään saattais jotain ehkä jo tapahtuakin, joten pitäis kai käydä keittämässä sumppia, et ois mitä jois kun meillä on tavallaan yhen vaje synnytyshenkilökunnassa: keittiötyyppi uupuu.

Joo, mun mielestä ihannemäärä synnytykseen osallistujia on kolme. Kaks kätilöi ja yks keittää sumppia, paistaa pizzaa, tuo sitä, vie tota ja käyttää muita koiria ulkona. Vaan eiköhän me kahdellakin selvitä, on sitä ennenkin selvitty ja vielä niin, että oon ollut ainoo kätilöimään kykenevä ja apuna on ollut vaan kirjuri.

Jatkamme siis odottelua.


Klo 8.59

Tää on yks ehkä hitainpia synnytyksiä ikinä... W-pentueen syntymä vois melkeen vetää tälle vertoja, mut sekin kesti vaan reilun vuorokauden kaikkineen. Heddalla on nyt silkkaa avautumisvaihetta kestänyt jo kohta vuorokauden, eikä näytä kiirettä olevan. Että jos aamulla läähätti ja vähän petaskin, niin nyt vetää sikeitä. Koko pentuprojektin ehkä puisevin vaihe on just tää: synnytyksen avautumisvaihe.

Päätän raporttini tällä erää tähän ja meen keksimään jotain tekemistä, kuluu aika sukkelammin.


Klo 11.25

Ei, ei, ei täällä mitään tapahdu. Tai joo, siivosin jääkaappia, keitin sumppia, vein roskat, ryystettiin vanhimmaisen kanssa sumppia, siirsin kerpeleet tarhaan, täytin niitten vesikupin, laitoin koirien ruuat tekeytymään (jos vaikka ois illalla kiire), käytin viisikon ulkona, luin kirjaa...

Ja siis kaikkihan haluis olla takkiksessa...

No nyt oven suussa makaa kyllä Arska, joten muilla ei oo asiaa lähimainkaan, vanha äijä kyllä pitää huolen, ettei synnyttäjiä häiritä. Fridan mielestä tää on aikasen kummaa, muut taitaa jo tietää mikä on homman nimi.

Lämmöt oli vähän taas nousseet, vaikkei ne normissa oo vieläkään, mut ehkä toivoa on, jopa ennen syyskuuta.


Klo 13.40

Lämmöt sahaa; nousee vähän, seuraavalla mittauksella mennään taas alas, sit taas vähän ylös ja vähän alas. Joo, kyllä tää menee täyspitkän kaavan mukaan, ei lyhyestä kaavasta tietoakaan.

Vahti-Arska


Ulkoiltu on

ja vähän juotu. Kohta pitää ehkäs antaa vähän NutriPlussaa, että jaksaa. Me tankattiin vanhimmaisen kanssa pizzaa ja colaa. Nyt vois ottaa vaikka sumppia...




Klo 17.05

odottavan aika on toooooosiiiiii pitkä. Nyt lämmöt on lakanneet sahaamasta (ainakin siltä vaikuttais just nyt) ja lähteneet nousuun, mut nouseevatpa tooooooosiiiiiii hitaasti.

Rouva petailee osa 1


Rouva petailee osa 2



Klo 20.20

Mitään ei tapahdu edelleenkään... tai joo, vähän läähätystä, vähän petausta, muttei mitään tosimielellä. Välillä arvon rouva vetää sikeitä kaikessa rauhassa. Lämpökäyriä oon jo alkanut epäillä kaikesta huolimatta. Toisaalta enskertalaisen avautumisvaihe voi olla pitkä taival ja vastahan Hedda oikeestaan tänään on ton läähättelyn alottanut, vaikka levoton viime yönä olikin. Katellaan siis rauhassa yön yli ja jos mitään ei yön kuluessa tapahdu, niin konsultoidaan aamulla eläinlääkäriä.

Jos mitään ei ala tapahtua, niin tuskin näkyy päivityksiäkään ennen huomista. Synnytyssalista toivotamma iloista perjantaiehtoota!

torstaina, elokuuta 25, 2011

Torstai

No nih, se ois sit niin kun torstai ja oikeestaan torstai alkaa olla jo loppusuorallaan vaan näyttääkö tää nyt synnyttävältä, kysyn vaan.



Ei ainakaan mun mielestä, että kiirettä pitää jos torstaille tuo katras aikoo.



Klo 19.42

Lämmöt makaa alhaalla, ei kai kolmella kertaa voi mittavirhettä leipoa, ja Hedda kuorsaa. Torstai hupenee hupenemistaan ja mehän tilattiin synnytys torstaille. Petkuhuiputusta sanon minä. Voiko tästä reklamoida johonkin?

Saunassa käyty, että ainakin kätilöt on puhtaita

Takassa on tuli... kunhan ensin tyhjensin tuhkaluukun (miten mulla on sellanen mielikuva, että jonkun piti tyhjentää se keväällä), että tuli sai ilmaa. Cello ja Totoro on tietenkin onnesta soikeita, niille on kai sama onko ulkona +42 vai -30, ne rakastaa takan eessä makoilua.



Eväänä Lidlin sacher-leivoksia, suklaata ja colaa ynnä pakastimessa pizzaa jos alkaa makee ällöttää. Kello, kello uupuu vielä. Niin ja synnytys



Klo 20.54

Kello kaivettu esiin ja stemmattu valtakunnan aikaan. Ainoot, jotka täällä läähättää on Frida, joka riekku kerpeleitten kanssa pihalla, ja Arska, jolle takan lämpö on kai vähän liikaa. Heddan lämmöt edelleen alhaalla ja tilanne näyttää just nyt tältä...

joten taidan pistää takan pellin kiinni (täällä onkin jo helle kun en-sano-missä) ja mennä vetäsemään tirsat, vanhimmainen päivystäköön

keskiviikkona, elokuuta 24, 2011

... ja odottavan aika

Vadelmien poimintaa Heddan malliin


Perheidylliä; Cello & Hedda


Mammajumppaa


vai synnytysvalmennusta


tai ehkä vaan sisäkumin venytystä.


Hei, ette kai te vielä luovuta??


Synnytyssalin yleisö on valmiina...



Odottavan aika



tiistaina, elokuuta 23, 2011

Heti luuli...

No niin, monikos täällä jo kuvitteli, että meillä synnytellään kovalla kiireellä, eikä ehditä päivitellä mitään? Oishan se toki niinkin voinut olla, ei siinä mitään, muttei ollut kumminkaan.

KePo ronttas ison kassillisen puita takan eteen, joten synnytyssalin lämmitys järjestyy tarvittaessa nopeesti ja näppärästi... edellyttäen, että takkauuni pitkän lämmitystauon jälkeen vetää ongelmitta. Toisaalta mulla on vuosien kokemus ja ääretön notkeus uunien, hellojen yms. sytyttelyssä, että eiköhän se syttymään saada ja vähän savuahan vaan saa liikutuksen kyyneleet silmiin ja eikös sellaset sovi synnytykseen vallan mainiosti.

Tämän päivän kruunasi hieroja, aivan taivaallista koskapa tuntu, että joka lihas on jumissa syystä tai viidennestä. Hierojakin sano, että kylläpä onkin jumeja kerrakseen. Jumit kyllä katos, mut joka paikkaa jomottaa vaan onpa letkeet lihakset ja varmaan muutama mustelma...

Suurin osa lukijoista lienee täällä Heddan kuulumisia lukemassa, et sananen rouvastakin. Ruoka maittaa, virtaa riittää ja meno on entisellään, että tuskin tässä mitään tapahtuu ihan lähitunteina, eikä nyt vielä torstai ookkaan

maanantaina, elokuuta 22, 2011

Pili pili pom

No wau, onpa täällä väkeä paikalla.




Näkyy bloggerin laskuri nakuttavan ahkeraan, että joo'o, on väkeä paikalla.
Olkaa vaan, ei tässä mitään liikennerajotetta pitäis olla

Rouva Heddalle maistui ruoka tänään erinomaisesti ja muutenkin on hyvin rauhallinen, joten ei ootella mitään tapahtuvaksi ihan juur nyt, tähdätään torstaihin edelleen. Pennut pitää aikamoisia pyjamabileitä aika ajoin ja toisinaan Hedda on kyllä vähän tuskastuneen näkönen ja hakee hyvää asentoa.

Muuten ei vesisadetta kummempaa, tosin vettä tulee vaan silleen ripsien. On melkeen vähän viilee ja oonkin miettiny, et tarttis varmaan hakee satsi puita tohon takan viereen, et saa synnytyssalin lämpimäks, jos tuntuu vilakalle. On tossa noita lämmivesipulloja sun muita härpäkkeitä pentuja aatellen ja Heddalle tuskin vilu synnytyksen tuoksinassa tulee, mut pitäiskö aatella kätilöitäkin... vai tyydytäänkö me tuskanhikeen??

Mulle on iskeny sellanen paha epäillys, et Frida saattaa "ilahduttaa" meitä tekemällä juoksun lähiaikoina, koskapa arvon neitoa on alkanut taas poikien perhekalleudet kiinnostaa. Fridalla on ärsyttävä tapa työntää nenänsä takajalan edestä ja liimata se toisten vehkeisiin ja sit ravata siinä rinnalla kuono "uhrin" värkeissä. Niin ja nukkuviakin poikia voi käydä häiritsemään työntämällä nenänsä... no joo...

Tähän mennessä Arskan, joka on Fridan ehdoton suosikki, kuppi on mennyt nurin ja Frida sai muistutuksen kuolevaisuudesta (josta ei kyllä mitään apua ollut), Cello murisee jo Fridalle ja eilen Totorokin, jolla on lehmän hermot, ärähti pikkuakalle.

Tästä voi tulla vielä hyvin mielenkiintoista

sunnuntaina, elokuuta 21, 2011

Perheidylliä Heddan ja Cellon tyyliin





Näin se huolehtii Cello perheestään, eikä muuten ole käskytetty poseeraamaan, ihan ite tuo siihen meni.

Laskettiin muuten tänään, että missä kohti on mikäkin pentue meillä syntynyt ja saldo oli seuraava:
A - 59 vrk
B - 61 vrk
W - 64 vrk (astuminen jo juoksun 7pv, joten -3pv, eikö?)
C - 61 vrk
M - 59 vrk
J - 59 vrk
K - 61 vrk (vaikka onkin ehkä hippasen epäoleellista kun on toista rotua).

Vapaasti saa esittää arvauksia koska, kuinka monta ja mikä on sukupuolijakauma. Jos joku oikeaan osuu, niin saattaapa saada pienen palkinnonkin arvauksestaan

ps. ajankohdan arvioimista helpottamaan: Heddalla lauantaina 27.8. 63 vrk

lauantaina, elokuuta 20, 2011

Masu kasvaa... vai kasvaako?

Heddan odotus kääntyy jännittävälle loppusuoralle, laskettuun aikaan on nyt tasan viikko, vaikkas oon kyllä yrittänyt tilata synnytyksen jo torstaille. Ai miks? No se nyt vaan ois mun mielestä aika coolia just siinä kohti...

Heddan masu kasvaa hillitysti. Tosin vatsalinja alkaa olla aikasen suora, kaukana on "vinttikoiralook".


Ollaan onnistuttu bongaamaan pentujen liikkeitäkin sen verran, että uskotaan nyt siihen, että siellä ois ainakin neljä pentua: kaks molemmin puolin. Röntgeniin ei kuitenkaan mennä, ootellaan rauhassa mitä tuleman pitää... torstaina

Synnytyssali on melkeestä valmis. Parille tavaralle pitää vielä löytää paikka (just nyt ne makaa keittiössä), tarkottaa varmaan, että veranta saa toimia taas kerran varastona. Koskahan pääsisin balanssiin tän kamamäärän kanssa, meinaan verannalla ois ihana istua ja nauttia syysauringosta, nyt auringosta pääsee nauttimaan vaan kaikkinainen ylimääränen roina, joka ei millään taho löytää paikkaansa.

Hedda tutkailee paikkoja


ja hyvin ne rouvalle kelpaavat. Synnytyssänky tosin vielä uupuu, vaan pieni pyöreä punkka on pöydän alla.


Ai niin, kunhan h-hetki koittaa, niin päivitellään tilannetta tänne blogiin (ei naamakirjaan, sieltä kun ei kaikki päivityksiä nää) sen mukaan kun aika ja resurssit antaa myöden. J-pentujen kohdalla ehdittiin hienosti laittaa kuvaa ja väliaikatietoa, vaan kaik riippuu synnytyksen nopeudesta yms., sen mukaan siis. Voi muuten olla aikasen pitkä toi alkava viikko...

keskiviikkona, elokuuta 17, 2011

Pikkulauantailöpinöitä

Viivi ja kesälonkero

No eihän se nyt sininen lonkero kunnolla sinisellä pohjalla näy, kato tarkkaan, eläkä ihmettele.

Mitään en oo koskaan ottanu...

enkä kansalaisluottamusta väkevämpää nauttinu.

Frida ja sixpack lonkeroita.

Ei tainneet tarkastaa ikää.

Mahan vieressä makailua

Montaks söit? - Yheksän.

Ettet nyt vaan liiottelis...

Jo vain molemmin puolin joku potkii, joten todistettavasti ainakin kaks.

tiistaina, elokuuta 16, 2011

Unien ihmemaa

Männä viikonloppuna oltiin Tuomarinkartanossa näyttelemässä Gretan ja Murun kanssa. Greta mokoma het oitis huomas, ettei meikä oo täydessä hapessa ja pisti kehässä aikasen lekkeriks, vaikka on jo useemman kerran osannut käyttäytyä ihan esimerkillisesti. Meikäläiseltä loppu siinä kohti happi, varmaan joka ikinen lihas oli maitohapoilla ja keuhkot huus tuskissaan. vanhimmainen onneks pelasti tilanteen esittämällä Gretan kilpailuluokassa, koska oisin ehkäs pyörtynyt jos ois pitänyt juosta vielä metrikin... Gretan tulos VAL ERI3, SA, PN3 ja arvostelussa lukee, että leikkisä käytös laskee sijaa... Ois siis pitänyt pistää vanhimmainen puikkoihin alun alkaenkin.

Vanhimmainen esitti myös Muru-mummelin ja mummeli olikin ROP-veteraani kera kauniiden kehujen erinomaisesta kunnostaan. Paras narttu luokassa urheasti esitin Murun ja se meni ok kun olin ehtiny vetää happea rauhassa ennen pn-kehää ja Muru kun ei koskaan ketkuile. PN-kehässä ei Murulle menestystä tullut sen enempää kun BIS-veteraanikehässäkään, mut edustipa Muru sielläkin vanhimmaisen handlaamana. Päivän saldo mummelille VET ERI1, SA, ROP-vet.

Ja kuviahan ei tietty ole, kameraa ei mukana ollut ja sää on pitänyt huolen, ettei kotioloissakaan oo tarvinut kuvata. Tässä kuitenkin yksi kuva Muru-mummelista, jonka törkeesti kopsin LeoNetistä...


Muuten ei köhimistä kummempaa. Tai no oon tän viikkoa sairiksella, toivottavasti köhä tästä tokenee muitten vaivojen ohella, sitä kun tarttis olla tiptop-kunnossa ens viikon lopulla kun Heddalla on h-hetki.

Ja kun jotain oikein odottaa, niin sehän sitten tunkee uniinkin. Näinpä tässä unta, että Hedda lapsensa pyöräytti, niitä oli viisi, neljä tyttöä ja yksi poika, nätisti värittyneitä kyllä, mutta oli niissä yksi "vika", niillä oli valtavan pitkä turkki, siis jo silloin vastasyntyneinä, ainakin 10cm höttöistä ja pitkää villaa. No unet on unia, saa nähdä mitä todellisuus tuo tullessaan. Sitä ootellessa.

lauantaina, elokuuta 13, 2011

Pois alta oksat ja männyn kävyt

Ja lähtee...

Cello


Frida


Totoro


Arska


Hedda


Viivi


Sisäkumi


Jos metsään haluat mennä nyt...


Montako koiraa??


ps. Jos jollain on ongelmia kuvien näkymisessä, niin suosittelen siirtymään IE:stä Firefoxiin.