Lämpöiset onnittelut KipazinD-pentueelle, tänään tuli 2 vuotta täyteen!
Sitten siihen osaan, jota ainakin jossain siellä ulkomailla kovasti jo ehkä odotetaan...
Kyllä vaan koirat katsoo mitä muut koirat tekee, jopa vanhemmat ladyt katsovat mitä koltiaiset puuhaa. Berttakin katsoi sunnuntai-iltana kun pojat pomppasivat viereeni punkkaan, mutta meni ite ilman muuta nukkumaan omalle tyynylleen. Eilen illalla Bertta meni tyynylleen maata ja katsoi kuin pojat TAAS pomppasivat punkkaan, nousi sitten tyynyltään ja tapsutteli hetken... liekö tuo miettinyt, että jospa hänKIN pomppaisi punkkaan. Odotan mielenkiinnolla tätä iltaa (ja kuin monta "huonoa tapaa" ehditään vajaassa viikossa Bertalle opettaa).
Tänä aamuna Bertta heräsi ongelmitta ennen kuutta ja painalsi aamunlenkillä tukka hulmuten, yhtään ei ollut unissakävelijän olonen kuten eilen. Toinenkin "edistysaskel": Bertta surffasi jo hyvin luontevasti poikien kanssa kämpässä sillä aikaa kun valmistauduin lähtemään duuniin. Pistin kyllä aamulla lähtiessäni pojat pesuhuoneeseen oottamaan vanhimmaisen heräämistä, jotteivat ole Bertan korvanjuuressa huutamassa ja hillumassa. Pojat on tottuneet pesuhuonekausiin, ovat siellä aina kun tytöillä on juoksut (tai no Heddallahan niitä nyt ei enää ole, mut oli kumminkin), ihan varmuuden maksimoimiseksi, välissä on paksu lukollinen ovi estämässä vahinkoja, eivät siis olleet hommasta moineskaan.
Eikä Berttakaan näyttänyt kovasti järkyttyvän kun lähdin, jäi sinne ihmettelemään herkkuvarastoa, jonka jätin päivän iloksi. Niin siis, Bertta ei päässyt / joutunut tänään mukaan duuniin, koska vanhimmainen oli kotona vahtimassa mitä päivän pitkin tapahtuu. Ja tapahtuihan siellä; kuulemma noin tunti lähtöni jälkeen Bertta ansiokkaasti johti kuoroa ja pesuhuoneen pojat peesas. Mä ehkä tikahdun
Niin joo, ruoka ei (vielä ainakaan) Bertalle maistu, siis nappulat, vaikka eilen syyllistyin laittamaan sekaan vähän herkkuruokaakin (kotiväelle tiedoksi: siinä ei ole viljaa, eikä Bertta ees syönyt sitä), jauheliha menee kyllä, tosin ei mitenkään ahmien, joten oon sit toooosi oikeeoppisesti antanut vähän nakerreltavia... Mut hei, eikö se ollut silleen, että mummolassa lapsia saa hemmotella ja jopa ihan piloille asti, kotona ne sit taas pistetään ruotuun...
Bertta jaksaa edelleen hymyillä ja hyppiä mennen tullen ja siinä välissä. Välillä villiintyy ihan täysin, eilenkin tuli naama pestyä monta monituista kertaa iloisten hymyjen kera ja jossain kohti, sohvalla istuessani, olin hätää kärsimässä kun Bertta teki itteään niin tykö ja samalla pojat pyöri jaloissa. Saa nähdä hyytyykö Bertan hymy loppuviikkoon mennessä
On muuten jännä miten meillä syntyneet koirat asioita myöhemmin muistavat. Kun ajattelee vaikka Berttaa, niin onhan Bertta toki käynyt meillä monta monituista kertaa, kasvattitapaamisissa, vaan ne pidetään möksällä. En muista onko Bertta käynyt kertaakaan talossa sisällä sitten luovutusiän ja jos onkin, niin joskus aivan nuorena. Mutta niin vaan, kun nyt tuli hoitoon, niin marssi muina tyttöinä takkahuoneen portille ja siellähän meillä on aina (no A-pentuetta lukuun ottamatta) pentula, josta pennut tekevät tutkimusmatkojaan ulos ja talon muihin huoneisiin. Yritin pari kertaa houkutella Berttaa tulemaan suoraan keittiöön, mutta ei, takkahuoneeseen on päästävä. Vaan mitä tuosta, Bertta saa toki kulkea keittiöön ja olohuoneeseen takkahuoneen kautta, jos kerran näin haluaa. Uloskin kuljetaan takkahuoneen kautta, että jos on keittiössä, niin siitä sitten olohuoneen kautta takkahuoneeseen ja sit eteiseen, vaikka vois tulla suoraan keittiöstä eteiseen.
Bertta takkahuoneen portilla
Iltapäivällä kun kotiuduin töistä odotti normi shown lisäksi Bertta-show, josta ei ollut loppua tulla. Lopulta piti ihan komentaa vaan "ei" oli täysin tehoton sana, vaikka silloin kun Bertta oli nuori ko. sana kuului kyllä jokaisen koiraansa kouluttavan perussanavaratoon, nykyään kuulemma saattaa olla toisin, meillä kyllä moista sanaa käytetään surutta. Istu-käsky sentään meni perille ja päästiin jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen naarmujen määrästä.
Bertta hilluu
Ja kun kuulemma Bertta oli kovasti tarkkaan vahtinut kaikkia ovia (muisti jopa verannan oven) ja ikkunoita, niin jopa väsytti kun viimein oli saatu tervetuliaisrituaalit hoidettua ja istahdin soffalle kahvikupin kera. Tietty se on näppärä tapa vahtia, etten katoa, kun nukkuu pää reiden päällä...
Ja olihan tällekin päivälle jotain ohjelmaa sentään varattu ja vielä molemmille "taluttimeen sidotulle". Nlan postissa odotti paketti noutajaansa, joten mepä lähdettiin "kaupunkikävelylle". Matkaan pääsivät Frida, jonka pitäisi vielä jaksaa jokunen päivä kulkea rauhallista tahtia (hah!) ja Bertta.
Poppoo kasassa, ei kun menoks... takkahuoneen portista, kuis muutenkaan.
Bertta viihtyy onneks hyvin autossa ja menee sinne mielikseen, vaikka meillä joutuukin häkkimatkailemaan kun ei ole koiraverkkoa
Polttaa kesäkatu miestä, kosteaa höyryä nousee tiestä...
Kirjeenvaihtoa
Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan... tai tässä taitaa kyllä olla käsine sannassa eikä pensseleitä ees näy.
Yhdessätuumin Frida ja Bertta
Ja sit takas autoon, on siellä Fridakin kun oikein tarkasti kattoo... Meidän länderit on tottuneet matkaamaan valjaissa ja vöissä takapenkillä, harvemmin reissaavat häkissä takaosastossa.
kas näin
Niin siis siellä postissakin piti käydä, ihan pikasesti vaan, aika kuuma toi sää, auton sain varjoon ja ilmastointi ehti sen viilentää ja vanhimmainen jäi vahtimaan, ettei kukaan paistu. "Kylläpä sä viivyit kauan" taitaa Bertta kaikesta huolimatta miettiä.
Päätän raporttini tältä päivää näihin pariin kuvaan.
Bertta ja Cello
Frida ja Bertta-täti
(Berttahan siis on oikeasti Fridan täti, Fridan isänä Bertan veli)
Ja huomiselle on oma ohjelmansa jo suunniteltuna
Ihanaa iltaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti